Siirry pääsisältöön

Männynjuurikääpää esiintyy jo harvakseltaan Pohjois-Suomessa

Blogi 19.11.2026 Juha Kaitera

Juurikäävät aiheuttavat merkittävintä sienitautia metsissämme. Juurikääpiä on maassamme kaksi lajia, kuusenjuurikääpä ja männynjuurikääpä. Niiden aiheuttamat vuosittaiset menetykset nousevat 50 miljoonaan euroon. 

Männynjuurikääpä leviää pohjoiseen ilmastonmuutoksen myötä 

Molemmat juurikääpälajit ovat yleisiä Etelä-Suomessa. Kuusenjuurikääpää tavataan harvakseltaan koko maassa pohjoisinta Lappia myöten. Männynjuurikääpää esiintyy Etelä-Suomessa yleisimmin järvialueilla Kaakkois-Suomessa Saimaan ympäristössä. Sienen pohjoinen levinneisyys tunnetaan huonosti. Kuusenjuurikääpä iskee ainoastaan kuuseen, kun taas männynjuurikääpä iskee männyn lisäksi kuuseen, lehtikuuseen, katajaan, useisiin lehtipuulajeihin ja varpukasveihin kuten kanervaan.

Juurikäävät hyötyvät lämpötilan noususta, joten niiden odotetaan leviävän ilmastonmuutoksen myötä entistä pohjoisemmaksi.

Männynjuurikäävän pohjoista levinneisyyttä selvitetty

Vuonna 2025 aloitettiin kaksivuotinen hanke, jossa selvitetään männynjuurikäävän pohjoista levinneisyyttä Pohjois-Pohjanmaalla ja Etelä-Lapissa. Hankkeessa käydään läpi kohteita, joissa potentiaalisesti saattaa esiintyä männynjuurikääpää. Kohdekriteereinä kasvupaikalla tulee esiintyä harsuuntuneita ja/tai kuolleita puita. Myös kuolleet ja/tai ruskettuneet katajat heijastelevat mahdollisesti männynjuurikääpätuhoa. Kohteet olivat pääasiassa Luonnonvarakeskuksen tuhoihin erikoistuneiden henkilöiden valitsemia. Lisäksi muut metsäammattilaiset eri metsäorganisaatioista ilmoittivat potentiaalisista kohteista hankkeen toimijoille. Kaikkiaan hankkeessa käytiin läpi n. 30 metsikköä, jotka olivat pääasiassa varttunutta puustoa. Pohjoisimmat kohteet sijaitsivat Tervolassa ja itäisimmät Posiolla. Myös muutama taimikko oli tarkastelussa mukana. 

Metsiköistä kaadettiin harsuuntuneita tai vastikään kuolleita puita, joista sahattiin maanrajasta kiekko lahotarkasteluun. Myös vastikään kuolleiden ja hakattujen puiden kannoista sahattiin kiekko. Kannot käytiin läpi ja niiden juurakosta etsittiin männynjuurikäävän itiöemiä. Tarkastelussa keskityttiin mäntyihin, mutta yksittäisistä kuusista ja lehtipuista otettiin näytteitä. Katajat tarkastettiin tuhokohteessa: kuolleista tai ruskettuneista katajista kiskottiin pääjuuret näkyviin ja tarkastettiin mahdollisten itiöemien esiintymisen varmistamiseksi.

Puukiekot säilöttiin tuoreeltaan pakkaseen keruun jälkeen. Sen jälkeen kiekot pestiin, kuorittiin ja laitettiin kosteaan muovipussiin. Kiekkoja kasvatettiin kaksi viikkoa huoneenlämmössä, jonka jälkeen kiekkojen pinnalta tarkastettiin mikroskoopilla sienien esiintyminen viikoittain. Kiekoilla esiintyneet sienet siirrostettiin kasvatusalustalle (mallasagar). Kiekoista otettiin myös kolme puulastua elävän ja lahoisen tai pihkoittuneen puun rajalta, jotka steriloitiin ja asetettiin agarille. Agarille kasvaneet sienet puhdasviljeltiin ja sienilajit määritettiin sekvensoimalla kannat ja vertailemalla sekvenssikirjastoon. Siten männynjuurikäävän esiintyminen havainnoitiin ensin mikroskopoimalla kuromaitiöiden esiintyminen rihmastossa kiekon pinnalla, ja sen jälkeen agarille siirrostetuista ja lastuista agarille kasvaneiden rihmastojen sekvensoinnin perusteella. Myös männynjuurikäävän itiöemistä tehtiin siirrostuksia agarille ja rihmastot sekvensoitiin kuten edellä.

Hankkeesta saatuja tuloksia

Männynjuurikääpää esiintyi tutkimusaineistossa kolmessa metsikössä. Tuhoa esiintyi metsiköissä kussakin vain 1–2 aarin alalla, joten tuho-oireet ilmenivät vain muutamassa puussa kullakin alalla. Kaikissa kohteissa esiintyi kokonaan kuolleita puita ja latvukseltaan harsuuntuneita puita. Myös kuolleita katajia esiintyi kahdella alalla, mikä onkin hyvä tunnusmerkki tuhoalan tunnistamiseksi. 

Sienen itiöemiä löytyi katajien juurakoista kahdelta alueelta ja männyn juurakoista yhdeltä alueelta. Kuolleista tai elävistä kuusista ei tuhoaloilta löydetty männynjuurikääpää. Elävistä lehtipuista koivulta ja raidalta ei myöskään löydetty männynjuurikääpää. Sen sijaan elävän haavan kannosta löydettiin männynjuurikäävän itiöemiä yhdellä koealalla. Useasta mäntykiekosta ja yhdestä haapakiekosta eristettiin männynjuurikääpä. 

Männyn puuaineksessa männynjuurikääpä aiheuttaa pihkataskuja samoin kuin Etelä-Suomessa. Myös tähtikuviota esiintyy lahokannoissa. Laho voi olla sekä kovaa että pehmeää. Sieni voi itiöidä myös vielä vuosia männyn kannossa. Parhaiten sieni on eristettävissä vielä elävistä harsuuntuneista männyistä. Sieni on kuitenkin eristettävissä jo kaadettujen sairaiden puiden kannoista.

Valtaosa tutkituista kohteista sisälsi puustoa, joka oli muiden syiden kuin männynjuurikäävän tuhoamaa. Sienitaudeista männynjuurikäävän kriteereille samankaltaista tuhoa aiheuttivat männyllä tervasroso ja versosurma. Kuusella kantokääpä aiheutti tuhoa aloilla. Tervasroso aiheutti runkokoroja ja latvan harsuuntumista tai koko latvan kuolemisen. Versosurma aiheutti latvan harsuuntumista tappamalla puiden alaoksia. Vesi vaivasi maaperän soistumisen tai tulvimisen kautta usein mäntyjä aiheuttaen puiden kuolemista. Eräässä taimikossa mäntyjen ruskettumista aiheutti myös ravinteiden kuten boorin puutos. Hyönteisistä hevosmuurahainen esiintyi muutamassa kohteessa varttuneiden mäntyjen kuolemiseen vaikuttavana tekijänä. Mäntytaimikoissa esiintyi myös hirvituhoja, mikä näkyi syötyinä kasvaimina.

Johtopäätöksiä

Tulosten perusteella männynjuurikääpää esiintyy toistaiseksi harvakseltaan Pohjois-Pohjanmaalla. Lapin eteläosista ei tautia ole toistaiseksi löydetty. Tuhoalat ovat hyvin pienialaisia, vain muutaman aarin laajuisia alueita, joissa muutamia puita on taudin tappamia ja harsuunnuttamia. Tuhot eivät siis toistaiseksi ole laaja-alaisia. Tuhoaloilla kuitenkin sekä männyt, lehtipuut että katajat voivat sairastua, joten sienelle alttiiden puulajien joukko on laaja pohjoisessa. Siten sienen rihmastoa esiintyy luultavasti laajemmalla alueella tuhoalalla kuin puiden sairastumisesta voisi olettaa. Tämä mahdollistaa sienen leviämisen puusta toiseen. 

Paras tuntomerkki tuhoalueen tunnistamiseksi pohjoisessa ovat oudosti kuolleet ja harsuuntuneet männyt yhdessä kuolleiden ja ruskettuneiden katajien läheisyydessä. Tuhon tunnistamisessa pitää kuitenkin ensin sulkea pois muut tuhonaiheuttajat.

Männynjuurikäävän torjunta pohjoisessa

Männynjuurikääpää torjutaan samalla tapaa kuin Etelä-Suomessa. Puuston hakkuista tulisi pidättäytyä sulan maan aikaan. Mikäli hakkuu suoritetaan kesän aikana, tulisi puun kaatopinta peittää hakkuun yhteydessä harmaaorvakkaa sisältävällä suspensiolla tai urealiuoksella. Tämä estää männynjuurikäävän leviämisen tuoreeseen kantopintaan. Myös kantojen poistoa voidaan tehdä, joskaan se ei kokonaan poista sienen rihmastoa maaperästä. Tautipesäkkeiden ympärille pitäisi hakata n.10 m leveä suojakaistale. Pahoissa tuhokohteissa on myös puulajin vaihto esimerkiksi lehtipuihin kuten koivuun mahdollinen, sillä männynjuurikääpä leviää huonosti puhtaassa koivikossa.

Back to the top of the page