Sota Ukrainassa kiristää elintarvikemarkkinoiden tilannetta

Mustanmeren aluetta ei sanota suotta Euroopan vilja-aitaksi. Vilja-alan kansainvälisen neuvoston (IGC) mukaan Ukrainan osuus maailman viennistä on keskeisissä tuotteissa ollut viime vuosina seuraava: 18 % maissista, 12 % vehnästä, 12 % ohrasta, 50 % auringonkukkaöljystä ja 61 % auringonkukkarouheesta. Näistä kevätkylvöisiä ovat maissi, ohra sekä auringonkukat. Tyypillinen kylvöaika alkaa maaliskuussa, joten kriisin pitkittyminen tulee väistämättä supistamaan näiden kasvien tuotantoa. Mediatietojen mukaan hyökkäyslinjat ovat edenneet tiestöä pitkin, mutta sotatila voi estää juuri nyt ajankohtaista syysvehnän oikea-aikaista lannoitusta ja kaikkia muita kasvukauden viljelytoimia.

Suorat vaikutukset liittyvät Ukrainassa tuotettujen tuotteiden viennin pysähtymiseen, joka johtaa markkinoiden uudelleen järjestymiseen, hintojen nousuun sekä niukkuuteen ja pahimmassa tapauksessa protektionismiin.

Lannoitteiden niukkuus ja kohonnut hinta koskettaa Ukrainaa yhtä lailla kuin muutakin Eurooppaa. Ukrainassa on omaa lannoiteteollisuutta ammoniakin valmistuksesta alkaen, mutta tuotantoa jouduttiin jo ennen sodan syttymistä supistamaan sekä maakaasun hinnan että saatavuuden takia. Sodan vaikutuksia tuotettavaan satoon on mahdoton tarkasti ennakoida, mutta viljojen futuurimarkkinat hinnoittelevat riskiä olettamalla Mustanmeren alueen viennin loppuvan jopa kokonaan. Hyökkäyksen päättyminen nopeasti voisi vielä parantaa tilannetta, mutta normaalin sadon saavuttaminen alueella vaikuttaa tässä vaiheessa epätodennäköiseltä.

Miksi Ukrainan viljojen asema on globaalisti niin merkittävä?

Viljojen kysyntä globaalisti kasvaa vuosittain väestönkasvun ja vaurastumisen seurauksena. Suoran elintarvikekysynnän lisäksi erityisesti rehukäyttö kasvaa vuosittain. Kasvavan kysynnän tyydyttäminen vaatii joka vuosi kohtuullisen hyvän globaalin sadon. Kuivuus tai muut ongelmat jollakin maailman päätuotantoalueista aiheuttavat aina markkinahäiriöitä ja hintojen nousua. Markkinat ovat kuitenkin välttyneet suuremmilta kriiseiltä viimeisimpinä vuosina hyvien tai vähintään kohtuullisten satovuosien sekä myös varastoinnin ansiosta. FAO:n mukaan tuotannon ja kulutuksen suhde oli kuitenkin tiukka jo lähtökohtaisesti satokauden 2021/2022 alkaessa ja sadon markkinoille saamisen ongelmat pahentavat tilannetta rajusti.

Tämän satokauden globaalitasetta ovat rasittaneet jo valmiiksi alhaiset varastot, kuivuus Lähi-Idän alueella sekä merkittävässä viljantuotantomaassa Argentiinassa. Kuivuus vaikuttaa osissa USA:ta jo tulevan sadon ennusteisiin. Kriisi puhkesi siis valmiiksi haasteellisessa globaalitilanteessa.  Mustanmeren alueen toimitusvaikeudet ovatkin aiheuttaneet vehnän hintojen nousun uuteen kaikkien aikojen ennätykseen ja kaikissa muissakin maataloushyödykkeissä on nousua.

Mihin Ukrainan kriisi vaikuttaa eniten?

Mustanmeren alueen normaali meriteitse tapahtuva kaupankäynti on estynyt, ja Ukraina joutuu turvaamaan myös omaa elintarvikehuoltoaan. Tärkeät vientimarkkinat Ukrainan vilja- ja valkuaistuotteille ovat Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan maat. IGC:n mukaan merkittävimmät vehnänviennin kohdemaat ovat aikaisempina vuosina olleet Egypti, Indonesia, Bangladesh, Filippiinit ja EU. Maissia on viety selvästi eniten (42 % viennistä) EU:n alueelle erityisesti rehukäyttöön. Muut merkittävät maissin vientikohteet ovat olleet Kiina (18 %) ja Egypti (12 %). Ohraa on viety etenkin Saudi-Arabiaan (37 % viennistä) ja Kiinaan (23 % viennistä), mutta myös Libyaan (9 % viennistä) ja EU:n alueelle (6 % viennistä). Ostajamaiden varastotilanteista saadut tiedot ovat ristiriitaisia. Hintojen raju nousu ja ongelmat saatavuudessa voivat pahimmillaan aiheuttaa Mustanmeren alueen viljatuotteista riippuvaisissa maissa epävakautta, jolla voi olla Eurooppaan tuntuvia seurauksia.

Millaiset vaikutukset sodalla on Euroopan maataloudelle?

Eurooppalainen maatalous on kärsinyt tuotantopanosten hintojen rajusta noususta syksystä 2021 alkaen. Typpilannoitteiden valmistus nojaa hyvin vahvasti maakaasuun, esimerkiksi Euroopan komission lannoitemarkkinaraportin mukaan ammoniakin ja sen yleisimmän typpilannoitteeksi jalostetun muodon urean valmistukseen tarvittava kaasun määrä on melko vakio (7–8 MWh kaasua/tonni ureaa). Maakaasun hinnan nousu vaikuttaa näin ollen lineaarisena nousuna typpilannoitteiden hintoihin. Kaasun hinta ja saatavuus pakottavat eurooppalaista lannoiteteollisuutta vähentämään ammoniakin tuotantoa ja turvautumaan tuontiin edullisemman kaasuntarjonnan alueilta.

Venäjä on merkittävä toimija kaikkien maataloudessa käytettävien ravinteiden raaka-aineiden tuottajana kuin myös valmiiden lannoitteiden myyjänä. Myös Valko-Venäjä on merkittävä lannoitealan toimija erityisesti kaliumin tuotannossa, ja kauppapakotteet ovat vaikeuttaneet kauppaa Valko-Venäjän kanssa sekoittaen markkinoita jo vuoden 2021 puolella.

Ukrainan rooli on ollut merkittävää EU:n vahvasti alijäämäisen valkuaisrehutaseen varmistamisessa. Rapsia on toimitettu EU:hun murskattavaksi ja Ukraina on toimittanut n. puolet EU:n vuosittaisesta 10 milj. tonnin auringonkukan rouheen käytöstä. Erän pois putoaminen asettaa paineita täyttää tarpeet omalla rapsituotannolla ja tuontisoijarouheella, jonka myötä EU:n tiettyjen maiden non-GM, soijattomuus ym. tavoitteissa joudutaan tekemään kompromisseja. Niukkuus vahvistaa tämänkin kotieläinsektorille kriittisen tuotantopanoksen hintojen nousua.

Millaiset vaikutukset ovat suomalaiselle maataloudelle?

Suomalainen maatalous on ajautunut jo vuoden 2021 aikana heikon sadon ja nousseiden kustannusten seurauksena laaja-alaiseen kannattavuuskriisiin. Luken Markkinamarginaalien mukaan erityisesti sika- ja siipikarjataloudessa tuotannon kate on painunut ennätyksellisen heikoksi ja joissakin tuotantosuunnissa päivän hinnoilla laskettuna jopa tappiolliseksi. Heikolla kannattavuudella on väistämättä vaikutuksia tuotantomääriin – tappiollista tuotantoa ei jatketa pitkään. Tilanne voi säilyä kohtuullisena tiloilla, joilla on hyvä rehuomavaraisuus, mutta kaikilla tiloilla viljelyn kustannukset ovat nousseet uusiin ennätyksiin. Kotieläintuotteiden tuotantomäärät tulevatkin väistämättä jonkin verran laskemaan kustannuskriisin seurauksena.

Venäjältä tuodut lannoiteraaka-aineet ja polttoöljy ovat pääosin korvattavissa

Suomessa sijaitsevan lannoiteteollisuuden keskeiset raaka-aineet, kuten ammoniakki ja kalium on tuotu yli 80 prosenttisesti Venäjältä. Myös suurin osa maahan tuoduista valmiista lannoitetuotteista on valmistettu Venäjällä. Hankintaketjujen uudelleenjärjestyminen yhdessä muiden Euroopan maiden kanssa on jo nostanut lannoitteiden hintoja rajusti. Lannoitteiden raaka-aineita on edelleen saatavilla globaaleilta markkinoilta ja Venäjän tuonti lienee pääosiltaan korvattavissa, mutta hintataso sekä lyhyellä että keskipitkällä aikavälillä on hyvin erilainen kuin mihin on totuttu.

Sodan seurauksena myös energian hinnat ovat nousseet rajusti. Polttoöljyn osuus maatalouden energian kokonaiskulutuksesta on noin 40 prosenttia, ja siitä 80 prosenttia on tuotu Venäjältä. Polttoöljyä käytetään traktoreissa, muissa työkoneissa, viljakuivureissa sekä varavoimageneraattoreissa. Irrottautuminen venäläisestä öljystä ei sinänsä tuota ylitsepääsemätöntä ongelmaa, mutta polttoaineiden hinnat tulevat olemaan korkeammat. Myös sähkömarkkinoiden osalta hintojen nousu koskettaa maatalous- ja puutarhasektoreita.

Tällä hetkellä katseet kohdistuvat kasvukauteen 2022 ja viljelijöiden kylvöaikomuksiin. VYR:n kylvöalaennusteen mukaan kevätkylvöisen vehnän, ohran ja kauran kylvöalat jäävät edellisvuodesta, sen sijaan kevätrypsin ja esimerkiksi kuminan kylvöalan arvioidaan kasvavan. Osittain tätä kompensoi ennätyksellinen syysviljojen ala.

MTK:n tammi-helmikuussa 2022 tekemän jäsenkyselyn mukaan noin 65 % tavanomaista viljelyä harjoittavista tiloista oli hankkinut kaikki tai suurimman osan kasvukauden lannoitteista, 19 % aikoi vielä hankkia lannoitteita kevään tarpeita varten ja 16 % vastaajista ilmoitti jättävänsä lannoitteet hankkimatta. Lannoitus on vain yksi kustannus muiden joukossa, ja merkittäviä haasteita tuovat myös työkoneissa ja viljan kuivauksessa käytettävän polttoöljyn hinnan räjähdysmäinen nousu sekä muiden tuotantopanosten saatavuuden haasteet. Hyvää satoa potentiaalisesti tuottavan pinta-alan määrän voidaan arvioida laskevan jonkin verran, mutta riippuu kesän säästä ja satotasosta, millainen vaikutus tällä tulee olemaan kokonaistuotantoon.

Kotimaisen viljan vienti voi tuoda helpotusta kannattavuusongelmiin

Viljan kotimainen käyttö on viime vuosina vaihdellut 2,6 ja 2,9 miljardin kilon välillä, josta rehuviljojen osuus on yli puolet. Suhteessa normaalivuoden yli miljoonan hehtaarin vilja-alaan jo noin 3000 kilon keskimääräinen hehtaarisatotaso yltää täyttämään viljan kotimaisen kulutuksen tarpeet. Jos Euroopan vientihinnat säilyvät likimain futuurien ennakoimalla tasolla, viljan vienti ensi syksynä voi olla hyvinkin kannattavaa ja tuoda painetta kotimaan viljataseelle. Tämä näkymä voi tuoda kaivattua kannustinta viljatiloille tavoitella hyvää satoa ennätyskorkeista tuotantokustannuksesta huolimatta.

ProMaatalous-yhteistyöryhmä suositteleekin kylvämään viljaa ja valkuaiskasveja tänä keväänä kaikille niille peltolohkoille, joille viljelijät arvioivat sen olevan taloudellisesti järkevää. Kriisi tulee vaikuttamaan pitkäaikaisesti ja perustavanlaatuisesti maatalousmarkkinoihin ja vuoden 2022 sadolla tulee olemaan merkitystä myös seuraavien vuosien tilanteeseen.

Elintarvikkeiden kuluttajahintoihin odotettavissa korotuksia

Kotieläintiloilla rehukustannukset viljojen ja valkuaisrehujen osalta voivat olla ennennäkemättömän korkeita vuonna 2022 sekä myös vuonna 2023. Tämä lisää paineita saada kotieläintuotteiden, samoin kuin muiden maa- ja puutarhatalouden tuotteiden, hintoja korotettua myös kuluttajahintojen nousun kautta.

Ukrainan sodan vaikutukset Suomen elintarvikemarkkinoihin ovatkin pääasiassa hintoihin liittyviä. Ruoan hinta oli nousussa jo ennen sotaa. Tammikuun lopulla Luke arvioi ruoan hinnan nousevan Suomessa noin 2–2,5 prosenttia tänä vuonna. Se olisi tarkoittanut mediaanituloisen kotitalouden ruokamenoihin noin 100 euron vuosilisäystä. Nyt tätä ennustetta joudutaan nostamaan ylöspäin. Joillekin kotitalouksille ruoan hinnan nousu on iso rasitus, mutta nousu ei vielä anna syytä erityiseen huoleen. Suomalaisten käytettävissä olevista tuloista kaupasta ostettavaan ruokaan menee keskimäärin runsaat 10 prosenttia. Ruokaturva ei ole tällä hetkellä Suomessa uhattuna, vaan vaikutukset ovat taloudellisia.

Maataloustuotteiden hinnannousu ei muutenkaan heijastu samassa suhteessa ruoan kuluttajahintoihin, sillä jalostuksen ja jakelun osuus on Suomessa ruoan hinnassa suhteellisen korkea. Prosentuaalisen muutoksen välittyminen kuluttajahintoihin riippuu kaupan ja teollisuuden hintaneuvotteluista. EU-maissa keskimäärin ruoan kuluttajahintojen nousu vuoden takaiseen on ollut tammikuussa 4,8 %, vertailumaista muutokset ovat olleet Saksassa 4,7 %, Tanskassa 4,0 % ja Ruotsissa 2,2 %. Suomessa muutos on tammikuun hintojen mukaan ollut 3,2 %.

Elintarvikkeiden vienti Suomesta Venäjälle on vähentynyt jo Krimin valtauksen yhteydessä asetettujen pakotteiden ja Venäjän vastapakotteiden seurauksena yli 400 miljoonasta eurosta alle 100 miljoonaan. Nykyinen tilanne todennäköisesti lopettaa jäljellä olevan kaupankäynnin toistaiseksi. Venäjällä toimintaa harjoittaneet elintarvikealan yritykset ovat ilmoittaneet vetäytyvänsä sikäläisestä toiminnasta, mistä seurannee suuria alaskirjauksia yrityksille. On vielä epäselvää, millaisiin toimiin Venäjä ryhtyy yritysten Venäjällä sijaitsevan varallisuuden suhteen. Tilanne muuttuu jatkuvasti myös tässä kirjoituksessa esitettyjen arvioiden osalta.