Kokeellinen tilasto: Metsien maakunnittaiset hiilitasetulokset 2015–2024

Kymmenen vuoden tarkastelujakson aikana metsien hiilinielut ovat maakunnissa pienentyneet, muuttuneet päästölähteeksi, tai metsät ovat koko tarkastelujakson olleet päästölähteitä. Pohjoisesta etelään kuljettaessa maakunnittaiset hiilinielut pienenevät ja metsät kääntyvät päästölähteeksi. Vuoden 2024 hiilitase oli suuressa osassa maakuntia heikompi (päästöarvio oli isompi tai nieluarvio pienempi) kuin vuonna 2023. Kun vuosien 2015–2023 hiilitaseet laskettiin uudelleen uusimmilla kasvihuonekaasuinventaarion menetelmillä, hiilitasearviot paranivat kaikissa maakunnissa. Tilastossa negatiiviset luvut kertovat nielusta, positiiviset luvut päästölähteestä.

Tarkastelujakson uudelleenlaskenta

Kun laskentamenetelmiä päivitetään, tarkastelujakson kaikkien vuosien tulokset pitää laskea uudelleen, jotta vuodet pysyvät vertailukelpoisina. Kasvihuonekaasuinventaariossa otettiin vuoden 2024 laskennassa käyttöön aiempaa laajempiin mittausaineistoihin perustuvat biomassamallit, jotka kasvattivat puuston ja metsien nettonieluarviota (biomassamallit muuntavat valtakunnan metsien inventoinnin tuottaman arvion metsien runkopuutilavuudesta puiden biomassa-arvioksi). Uudet biomassamallit otettiin käyttöön myös vuoden 2024 maakunnittaisten tulosten laskennassa ja niiden metsien nettonielua kasvattava vaikutus näkyy vuosien 2015–2023 tuloksissa. Esimerkiksi vuoden 2023 osalta maakunnissa:

(1) päästöarvio pieneni (Ahvenanmaa, Uusimaa, Varsinais-Suomi, Satakunta, Kanta-Häme, Pirkanmaa, Päijät-Häme, Kymenlaakso, Etelä-Karjala, Etelä-Savo, Pohjois-Savo),

(2) päästöarvio muuttui nieluarvioksi (Keski-Suomi, Etelä-Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa, Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu), tai

(3) nieluarvio suureni (Pohjois-Karjala, Pohjanmaa, Lappi) uudelleenlaskennan seurauksena.

Tarkastelujakson 2015–2024 trendit

Metsien kokonaishiilitase sisältää kivennäismaiden ja metsäojitettujen turvemaiden (orgaaniset maat) puuston ja maaperän hiilivarastomuutokset sekä metsäojitettujen turvemaiden maaperän metaani- ja dityppioksidipäästöt (CH₄ ja N₂O). Kokonaishiilitaseissa on nähtävissä seuraavat ajalliset trendit:

(1) metsät ovat selkeä, mutta pienenevä nielu (Lappi),

(2) metsien nielu on pienentynyt lähelle nollaa (Pohjois-Karjala, Etelä-Pohjanmaa, Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa),

(3) metsät ovat kääntyneet nielusta päästölähteeksi (Ahvenanmaa, Varsinais-Suomi, Satakunta, Kanta-Häme, Pirkanmaa, Päijät-Häme, Etelä-Savo, Pohjois-Savo, Keski-Suomi, Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu), ja

(4) metsät ovat koko tarkastelujakson pääsääntöisesti olleet päästölähde (Uusimaa, Kymenlaakso, Etelä-Karjala).

Kivennäismaiden puuston hiilitase vaihtelee nielun (puustobiomassan vuotuinen kasvu ylittää sen vuotuisen poistuman) ja päästölähteen (puustobiomassan vuotuinen poistuma on suurempi kuin sen vuotuinen kasvu) välillä riippuen maakunnasta ja vuodesta. Kivennäismaiden puuston hiilitaseen tarkastelujakson aikaiset trendit voi jakaa viiteen luokkaan:

(1) puusto on pienenevä nielu (Pohjois-Karjala, Pohjanmaa, Lappi), 

(2) puuston nielu on pienentynyt lähelle nollaa tai kääntynyt pieneksi päästölähteeksi (Pohjois-Savo, Keski-Suomi, Etelä-Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa, Pohjois-Pohjanmaa),

(3) puusto on kääntynyt nielusta päästölähteeksi (Ahvenanmaa, Satakunta, Kanta-Häme, Pirkanmaa, Päijät-Häme, Kainuu),

(4) puusto on päästölähteenä pienentynyt (Kymenlaakso, Etelä-Karjala), ja

(5) puusto on koko tarkastelujakson ollut pääsääntöisesti päästölähde (Uusimaa, Varsinais-Suomi, Etelä-Savo).

Turvemaiden puusto on koko tarkastelujakson ajan kaikissa maakunnissa nielu. Nielu on kuitenkin pysynyt vakaana vain osassa maakuntia (Uusimaa, Pirkanmaa, Päijät-Häme, Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa, Ahvenanmaa), muissa maakunnissa (mukaan lukien Lappi) se on pienentynyt ja on jo osassa maakuntia lähellä nollaa (Kanta-Häme, Kymenlaakso).

Kivennäismaaperän hiilitase kuvaa sen hiilivaraston (kivennäismaa, orgaaninen kerros, karike, kuollut puu) vuotuista muutosta. Jos hiilivarasto pienenee, maaperä on päästölähde. Jos hiilivarasto suurenee, maaperä on nielu. Maakunnat voidaan jakaa kolmeen ryhmään kivennäismaaperän hiilivarastomuutosten suhteen:

(1) kivennäismaaperä on kasvava tai vakaa nielu (Pohjois-Karjala, Kainuu, Lappi, Ahvenanmaa),

(2) kivennäismaaperän nielu on pienentynyt lähelle nollaa tai kääntynyt pieneksi päästölähteeksi (Satakunta, Pirkanmaa, Päivät-Häme, Pohjois-Savo, Pohjois-Pohjanmaa),

(3) kivennäismaaperä on kääntynyt nielusta päästölähteeksi (Uusimaa, Varsinais-Suomi, Kanta-Häme, Kymenlaakso, Etelä-Karjala, Etelä-Savo, Keski-Suomi, Etelä-Pohjanmaa, Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa).

Turvemaiden maaperän hiilitase (CO₂) kuvaa metsäojitetun suon maaperän hiilivaraston (turve, karike, kuollut puu) vuotuista muutosta. Jos hiilivarasto pienenee, maaperä on päästölähde. Jos hiilivarasto suurenee, maaperä on nielu. Maakunnat voidaan jakaa kolmeen ryhmään turvemaiden maaperän hiilivarastomuutosten suhteen:

(1) turvemaiden maaperä on iso, mutta pienenevä nielu (Lappi), 

(2) turvemaiden maaperä on vakaa tai heikosti kasvava päästölähde (Ahvenanmaa, Uusimaa, Varsinais-Suomi, Kanta-Häme, Etelä-Karjala, Pohjanmaa), ja

(3) turvemaiden maaperä on kasvava päästölähde (Satakunta, Päijät-Häme, Pirkanmaa, Kymenlaakso, Etelä-Karjala, Etelä-Savo, Pohjois-Savo, Pohjois-Karjala, Keski-Suomi, Etelä-Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa, Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu).

Turvemaiden maaperän metaani- ja dityppioksidipäästöt (CH₄ ja N₂O) lasketaan vakiopäästökertoimilla lukuun ottamatta ojien metaanipäästöjä, joissa huomioidaan myös ojan sammaleisuus (sammalpeite vähentää ojan metaanipäästöjä). Vakiopäästökertoimilla lasketut päästöarviot muuttuvat ajassa vain, jos metsäojitettujen soiden pinta-ala muuttuu.

Vuoden 2024 tulokset

Vuoden 2024 maakunnittaisissa metsänielutuloksissa on selkeä maantieteellinen trendi: kokonaishiilitase ja kivennäismaiden puuston ja maaperän nielut pienenevät ja kääntyvät päästölähteeksi pohjoisesta etelään kuljettaessa. Lappi erottuu selvästi muista maakunnista: Lapissa puusto ja maaperä ovat molemmat sekä kivennäis- että turvemailla selkeitä hiilinieluja, ja ainoastaan turvemaiden maaperän metaani- ja dityppioksidipäästöt ovat pieni päästölähde. Useassa eteläisessä maakunnassa (Uusimaa, Varsinais-Suomi, Satakunta, Kanta-Häme, Kymenlaakso, Etelä-Karjala, Etelä-Savo, Keski-Suomi) vain turvemaiden puusto oli vuonna 2024 hiilinielu.

Vuoden 2024 metsien kokonaishiilitase vaihteli maakunnissa nielun ja päästölähteen välillä. Metsät olivat joko iso nielu (Lappi), pieni nielu (Pohjois-Karjala, Etelä-Pohjanmaa, Pohjanmaa), lähellä nollaa (Keski-Pohjanmaa) tai päästölähde (kaikki muut maakunnat). Vuoteen 2023 verrattuna kokonaishiilitase heikkeni (päästöt kasvoivat tai nielu pieneni) kaikissa maakunnissa lukuun ottamatta Satakuntaa ja Pohjois-Savoa, joissa päästöarvio pieneni.

Koko maan puuston poistuma kasvoi vuonna 2024 hakkuiden lisääntymisen myötä edellisestä vuodesta kolme prosenttia. Maakunnittain tarkasteltuna puuston poistuma pysyi ennallaan tai kasvoi lähes kaikissa maakunnissa ja pieneni ainoastaan Satakunnassa ja Ahvenanmaalla. Tämän seurauksena kivennäis- ja turvemaiden puuston yhteenlaskettu hiilitase pieneni vuodesta 2023 vuoteen 2024 lähes kaikissa, ja erityisesti pohjoisissa maakunnissa (Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu, Lappi). Tarkemmassa tarkastelussa maakunnat voidaan jakaa puuston yhteenlasketun hiilitaseen muutoksen suhteen neljään ryhmään: 

(1) puusto kääntyi päästölähteestä nieluksi (Satakunta) tai sen nielu kasvoi (Pohjois-Savo, Etelä-Pohjanmaa), 

(2) puuston nielu pysyi ennallaan (Varsinais-Suomi, Pohjanmaa) tai pieneni (Pohjois-Karjala, Keski-Suomi, Keski-Pohjanmaa, Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu, Lappi),

(3) puuston nielu muuttui päästölähteeksi (Kymenlaakso, Pirkanmaa), ja

(4) puuston päästöarvio suureni (Uusimaa, Kanta-Häme, Päijät-Häme, Etelä-Karjala, Etelä-Savo, Ahvenanmaa).

Kivennäismaiden puusto oli vuonna 2024 tyypillisesti nielu keskisen ja pohjoisen Suomen maakunnissa (Pohjois-Savo, Pohjois-Karjala, Etelä-Pohjanmaa, Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa, Lappi) ja päästölähde eteläisen Suomen maakunnissa (Ahvenanmaa, Uusimaa, Varsinais-Suomi, Satakunta, Kanta-Häme, Pirkanmaa, Päijät-Häme, Kymenlaakso, Etelä-Karjala, Etelä-Savo, Keski-Suomi). Poikkeuksina olivat pohjoinen Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu, joissa kivennäismaiden puusto oli myös päästölähde. Suuressa osassa maakuntia kivennäismaiden puuston hiilitase heikkeni vuoteen 2023 verrattuna. Suurinta heikennys oli pohjoisissa maakunnissa (Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu, Lappi). Muutamassa maakunnassa hiilitase myös kasvoi (Satakunta, Pohjois-Savo, Etelä-Pohjanmaa) tai säilyi ennallaan (Varsinais-Suomi, Pohjanmaa).

Turvemaiden puusto säilyi vuonna 2024 kaikissa maakunnissa nieluna. Vuoteen 2023 verrattuna nielu kasvoi kolmessa maakunnassa (Satakunta, Pohjois-Savo, Etelä-Pohjanmaa), pieneni yhdeksässä maakunnassa (Pirkanmaa, Etelä-Karjala, Etelä-Savo, Pohjois-Karjala, Keski-Suomi, Keski-Pohjanmaa, Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu, Lappi) ja säilyi muissa maakunnissa ennallaan. Eniten nielu heikkeni kolmessa pohjoisimmassa maakunnassa (Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu, Lappi). 

Kivennäismaaperä oli tyypillisesti nielu pohjoisen Suomen maakunnissa (Pohjois-Savo, Pohjois-Karjala, Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu, Lappi) ja päästölähde eteläisen ja keskisen Suomen maakunnissa (Uusimaa, Varsinais-Suomi, Satakunta, Kanta-Häme, Kymenlaakso, Etelä-Karjala, Etelä-Savo, Keski-Suomi, Etelä-Pohjanmaa, Pohjanmaa, Keski-pohjanmaa), poikkeuksena kuitenkin eteläisen Suomen Ahvenanmaa, Pirkanmaa ja Päijät-Häme, joissa kivennäismaaperä oli nielu. Lähes kaikissa maakunnissa kivennäismaaperän hiilitase heikkeni vuoteen 2023 verrattuna (suurin heikennys havaittiin Päijät-Hämeen, Pohjois-Savon, Keski-Suomen ja Pohjois-Pohjanmaan maakunnissa). Kainuun maakunnassa kivennäismaaperän nielu kuitenkin vahvistui.

Turvemaiden maaperä oli hiilitaseen (CO₂) osalta päästölähde kaikissa maakunnissa paitsi Lapissa, jossa se oli selkeä nielu. Edellisvuoteen verrattuna päästö kasvoi eniten pohjoisissa ja länsirannikon maakunnissa (Satakunta, Pohjois-Karjala, Etelä-Pohjanmaa, Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu, Lappi), vähäisintä muutos oli eteläisissä maakunnissa (Ahvenenmaa, Uusimaa, Kanta-Häme, Päijät-Häme, Kymenlaakso, Etelä-Karjala). Metaani- ja dityppioksidipäästöjen (CH₄ ja N₂O) osalta turvemaiden maaperä oli kaikissa maakunnissa päästölähde. Muutokset vuoteen 2023 olivat vähäisiä, mutta tarkastelujakson uudelleenlaskennassa, jossa huomioitiin sammaleisuuden ojien metaanipäästöjä vähentävä vaikutus, päästöarvio pieneni kaikissa, mutta erityisesti keskisen ja pohjoisen Suomen maakunnissa (Pohjois-Savo, Pohjois-Karjala, Keski-Suomi, Etelä-Pohjanmaa, Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu, Lappi).

Taustatietoja tilastosta

Tämä kokeellinen tilasto sisältää metsien maakunnittaiset hiilitasearviot, jotka on laskettu Luonnonvarakeskuksessa (Luke) kansallisen kasvihuonekaasuinventaarion maatalous- ja maankäyttösektorin laskennasta vastaavassa yksikössä. Maakunnittaisen aikasarjan aloitusvuonna 2015 puuston poistumatietojen tilastoinnissa siirryttiin maakunnittaiseen alueluokitukseen. Aikasarjan viimeinen vuosi 2024 on sama kuin viimeisessä koko maan lopulliset tulokset sisältävässä kasvihuonekaasuinventaariossa.

Hiilitasearvioista on tilastossa esitetty sekä maakunnittaiset kokonaisarviot (Mt CO₂-ekv.) että pinta-alakohtaiset arviot (t CO₂-ekv. / ha). Kokonaisarviot on saatu kertomalla pinta-alakohtaiset arviot kivennäis- ja turvemaametsien maakunnittaisilla pinta-aloilla. Kuvaajissa esitetyt tulokset ovat kokonaisarvioita.

Hiilitasearviot laskettiin kansallisen kasvihuonekaasuinventaarion ’metsämaana säilyneen metsämaan’ laskentamenetelmää soveltaen. Laskenta toteutettiin mahdollisimman pitkälle maakuntatasolla, mutta joillekin muuttujille, joille ei voi luotettavasti tuottaa maakunnallisia arvoja, käytettiin kasvihuonekaasuinventaarion Pohjois-Suomen (sisältää Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin maakunnat) ja Etelä-Suomen (sisältää kaikki muut maakunnat) arvoja. Metsitetyt alueet ja hakkuutähteiden energiakäyttö eivät sisälly maakunnittaiseen laskentaan. Yksityiskohtainen kuvaus laskennan menetelmistä löytyy liitteenä.

Suomen metsien koko maan hiilitasearviot sekä niitä koskevat uutiset löytyvät Luken Kasvihuonekaasuinventaarion teemasivuilta. Koko maalle raportoitava arvio ja tässä esitettävien maakunnittaisten arvioiden summa eivät täsmää täysin laskentamenetelmäerojen takia. 

Koko maan tulokset päivitetään seuraavan kerran kasvihuonekaasuinventaarion vuoden 2025 ennakkotulosten julkistuksen yhteydessä joulukuussa 2026. Kasvihuonekaasuinventaarion vuoden 2025 lopulliset tulokset julkaistaan maaliskuussa 2027, minkä jälkeen myös maakunnittaisten hiilitasetulosten kokeellinen tilasto päivitetään vuoden 2025 tuloksilla.