Monipuolinen metsänkäsittely turvaa luonnon monimuotoisuutta ja palautumista
Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkijat osallistuivat Nature Sustainability -tiedelehdessä julkaistuun tutkimukseen, jonka mukaan eliöryhmien palautuminen avohakkuun jälkeen vaihtelee huomattavasti ja voi kestää yli sata vuotta. Tulosten perusteella tutkijat ehdottavat muutoksia metsänkäsittelyyn metsien monimuotoisuuden ylläpitämiseksi ja palauttamiseksi.
Tutkimus osoittaa, että puulajikoostumuksella on keskeinen vaikutus lajiston palautumiseen. Lehtipuuvaltaisissa metsissä palautuminen on selvästi nopeampaa kuin havupuuvaltaisissa metsissä, minkä takia tutkijat suosittelevat erilaista metsänkäsittelyä eri metsä- ja kasvupaikkatyypeille. Avohakkuiden jatkamisen nykymuodossaan arvioidaan lisäävän lajikatoa.
Lajiston palautuminen vaihtelee merkittävästi
Laajassa meta-analyysissä boreaalisen metsävyöhykkeen pysyviltä koealoilta tarkasteltiin, miten eri eliöryhmät – kuten linnut, piennisäkkäät, hyönteiset, hämähäkit, putkilokasvit, sammalet ja jäkälät – ovat reagoineet avohakkuisiin ja miten lajisto on palautunut vuosikymmenten kuluessa. Tutkimus kattoi lehtipuuvaltaiset (koivu, haapa) ja havupuuvaltaiset (mänty, kuusi) metsät sekä sekametsät.
”Noin puolessa tutkituista alueista metsälajisto palautui hakkuita edeltävälle tasolle alle 30 vuodessa, mikä voi riittää 60–80 vuoden kiertoajoilla. Monien lajien kohdalla palautuminen on kuitenkin selvästi hitaampaa, ja avohakkuiden jatkuessa nykyisellään osa lajeista ei luultavasti palaudu koskaan”, Luken tutkija Ilkka Vanha-Majamaa toteaa.
Lehtipuuvaltaisissa metsissä lajisto voi palautua muutamassa vuosikymmenessä lähes hakkuita edeltävälle tasolle. Havupuuvaltaisissa metsissä palautuminen on hitaampaa: piennisäkkäillä keskimäärin 55 vuotta, kasveilla 85 vuotta, jäkälillä 95 vuotta ja sammalilla yli 100 vuotta.
Laaja aineisto tukee metsänkäsittelyn kehittämistä
Tutkimus on ainutlaatuinen pitkien empiiristen aikasarjojen ansiosta. Se perustuu yli 190 tutkimukseen Euroopasta, Pohjois-Amerikasta ja Venäjältä, ja analyysi kattaa useita satoja tutkimusartikkeleita. Tulokset viittaavat siihen, että eri metsätyyppejä tulisi käsitellä eri tavoin.
”Erityisesti havupuuvaltaisissa metsissä hitaampi palautuminen on tärkeää huomioida metsänkäsittelyn suunnittelussa. Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus voi säilyttää monille lajeille tärkeät olosuhteet avohakkuuta paremmin”, sanoo Luken tutkija Ekaterina Shorokhova.
Tutkijat korostavat myös kiertoaikojen pidentämisen, suojelun ja ennallistamistoimien merkitystä. Lahopuun lisääminen on keskeinen keino monimuotoisuuden tukemisessa boreaalisissa metsissä. Pääosa uhanalaisista lajeista tarvitsee järeitä vanhoja puita ja lahopuuta säilyäkseen. Näiden rakennepiirteiden vähäisyys käsitellyissä metsissä on todennäköisesti keskeinen syy esimerkiksi jäkälien ja sammalten hitaaseen palautumiseen.
Tuloksia voidaan hyödyntää Suomen metsien hakkuumenetelmien kehittämisessä siten, että luonnon monimuotoisuus huomioidaan nykyistä paremmin. Kehitystyö tukisi EU:n ja kansallisten tavoitteiden toteutumista luontokadon pysäyttämiseksi.
”Kaikki lajit ovat tärkeitä ekosysteemien toiminnan kannalta. Nykyhetkellä harvinainenkin laji voi ilmaston lämmetessä yleistyä ja sen ekologinen merkitys kasvaa. Myöskään kaikkien lajien vuorovaikutussuhteita ei tunneta, joten lajien häviäminen voi aiheuttaa ennakoimattomia ja palautumattomia muutoksia koko ekosysteemissä”, pohtii Luken tutkimusprofessori Matti Koivula julkaisun tulosten tärkeydestä.
Tutkimusta johti prof. Ellen Macdonald Albertan yliopistosta. Pohjois-Euroopasta tutkimukseen osallistui Suomen lisäksi tutkijoita Virosta, Norjasta ja Ruotsista. Tutkimuksessa hyödynnettiin useita Luken pitkäaikaisseurantojen aineistoja. Aineistoja käytetään lisäksi Priodiversity LIFE -projektissa, jossa dokumentoidaan lajiston pitkäaikaisvasteita hakkuisiin ja ennallistamiseen.
