Merimetso ei uhkaa Suomen rannikkovesien ahvenkantoja

Suomen rannikkovesillä pesivät merimetsot eivät ole suuresti vaikuttaneet rannikkoalueen ahvenkantoihin. Merimetsojen saalistuksesta aiheutunut ahvenien vuotuinen kuolleisuus on ollut tutkituilla alueilla noin 4—10 prosenttia.

Ahveneen kohdistuvan merimetson saalistuksen vaikutusta rannikon eri osissa arvioitiin Luonnonvarakeskuksen (Luke), Suomen ympäristökeskuksen SYKE ja Jyväskylän yliopiston yhteisessä tutkimuksessa vuosina 2008–2019.

Aiempien tutkimusten mukaan merimetso käyttää ravintonaan yleensä pienehköjä, 9—22 senttimetrin pituisia ahvenia, jotka muodostavat niiden ravinnosta 20—40 prosenttia.

Ahvenista enimmäkseen naaraat kasvavat kalastajien suosimaan kokoon, vähintään 23 senttimetrisiksi, kun taas koiraat jäävät pienemmiksi. Merimetson saalistamista ahvenista noin puolet kuuluu tähän kalastettavaksi kasvavaan kannan osaan.

– Tutkimuksemme mukaan merimetsojen saalistuksesta aiheutunut ahvenien vuotuinen kuolleisuus on 4–10 prosenttia, rannikkoalueesta riippuen (mediaani eli jakauman keskimmäinen arvo).  80 prosentin todennäköisyydellä ahvenien kuolleisuus on 3—21 prosentin välillä. Muu kuolleisuus, johon sisältyy petokalojen saalistus, taudit ym., on pienikokoisilla ahvenilla todennäköisimmin noin 45 prosenttia, vaihteluväli on 26—59 prosenttia vuodessa, kertoo Luken tutkija Mikko Olin.

– Tutkimuksessa ahvenen runsaus arvioitiin saalistilastojen, saalisnäytteistä saadun tiedon ja aiempien tutkimusten perusteella. Merimetsopopulaation ravinnonkulutus arvioitiin merimetsojen määrän ja niiden ravintoa koskevan tiedon perusteella. Lähtötietojen epävarmuus otettiin huomioon todennäköisyysjakaumina. Pesivien merimetsojen määrä on ollut viime vuosina vakiintuneella tasolla suuressa osassa Suomen rannikkoa, kertoo SYKE:n tutkija Pekka Rusanen.

Ahvenen ohella merimetson tärkeitä saalislajeja ovat muun muassa särki, kiiski ja kivinilkka. Tutkimuksen tuottamat arviot merimetson saalistuksen aiheuttamasta ahvenen kuolleisuudesta ovat enimmäisarvioita, koska laskennassa ei voitu ottaa huomioon saalistuksen, muun kuolevuuden ja kasvun riippuvuutta ahvenpopulaation tiheydestä.

Ahven tuottaa suotuisissa olosuhteissa suuria määriä jälkeläisiä, joten ahventiheys voi vaihdella huomattavasti eri vuosina. Erityisesti alku- ja keskikesän lämpötilat vaikuttavat ahvenvuosiluokan runsauteen.

Ahvenkantojen tila rannikkovesissämme on luokiteltu Itämeren merellisen ympäristön suojelukomission (HELCOM) seurannassa hyväksi. Ahven hyötyy ilmaston lämpenemisestä, ja hyviä ahvensaaliita on saatu entistä pohjoisemmilta merialueilta, mutta pitkälle edennyt rehevöityminen haittaa sen menestymistä. Rehevöitymisestä seuraa veden samenemista, ravintoeläimistön muutoksia sekä lisääntynyttä kilpailua ravinnosta muiden lajien kanssa. Ahvenelle ovat uhkana erityisesti lisääntymisalueiden väheneminen ja niiden laadun heikkeneminen.