EU:n ennallistamisasetus ja Suomen kansallinen ennallistamissuunnitelma ovat olleet eräs tärkeimmistä metsiä koskevista keskusteluaiheista tämän syksyn aikana.
Jäsenmaiden piti lähettää luonnokset ennallistamissuunnitelmistaan komissioon syyskuun alussa, mutta vain seitsemän jäsenmaata 27:sta teki tämän määräajassa. Suomi ei ollut mukana tässä joukossa.
Suomen suunnitelmaluonnos valmistui lausunnoille kesäkuun lopussa. Lausuntoja saatiin 178. Luonnoksen päivitys on parhaillaan meneillään, ja suunnitelma lähetettäneen komissioon vielä vuoden 2026 puolella.
Suomen suunnitelma on herättänyt runsaasti kysymyksiä siitä, kuinka kalliiksi ennallistamisasetus meille tulee ja mistä sen toimeenpano voidaan rahoittaa. Arvioita metsien osalta vaikeuttaa olennaisesti se, ettei suunnitelmassa ole esitetty konkreettisia arvioita metsäluontotyyppien pinta-alasta ja niiden tilasta.
Koska pinta-ala-arvioita ei ole, ennallistamisen kustannuksia, vaikutusta puuntuotantoon ja metsäteollisuuden toimintaedellytyksiin on arvioitu skenaarioanalyysien pohjalta.
Luonnonvarakeskuksen tekemissä skenaariolaskelmissa vuotuiset kokonaisvaikutukset olivat 1,6–2,9 miljardia euroa, kun ennallistamista tehtiin myös luontodirektiivin luontotyyppien ulkopuolisissa metsissä. Maksimiarvio vastaa noin yhtä prosenttia koko Suomen kansantalouden vuoden 2023 kokonaisarvonlisäyksestä.
Kokonaisvaikutusten lisäksi on ratkaistava, kuka maksaa ennallistamistoimet, niiden ohjaamiseen ja seurantaan tarvittavan luontotiedon keruun ja vaikutusarvioinnin. Miten kustannukset ja vastuut jaetaan julkisen sektorin, yritysten ja maanomistajien kesken?
Yritysten rahoitusta ei voida pitää itsestään selvänä ratkaisuna: osallistumiselle tarvitaan liiketaloudellinen peruste. Siksi on kysyttävä, millaiset kannusteet, luontoarvokaupan kaltaiset markkinat ja velvoitteet tekevät ennallistamiseen osallistumisesta yrityksille perusteltua ja mikä jää julkisen rahoituksen varaan.
Ei siis ihme, että ennallistamiskeskustelu on ollut haasteisiin ja uhkakuviin keskittyvää. Taka-alalle on jäänyt asetuksen alkuperäinen tarkoitus.
Ennallistamisasetus laadittiin, koska aiemmat EU:n biodiversiteettistrategiat eivät tuottaneet tulosta. Luonto jatkoi heikkenemistään, ja yhdessä ilmastonmuutoksen kanssa tämä heikentää ekosysteemiemme tuottokykyä sekä kykyä sopeutua lisääntyvään epävakauteen.
EU:ssa laitettiin siis raskaampi vaihde päälle ja velvoitettiin jäsenmaat toimimaan.
Ennallistamisasetuksen tarkoitus on tuottaa hyötyjä, mutta haasteena on, että hyödyt ovat usein epäsuoria, markkinattomia ja vaikeasti mitattavissa.
Esimerkki tällaisesta vaikeasti mitattavasti hyödystä on mahdollisuus vähentää sään ääri-ilmiöistä aiheutuvia vahinkoja. Tutkimukset osoittavat, että soita vettämällä voidaan puskuroida vesitilanteiden ääripäitä, eli tulvia ja kuivuutta. Vaikutus riippuu kuitenkin vetetyn pinta-alan osuudesta koko valuma-alueella.
Suomen viimeaikaisten metsäpalojen perusteella on havaittu, että palon vakavuus riippuu ojitusintensiteetistä ja vesitalouden vakaudesta. Tämän perusteella voidaan olettaa, että suometsän vesipinnan nostaminen vähentää paloriskiä.
Metsien rakenteen monipuolistamisen oletetaan mallinnustutkimusten perusteella vähentävän myrskytuhoja ja niiden jälkeisiä lumi- ja hyönteistuhoja. Näidenkin tulosten tueksi tarvitaan lisää tutkimusta.
Hyötyjen arvioinnissa on siis huomioitava myös mahdollisesti vältetyt vahingot, ei vain suoraan syntyvät tuotot.
Ennallistaminen voi tuottaa myös virkistys-, hyvinvointi- ja terveyshyötyjä. Näillä voi olla merkitystä myös verovaroin rahoitettavien palvelujen kustannuksille. Esimerkiksi lähiluonnon tarjonnan vähenemisen on arvioitu lisäävän masennuksesta ja tyypin 2 diabeteksesta aiheutuvia kustannuksia.
Kyselytutkimusten mukaan erilaisten ekosysteemipalveluiden lisäämisellä tai niiden laadun parantamisella on laaja hyväksyntä. Yleinen hyväksyntä ei kuitenkaan ratkaise maanomistajan osallistumisen ehtoja. Tuekseen ennallistamisasetus edellyttää laajaa ohjauskeinojen valikoimaa, joilla maanomistajia voidaan kannustaa toimenpiteisiin. Maanomistajan näkökulmasta keskeisiä kysymyksiä ovat toimenpiteiden kustannusten ja mahdollisten tulonmenetysten korvaaminen, sopimusten kesto sekä vastuu ennallistetun alueen hoidosta ja seurannasta.
Taloudellisesta näkökulmasta on epävarmaa, ylittävätkö pitkän aikavälin luonto-, ilmasto- ja hyvinvointihyödyt ennallistamisen kustannukset, tai saadaanko nämä hyödyt arvotettua. Vielä ei tiedetä, ylittävätkö pitkän aikavälin luonto-, ilmasto- ja hyvinvointihyödyt ennallistamisen kustannukset. Päätöksissä ratkaistaan, miten sovitamme luonnon, talouden ja yhteiskunnan tarpeet yhteen tulevia sukupolvia varten.
