Metsänomistajilla on halua monipuolistaa tulonmuodostusta metsistä – haasteena tiedon ja resurssien puute sekä markkinoiden pienuus

Perinteinen metsäsektori on siirtymässä kohti entistä monipuolisempaa metsien hyödyntämistä ja biotaloutta. Tämä avaa uusia mahdollisuuksia metsänomistajille ansaita tuloja metsistään, muustakin kuin puuntuotannosta. Luonnontuotteet, etenkin jokamiehenoikeuden ulkopuoliset, ovat metsänomistajalle keino monipuolistaa sekä tasoittaa metsistä saatavaa tulovirtaa. Haasteena metsänomistajilla on tiedon ja resurssien puute sekä luonnontuotealan markkinoiden pienuus.

Tulokset käyvät ilmi Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimuksesta, jossa haastateltiin luonnontuotteita tuottavia metsänomistajia. Haastattelut olivat osa Luonnontuotealan rajat rikkova liiketoimintaekosysteemi (LUTU) -hanketta. 

Raaka-aineiden saatavuus on luonnontuotealalla ollut pullonkaula. Metsänomistajilla on keskeinen rooli varsinkin jokamiehenoikeuden ulkopuolella olevien luonnontuotteiden tuotannossa, koska näiden tuotteiden keruu vaatii metsänomistajan luvan. Yrittäjämäisesti luonnontuotteita tuottavia metsänomistajia on kuitenkin vielä vähän. Luonnontuotealan kehittämiseksi ja liiketoiminnan lisäämiseksi selvitettiin, mitkä asiat saavat metsänomistajat lähtemään luonnontuotealalle ja mitä haasteita he siellä toimiessaan kohtaavat.

Luonnontuotteiden tuottaminen elämäntapa, josta mahdollista saada sivutuloa

Usealle haastatellulle metsänomistajalle luonnontuotteiden kerääminen ja tuottaminen oli ollut elämäntapa ja harrastus. Metsänomistajat olivat halukkaita edistämään hyvinvointia luonnontuotteiden avulla sekä tuottamaan puhtaita ja terveellisiä tuotteita markkinoille. Luonnontuotteiden tuottaminen ei ollut heidän päätulonlähteensä, mutta monille merkittävä sivutulonlähde. Luonnontuotteiden myötä metsistä saatavaa tuloa haluttiin monipuolistaa sekä tasoittaa vuosittain saatavaksi tulovirraksi. Lisäksi luonnontuotteiden tuotannossa on mahdollista hyödyntää taloudellisesti myös vähemmän tuottavia metsäalueita.    

Ongelmana metsänomistajat kokivat luonnontuotteiden tuottamiseen liittyvän tiedon puutteen. Tietoa ei ollut tai se oli vaikeasti saatavissa. Usein metsänomistajat joutuivat hankkimaan tiedon niin sanotusti kantapään kautta. Metsänomistajat kokivat, että alalta puuttuu neuvontaorganisaatio tai taho, jolta kysyä neuvoa ja saada tukea. Luonnontuotealan yritykset ovat tyypillisesti pieniä ja monet metsänomistajat toimivat yksin tai perhepiirissä, jolloin resurssien riittävyys on rajallista. Kaikkia tuotannon, jalostuksen ja markkinoinnin vaiheita ei pysty itse tekemään. Haasteita aiheuttaa myös se, että luonnontuotealan markkinoilta puuttuu niin sanottu väliporras, joka kokoaisi pienien tuottajien tuotantoeriä ja toimittaisi niitä jatkojalostajille. Usein luonnontuotealalla ostajien vaatimat tuotantoerät ovat liian suuria yksittäisille metsänomistajille, ja se vaikeuttaa yrittäjien markkinoillepääsyä.

Hankkeessa tarkasteltiin myös metsänomistajien verkostoja, jotka liittyvät luonnontuotteisiin. Metsänomistajien verkostot ylittävät eri toimialojen rajat, ja yhteyksien määrä ja luonne riippuvat paljolti tuotettavista luonnontuotteista. Metsäorganisaatiot näyttäytyivät keskeisinä toimijoina, ja kytköksiä luonnontuotealan edistämisorganisaatioihin oli vain harvalla. Metsänomistajat hakevat tietoa tutuista metsäorganisaatioista ja tukeutuvat tiedonsaannissa myös vertaisiin eli toisiin metsänomistajiin ja tuottajiin.  

LUTU-hanke on Itä-Suomen yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen yhteishanke, jossa on parannettu liiketoimintaverkostojen kasvun ja kansainvälisen toiminnan valmiuksia ja edellytyksiä luonnontuotteisiin pohjautuvassa liiketoiminnassa. Hanketta on rahoittanut Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma, Leader ja ELY-keskus.

Muttilainen, H., Vilko, J., 2022. Heterogenising forestry value production – Drivers and barriers of entering the non-wood forest products sector. Current Research in Environmental Sustainability, Vol. 4, 2022. https://doi.org/10.1016/j.crsust.2022.100141