Vaikka lausunnot kansallisesta ennallistamissuunnitelmasta vaihtelevat, niillä on yksi yhteinen sanoma: suunnitelma on liian yleispiirteinen, jotta sen toteutuskelpoisuutta ja vaikutuksia luontoon, talouteen ja yhteiskuntaan voitaisiin luotettavasti arvioida.
Kansallisen ennallistamissuunnitelman laatimiseen osallistui suuri joukko tutkijoita ja asiantuntijoita eri organisaatioista, myös Luonnonvarakeskuksesta (Luke). Kymmeniin teemaryhmäkokouksiin osallistumisen ohella Lukessa laadittiin ennallistamissuunnitelman tueksi selvitykset, jotka koskivat metsien ennallistamisen vaikutuksia hakkuumahdollisuuksiin, työllisyyteen ja talouteen, asetuksen vaikutusta maaseudun asukkaille ja elinkeinoille sekä turvepeltojen vettämistavoitteiden vaikutuksia maataloudelle.
Selvityksistä suurimman huomion sai odotetusti ennallistamisen hakkuumahdollisuuksia koskeva raportti, joka arvioi huomattavia kustannusvaikutuksia metsätaloudelle ja sen arvonlisään. Syynä on, että ennallistamistoimista merkittävä osa kohdistuisi talousmetsiin ja voisi siten rajoittaa metsätaloustoimia.
Teemaryhmien ehdotukset kävivät läpi poliittisen kädenväännön. Sen tuloksena syntyi yleispiirteinen, strategianomainen suunnitelma, josta metsäluontotyypit jätettiin pois ja niiden tulkinnat sekä pinta-alat siirrettiin komission kanssa pidettävien neuvottelujen varaan.
Ennen kuin neuvotteluihin komission kanssa päästään, ennallistamissuunnitelman kirvoittamat 178 lausuntoa käydään läpi ja suunnitelmaa päivitetään. Alkuperäinen EU:n asettama määräaika suunnitelman lähettämiselle oli 1.9.2026, eli Suomi on myöhässä.
Metsiin liittyvä keskeinen kysymys jatkossa on, miten metsäluontotyyppien hyvä tila voidaan määritellä tieteellisesti uskottavasti ja EU:n kannalta hyväksyttävästi niin, että ennallistamissuunnitelma olisi toteutuskelpoinen metsätalousvaltaisessa Suomessa.
Samalla tarvitaan pohdintaa, millaisilla metsän- ja luonnonhoidon keinoilla luontotyyppien tilaa voidaan ylipäätään parantaa ja niiden hyvää tilaa ylläpitää. Tähän tarttuu Tapio Oy:n, Luken ja Suomen ympäristökeskuksen (Syke) yhteishanke Hyvän tilan metsätalous.
Erityisen tärkeää on maanomistajalähtöinen lähestymistapa, jossa pohditaan, millainen kiinnostus maanomistajilla ennallistamiseen on ja millaisia kannusteita ja rahoituskeinoja he toimiakseen tarvitsisivat. Muun muassa näitä asioita selvitetään Luken Ennas-hankkeessa.
Ennallistamisasetuksen ympärillä tehdään siis jo nyt runsaasti tutkimusta, joka tuottaa tietoa Luken lausunnossa esiin nostamiin kysymyksiin. Luke tarkasteli ennallistamissuunnitelmaa erityisesti sen toimeenpanon ja tietopohjan näkökulmista. Alla muutama nosto lausunnosta.
Valuma-alueet ja vesistöt on nähtävä kokonaisuutena
Yksi keskeinen havainto liittyy eri ekosysteemien välisiin yhteyksiin, joita ennallistamissuunnitelmassa tulisi nostaa paremmin esiin. Vesien ja merialueiden tilaa ei voida tarkastella erillään niiden valuma-alueista, sillä maaekosysteemeissä toteutettavat toimet vaikuttavat ratkaisevasti vesiluonnon tilaan. Jos valuma-alueiden tilaa ei paranneta ennallistamalla, tulokset vesiympäristöissä jäävät laihoiksi.
Turvepelloille tarvitaan enemmän vaihtoehtoja kuin pelkkä vettäminen
Toinen huomio koskee käytännön toteutuskeinoja. Esimerkiksi turvepeltojen osalta suunnitelma painottuu viljelyn jatkamiseen tai tuotannosta poistettujen peltojen vettämiseen. Olisi kuitenkin tärkeää arvioida myös välimuotoisia ratkaisuja, kuten kosteikkoviljelyä, joka voisi auttaa sovittamaan yhteen ilmasto-, vesistö- ja ruokaturvatavoitteita.
Vapaaehtoisuuden rinnalle tarvitaan realistinen suunnitelma vaihtoehdoista
Vapaaehtoisuus mahdollisuuksineen ja rajoitteineen kiinnittää niin ikään huomiota. Suomen ennallistamissuunnitelma perustuu vahvasti maanomistajien vapaaehtoiseen osallistumiseen. Jos tavoitteisiin ei päästä vapaaehtoisin keinoin, tarvitaan näkemys siitä, millaisia vaihtoehtoja on käytettävissä.
Kustannukset ja hyödyt on arvioitava kokonaisuutena
Ennallistamissuunnitelman toimeenpano riippuu pitkälti taloudesta ja rahoituksesta. Tarvitaan siis arvioita vaikutuksista elinkeinoihin, aluetalouteen ja kansantalouteen, sekä kustannusten että hyötyjen näkökulmasta. Tärkeää on myös tunnistaa luonnon tilan heikkenemisestä aiheutuvat tekemättömyyden kustannukset, jotka voivat näkyä vasta pitkällä aikavälillä.
Jotta kansallisesta ennallistamissuunnitelmasta tulisi toteutuskelpoinen ja toimiva reitti kohti parempaa luonnon tilaa, tarvitaan lisää tietoa keinoista, vaikutuksista ja niiden mittareista, kustannuksista ja hyödyistä. Tämän tiedon tuottamisessa tutkimuksella on keskeinen rooli.
