TkT Kristiina Lillqvist tuo Luonnonvarakeskukseen (Lukeen) vahvaa mekaanisen puunjalostuksen teknologista ja sovellusosaamista sekä näkemystä mekaanisen puunjalostuksen arvoketjujen kehittämiseen ja kasvua tukevien verkostojen rakentamiseen.
Kristiina Lillqvist aloittaa uudessa tehtävässään 1.10.2026. Hän siirtyy Luonnonvarakeskukseen Aalto-yliopiston vanhemman yliopistonlehtorin työstä. Urallaan Lillqvist on erikoistunut puun modifiointiin eli sen ominaisuuksien muokkaamiseen tutkimuksen ja opetustyön kautta.
”Puumateriaali on aina kiinnostanut minua. Puuta on käytetty aikojen alusta, ja se on perinteinen materiaali – mutta siinä on paljon potentiaalia, jota ei vielä hyödynnetä”, Lillqvist kuvaa.
Ryhmäpäällikkö Lauri Sikanen kertoo, että Lillqvist vahvistaa erityisesti Luken puun modifioimisen ja pitkäaikaiskestävyyden tutkimusta ja osaamista:
”Lillqvist tuo lisää osaamista tärkeisiin elinkaari- ja vastuullisuuskysymyksiin puun mekaanisessa jalostuksessa.”
Uusi puumateriaalitieteen ja -teknologian apulaisprofessori pääsee työssään kehittämään laadukasta puunkäyttöä kansallisesti ja kansainvälisesti sekä uusia puun jalostusastetta nostavia ratkaisuja.
Luken tuotantojärjestelmät-yksikön johtaja Anu Kaukovirta tiivistää, että puusta tarvitaan enemmän arvonlisää ja sellaisia korkean jalostusarvon tuotteita, jotka pärjäävät vientimarkkinoilla. Mekaaninen puunjalostus ja varsinkin teollinen puurakentaminen ovat jääneet Suomessa esimerkiksi Ruotsia jälkeen.
”Lillqvistillä on yhdessä Luken muiden professoreiden kanssa erittäin hyvä mahdollisuus tukea positiivista kehitystä, tuoda tutkimuksen kautta uusia toimintamalleja ja hakea puuraaka-aineelle täysin uusia käyttökohteita innovaatioiden kautta”, Kaukovirta kertoo.
Suomen vahvuuksina Lillqvist näkee korkean teknisen osaamisen ja erittäin laadukkaat tuotteet. Teollisuuden tuotekehitysprosesseissa korostuu yhteistyön merkitys koko arvoketjussa sekä uudenlaisten mahdollisuuksien tunnistaminen ja kokeilu. Olennaista on tarpeiden kuuntelu ja vientimahdollisuuksien tunnistaminen niin yrityskentältä kuin loppukäyttäjiltä. Samoin tutkimuslaitosten yhteistyötä on tärkeää jatkaa ja syventää.
Yhteisiä intressejä ja ratkaisuita voi löytyä koko arvoketjusta, ja kokonaisuutta kannattaakin Lillqvistin mukaan tarkastella yli puunjalostuksen perinteisen jaon mekaaniseen ja kemialliseen jalostukseen:
”Puujakeita, kuten kierrätettyä tai pieniläpimittaista puuta, päätyy paljon energiakäyttöön tai kuiduksi. Se ei ole huono asia, sillä on tärkeää, että kaikki puun osat käytetään tavalla tai toisella. Niitä voisi kuitenkin hyödyntää myös pitkäikäisemmissä, korkeamman jalostusasteen tuotteissa ja erilaisissa rakentamisen kohteissa, joissa niitä ei ole perinteisesti käytetty, kuten vaikkapa CLT-elementeissä eli ristiinliimatun massiivipuun rakenteissa.”
Samoin betoni- ja puurakentamisen erilaisissa hybridiratkaisuissa piilee potentiaalia.
Rakentamisen ja puuteollisuuden tuotteiden jalostusarvoa pystyttäisiin nostamaan myös puun modifioinnilla. Siinä puun ominaisuuksia muutetaan pysyvästi esimerkiksi kemiallisella käsittelyllä tai lämpökäsittelyllä. Näin puun rakenne ja kemia muuttuvat siten, että materiaali ei ole niin kiinnostava esimerkiksi lahottajasienille. Kehityksen keskiössä on, ettei käsitelty puu ole haitallinen ympäristölle.
”Puu on elävä luonnonmateriaali. Erilaisilla modifiointi- ja käsittelymenetelmillä voidaan kontrolloida paremmin puun sään- ja lahonkestävyyttä. Kehittämällä erilaisia menetelmiä puun käyttöä voidaan laajentaa hyvin haastaviin kohteisiin korvaamaan haitallisempia materiaaleja”, Lillqvist kuvaa.
Lillqvist on kiinnostunut myös elinkaariajattelusta. Puu toimii elinkaarensa ajan hiilivarastona. Rakennusmateriaalina se on kevyt, mutta suhteellisen jäykkä. Puu ei myöskään ole paikoilleen valettu, vaan se on hyödynnettävissä pitkälle esivalmistetuissa rakennuselementeissä rakentamisen prosesseja tehostaen.
”Moniin muihin materiaaleihin verrattuna puusta on mahdollista tehdä rakenteita, joita voidaan käyttää uudelleen ja muokata elinkaaren aikana helpommin. Hirsirakentaminen on tästä hyvä esimerkki: rakennukset on purettu ja koottu uudelleen eri paikkaan. Tätä ajattelua voitaisiin hyödyntää modernissa rakentamisessa.”
Kiertotalous- ja elinkaariajattelua tukisi myös se, että purkupuu hyödynnettäisiin esimerkiksi kuiduksi. Kiinnostavinta olisi Lillqvistin mukaan kuitenkin säilyttää alkuperäinen käyttötarkoitus, jolloin rakennusmateriaaleja hyödynnettäisiin eri paikoissa tai uudella tavalla.
Tässä aihepiirissä voi piillä kiinnostavia tutkimusaiheita ja innovaatioita.
