Eri tahojen jakama tilannekuva ja teollisuuspolitiikkaa tukevat siirtymäpolut rakentuvat monialaisesta tutkimuksesta ja laajasta sidosryhmäyhteistyöstä. Kaikki tämä tulee yhteen ennakointistudiossa.
CO2Creation-hankkeen taustalla on havainto, että edistyäkseen isot teolliset hankkeet vaativat monen toimijan keskenään jakaman tilannekuvan ja mahdollisuuden investointien ja muiden toimenpiteiden koordinaatioon. Täytyy olla ajassa elävä ja riittävän syvälle menevä yhteisymmärrys siitä, mitä ollaan tekemässä.
Sama havainto lienee muodossa tai toisessa useimpien strategisen tutkimuksen hankkeiden taustalla. CO2Creationin ratkaisu on Industrial Foresight Studio tai suomeksi teollisuuden ennakointistudio: menetelmä ja alusta, jota hankkeessa hyödynnetään ja kehitetään.
*
Yksi liike tapahtuu tutkimuskonsortion sisällä. Työpaketeittain järjestäytyneet tutkijaryhmät tuottavat tietoa kohdeilmiöstä omista lähtökohdistaan, valituin tarkastelutavoin.
CO2Creationin tapauksessa tarkastelun kohteena on teollinen hiilenhallinta: jos hiilidioksidipäästöjä ei voida välttää, ne voidaan kaapata ja joko varastoida pysyvästi tai hyödyntää uusissa tuotteissa. Tehtiin niin tai näin, investointitarpeet ovat massiiviset ja samoin esimerkiksi teknologiaan ja kannattavuuteen liittyvät riskit. Teollinen hiilenhallinta vaatii kauaskantoisia investointeja sekä julkisilta että yksityisiltä toimijoilta. On todellakin syytä tehdä hyvin perusteltuja päätöksiä.
Ilmiö näyttää varsin erilaiselta kun sitä tarkastelee eri puolilta. Ilmastotiede kertoo yhtä, teknologiatutkimus toista, oikeustiede kolmatta ja kauppatiede neljättä. Ja toki jokaisen tutkimusperinteen sisälläkin on huomattavaa variaatiota tutkimuskohteesta tai -rajauksista riippuen.
Ennakointistudio tuo nämä tietovirrat ja näkökulmat yhteen ja rakentaa niistä synteesiä. Lisäksi se syöttää synteesin takaisin yksittäisiin melko selkeärajaisiin tutkimusprosesseihin. Näin kokonaisuus ja osatarkastelut ruokkivat toinen toisiaan ja samalla huolehtivat, ettei kumpikaan irtaannu liikaa jaetusta todellisuudesta.
*
Toinen liike tapahtuu tutkimuskonsortiosta sisään ja ulos. Strategisen tutkimuksen hankkeita ja ennakointistudiota motivoi yhteiskunnassa tarpeelliseksi koettu muutos. Se antaa koko tekemiselle lähtösysäyksen.
Motivaation lisäksi tieto ja asiantuntijuus ovat usein tutkimusmaailman ulkopuolella. Ne täytyy houkutella ennakointistudioon mukaan. On hyödyllistä myös kuulla erilaisia strategisia positioita: mitä eri tahot yhteiskunnassa ajavat ja millä perustein.
Ulospäin ennakointistudiosta lähtee tutkimustietoa sekä toistaiseksi voimassa olevia synteesinäkemyksiä, hypoteeseja ja ehdotuksia siirtymäpoluiksi. Toinen tapa ajatella asiaa on, että ennakointistudio tuottaa indikoivia suunnitelmia teollisuuspolitiikan ja teollisuuden päätösten tueksi: näin voitaisiin tehdä jos haluttaisiin saada aikaan tämä, tai jos päätös on tuo, seuraukset olisivat todennäköisesti nuo.
*
Nämä kaksi liikettä toistuvat jatkuvasti ja pitkään. Ennakointistudion yksi kantava idea on nimenomaan pitkäjänteisyys. Jokaista kohdattavaa ongelmaa tai strategista kysymystä (korona, Venäjän hyökkäys, tuulivoima, tekoälyn nopea kehitys, datakeskukset, sähkön riittävyys talvella, kaivokset, puukuoriaiset, metsäpalot, Naton kriisi, velkakriisi, sikarutto…) varten ei tarvitse perustaa omaa ad hoc -komiteaa tai muuta prosessia, vaan tieto kerääntyy ja jalostuu ajan kuluessa ja toimintakyky paranee, kun ihmiset tuntevat sekä prosessit että toisensa.
Tässä kohdassa on syytä todeta, että pitkäjänteisyys ylittää yksittäisen strategisen tutkimuksen hankkeen: BIOS-tutkimusyksikkö vastaa ennakointistudion toiminnasta yksittäisten projektien ja rahoituskausien yli. Parhaimmillaan ennakointistudio kehittyy kiinteäksi osaksi yhteiskunnallista tietopohjaista suunnittelua ja koordinaatiota.
Pitkäjänteisyys liittyy myös toiseen kantavaan ideaan: ennakointistudio tarkastelee teollisuuden ja yhteiskunnallisen aineenvaihdunnan uudistamista kokonaisuutena. Yksittäiset tutkimushankkeet keskittyvät yleensä yhteen teemaan, sektoriin tai järjestelmään. Niissä ei voida riittävällä tavalla perehtyä siihen mikä on kaikille järjestelmille yhteistä: talouden energia- ja materiaalivirrat, ilmastopäästöjen ja luonnonvarojen käytön rajat, työvoiman liikkeet, politiikkakokonaisuudet, geopoliittiset murrokset, ja niin edelleen. Tai jos hanke käsittelee nimenomaan kokonaisuutta, siinä ei voida mennä kovin syvälle mihinkään yksittäiseen järjestelmään. Ennakointistudio yhdistää sektorikohtaisen tarkastelun kokonaistarkasteluun.
*
Ennakointistudio hahmottelee siirtymäpolkuja. Ensimmäisen toimintavuoden aikana olemme täsmentäneet, mitä se oikeastaan tarkoittaa. Ehkä yleisimmin sana siirtymäpolku herättää ajatuksen yli ajan muuttuvista tekijöistä tai lopputuloksista. Esimerkiksi tiettyä ilmastopäästökehitystä tai tiettyä teknologian käyttöönottovauhtia vuoteen 2050 mennessä.
Meidän lähestymistapamme on hieman toinen. Se nojaa kestävyyssiirtymien ja teollisuuspolitiikan tutkimukseen (paras yksittäinen artikkeli asiasta: Turnheim & Nykvist 2019*).
Lähtökohtana toimivat kvantitatiiviset skenaariot ja tavoitteet: vaikkapa Suomen hiilineutraalius 2035 mennessä, VTT:n ja Luken skenaariot hiilidioksiditalouden kehityksestä tai Suomen ilmastopaneelin ja Metsäbiotalouden tiedepaneelin skenaariot bioperäisen hiilidioksidin tulevaisuudesta. Nämä ovat aina väistämättä karkeita malleja. Monitieteistä tutkimusta tarvitaan niiden toteutettavuuden (feasibility) arvioimiseksi ja hahmottelemiseksi: millä ehdoin ja minkä muuttuessa skenaariot voivat toteutua.
Ennakointistudiossa ensimmäinen askel on tilannekuvan kartoitus. Se kuvaa tarkasteltavan nykyjärjestelmän eri tekijät ja lukkiumat sekä sen, mihin tilanne todennäköisesti nykyjärjestelmän puitteissa kehittyy. Esimerkiksi: jos EU-regulaatio kehittyy niin kuin nyt ennakoidaan ja Suomessa valtion teollisuuspoliittiset toimet pysyvät kutakuinkin nykyisellä linjalla, kuinka todennäköisesti teollisen hiilenhallinnan investoinnit lähtevät liikkeelle.
Toinen askel on varsinaisten siirtymäpolkujen hahmotus. Siirtymäpolut ovat tavoitteellisia yrityksiä tehdä järjestelmään muutoksia, järjestelmän uudelleenkonfiguraatioita. Studiossa ennakoidaan minkälaisia uudelleenkonfiguraatioita on tehtävissä, ja mihin nämä järjestelmämuutokset johtavat. Minkä tekijöiden pitää muuttua, jotta tavoiteltu skenaario on saavutettavissa. Esimerkiksi: minkälainen julkinen infrastruktuuri vaaditaan, jotta yksittäiset tehdastason investoinnit voivat toteutua, ja miten infrastruktuuri on toteutettavissa oikeassa aikaikkunassa mahdollisuuksia avaten ja turhia riskejä välttäen.
*
Siirtymäpolut voidaan nähdä teollisuuspolitiikan suunnitteluna. Tällöin on ymmärrettävä, että toimijuus ei ole yksin valtiolla tai jollakin muulla julkisella taholla. Pitkälle kantavat järjestelmämuutokset harvoin lähtevät yksittäisestä markkinasääntömuutoksesta tai julkisesta investoinnista, johon yksityiset toimijat sopeutuvat.
Yleensä tarvitaan monien tahojen monia toimia, joista jotkin tehdään ensin, ja sitten katsotaan miten tilanne kehittyy. Tässä vaiheessa tilannekuva ja siirtymäpolut ovat jo päivittyneet, ja on jälleen uusien päätösten aika. Pitkä aikaväli pidetään koko ajan mielessä, mutta sinne ei voida siirtyä suoraan, eikä sitä voida tarkasti suunnitella tästä hetkestä käsin.
*Turnheim, B., & Nykvist, B. (2019). Opening up the feasibility of sustainability transitions pathways (STPs): Representations, potentials, and conditions. Research Policy, 48(3), 775-788.
