Maatalouden uusiutuminen vaatii muutakin kuin nuoria viljelijöitä
Maatalouden uusiutumisessa ei ole kyse vain siitä, kuinka paljon nuoria viljelijöitä saadaan alalle. Yhtä tärkeää on, miten luopuvien yrittäjien pellot, rakennukset ja muut tuotantoresurssit siirtyvät uusille toimijoille. Maatalouden jatkuvuuden turvaaminen edellyttääkin toimivia omistajanvaihdoksia ja niiden esteiden poistamista.
Maatalouden tulevaisuudesta keskusteltaessa huomio kiinnittyy usein nuoriin viljelijöihin. Miten saisimme enemmän nuoria maatalousalalle? Miten helpottaisimme tilan hankkimista ja investointien rahoittamista? Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä, mutta huomiota pitäisi kiinnittää enemmän myös maatalousyrittäjien luopumiseen yritystoiminnasta ja omistajanvaihdosten sujuvuuteen.
Maatilan omistajanvaihdos ei ole yksittäinen tapahtuma, vaan usein vuosia kestävä prosessi, johon liittyy taloudellisia, juridisia ja sosiaalisia kysymyksiä. Siihen vaikuttavat myös perheen sisäiset suhteet ja luopumiseen liittyvät tunteet.
Nuorten osuus ei yksin kerro maatalouden uusiutumisesta
Suomen maatalous on muuttunut voimakkaasti. Maatalousyrittäjien määrä on vähentynyt pitkään, samalla kun viljelijäväestö on ikääntynyt ja tilakoot ovat kasvaneet. Yli 65-vuotiaiden osuus viljelijöistä on kasvanut, ja alle 40-vuotiaiden osuus on pieni. Kehitys herättää aiheellisesti kysymyksen siitä, riittääkö alalle uusia yrittäjiä turvaamaan tuotannon jatkuvuuden.
Pelkkä viljelijöiden ikäjakauma ei kuitenkaan kerro koko kuvaa. Kun tarkastellaan viljelijöiden sijasta heidän hallinnassaan olevia tuotantoresursseja, kuva muuttuu olennaisesti. Alle 40-vuotiaat viljelijät vastaavat vain 18 prosentista tiloista, mutta heidän hallinnassaan on 25 prosenttia peltoalasta ja 31 prosenttia kotieläinyksiköistä. Yli 60-vuotiaiden kohdalla tilanne on päinvastainen: he vastaavat 31 prosentista tiloista, mutta heidän hallinnassaan on 18 prosenttia peltoalasta ja vain 9 prosenttia kotieläinyksiköistä Nuoret yrittäjät ovat siten merkittäviä tuotantokyvyn ylläpitäjiä ja investoijia.
Maatalouden uusiutumista ei ratkaise vain uusien yrittäjien määrä, vaan myös se, miten tuotantoresurssit siirtyvät aktiiviseen käyttöön.
Tilakoon kasvu tekee omistajanvaihdoksista entistä tärkeämpiä
Tilakoon kasvu muuttaa omistajanvaihdosten luonnetta. Kun tuotanto keskittyy yhä harvemmille ja suuremmille tiloille, yksittäisen omistajanvaihdoksen merkitys kasvaa. Uuden yrittäjän on usein hankittava huomattava määrä maa-, rakennus- ja koneomaisuutta, vaikka maatalouden heikko kannattavuus voi vaikeuttaa suurten investointien rahoittamista.
Pellon korkea hinta, rahoituksen vaikea saatavuus ja maatalousmaan heikko tarjonta voivat vaikeuttaa alalle tuloa. Toisaalta luopumista harkitsevan yrittäjän voi olla taloudellisesti järkevää jatkaa tilanpitoa tai pitää pelto omistuksessaan ja vuokrata se eteenpäin.
Tässä piilee omistajanvaihdospolitiikan keskeinen ristiriita. Uusien yrittäjien alalle tuloa voidaan helpottaa aloitus- ja investointituilla, mutta niiden vaikutus jää rajalliseksi, jos tuotantoresurssit eivät vapaudu uusille toimijoille. Vastaavasti luopumisen helpottaminen ei yksin takaa sitä, että tila tai sen tuotantoresurssit siirtyvät aktiiviselle jatkajalle.
Uuden yrittäjän ei aina tarvitse olla nuori
Maatalouden uusiutumista tarkasteltaessa olisi syytä arvioida myös tukijärjestelmien ikärajoja. Nuorten viljelijöiden tukeminen on perusteltua esimerkiksi silloin, kun tavoitteena on helpottaa alalle tulon rahoitusongelmia. Maatalouden uusiutumisen kannalta ei kuitenkaan ole itsestään selvää, että uuden yrittäjän pitäisi aina olla nuori. Myöhemmällä iällä alalle tuleva voi tuoda mukanaan työkokemusta, koulutusta ja pääomaa, joita tarvitaan nykyisessä, yhä suurempaa liiketoimintaosaamista edellyttävässä maatalousyrittäjyydessä.
Myös viljelijäperheiden ulkopuolelta tulevien yrittäjien mahdollisuuksia ryhtyä maatalousyrittäjiksi olisi parannettava. Perheen sisäisissä sukupolvenvaihdoksissa tila voidaan usein siirtää jatkajalle markkinahintaa edullisemmin ja verohuojennuksia hyödyntäen. Ulkopuoliset jatkajat joutuvat sen sijaan yleensä hankkimaan tilan markkinaehtoisesti, mikä asettaa heidät vaikeaan asemaan erityisesti rahoituksen suhteen.
Jatkajien löytyminen nykyistä laajemmin myös viljelijäperheiden ulkopuolelta voisi vahvistaa maatalouden uudistumista.
Omistajanvaihdokset vaativat laajempaa politiikkaa
Omistajanvaihdosten edistäminen ei ole vain maatalouspolitiikan kysymys. Rahoituksen saatavuus, verotus ja yritysjärjestelyjen ehdot vaikuttavat siihen, millaisia ratkaisuja luopujat ja jatkajat voivat tehdä. Maataloustukien vaikutukset peltomaan hintoihin ja vuokriin puolestaan voivat osaltaan vaikeuttaa uusien yrittäjien pääsyä tuotantoon. Lisäksi maaseutualueiden palvelut, infrastruktuuri ja elinvoima vaikuttavat siihen, onko maatalousyrittäjyys houkutteleva vaihtoehto.
Maatalouden uusiutumista pitäisi siksi tarkastella kokonaisuutena, jossa alalle tulo, luopuminen ja tuotantoresurssien siirtyminen liittyvät toisiinsa. Tarvitaan toimivia rahoitusratkaisuja ja joustavuutta erilaisiin omistajanvaihdos- ja yritysmalleihin.
Maatalouden jatkuvuus ei ratkea sillä, kuinka monta nuorta viljelijää saadaan alalle. Ratkaisevaa on, että elinkelpoiset maatilat ja niiden tuotantoresurssit löytävät jatkossakin yrittäjät, joilla on edellytykset jatkaa ja kehittää tuotantoa. Toimivat omistajanvaihdokset ovat siten paitsi yksittäisten maatilojen myös koko suomalaisen ruoantuotannon tulevaisuuskysymys.
Blogi perustuu elokuussa julkaistuun tutkimukseen ’Maatalouden uusiutumisen ja omistajanvaihdosten edistäminen’, jonka toteuttivat Pellervon taloustutkimus, Luonnonvarakeskus ja Reinuecon.