Arktisen alueen kyky sopeutua muutoksiin syntyy elinvoimasta

Entä jos EU:n tärkein arktinen turvallisuusinvestointi ei olekaan uusi infrastruktuurihanke vaan elinvoimainen pohjoinen? EU:n uusi arktinen strategia painottaa turvallisuutta, mutta pohjoisen tulevaisuus ratkaistaan myös sillä, miten ihmiset, elinkeinot ja luonto pärjäävät muuttuvissa olosuhteissa.

Arktisen alueen merkitys kansainvälisessä politiikassa on kasvanut. Tämä näkyy myös 20. lokakuuta julkaistussa EU:n arktisessa strategiassa, jossa turvallisuus nousee voimakkaasti esiin. Strategian keskiössä ovat varautuminen, kriittisen infrastruktuurin suojaaminen ja Euroopan toimintakyvyn vahvistaminen arktisissa olosuhteissa.  

Pohjoinen turvallisuus rakentuu myös yhteisöjen voimalla

Arktisen alueen turvallisuus ei rakennu vain varautumisesta ja infrastruktuurista. Siihen tarvitaan myös toimivia elinkeinoja, paikallista osaamista, yhteisöjen toimintakykyä, elinvoimaista luontoa ja sitä, että pohjoisessa halutaan ja voidaan asua. Ehkä EU:n tärkein arktinen turvallisuusinvestointi ei olekaan yksittäinen infrastruktuurihanke vaan laajempi panostus elinvoimaiseen pohjoiseen yhteiskuntaan ja hyvinvointia tuottavaan luontoon.

Resilienssi eli muutoskestävyys on yksi strategian keskeisistä käsitteistä ja näkyy useissa sen painopisteissä. 

Muutoskestävyys ei voi kuitenkaan tarkoittaa sitä, että pohjoisen ihmisten ja elinkeinojen odotetaan sopeutuvan muualla tehtyjen päätösten seurauksiin. 

Strategia korostaakin, että paikallisyhteisöt ja alkuperäiskansat ovat arktisen yhteistyön keskiössä. Tavoite on tärkeä, mutta ratkaisevaa on, miten se toteutuu käytännössä. Paikallisilla yhteisöillä on oltava todellisia mahdollisuuksia vaikuttaa alueensa tulevaisuuteen, ja alkuperäiskansojen oikeudet on turvattava päätöksenteossa. 

Luonnonvarojen hyödyntäminen haastaa arktisen alueen kestävyyden

Strategian valmistelussa keskustelua herätti erityisesti, mikä on EU:n linja arktisten fossiilisten luonnonvarojen hyödyntämiseen. EU pitää kiinni tavoitteestaan pitää öljy, kaasu ja hiili maaperässä arktisilla alueilla ja pyrkii estämään arktisia ekosysteemejä uhkaavat uudet hiilivetyhankkeet. Vuoden 2021 tavoitetta sitovasta monenvälisestä oikeudellisesta velvoitteesta ei kuitenkaan enää toisteta.

Samalla strategia myös edistää yhteistyötä kriittisten raaka-aineiden ja uusiutuvan energian alalla. Siksi fossiilisia polttoaineita koskeva linjaus ei yksin ratkaise arktisten luonnonvarojen käyttöön liittyviä jännitteitä. 

EU:n tulee varmistaa, että myös energiasiirtymää tukevissa investoinneissa arktisen luonnon kantokyky, paikallinen tieto ja elinkeinojen toimintaedellytykset otetaan huomioon. 

Uusien hankkeiden ympäristövaikutuksia ja vaikutuksia paikallisiin elinkeinoihin on arvioitava kokonaisuutena jo suunnitteluvaiheessa. Kokonaisvaltainen arviointi tukee myös investointien pitkäjänteisyyttä ja alueen kilpailukykyä: kestävät ratkaisut vähentävät ristiriitoja ja vahvistavat paikallisten elinkeinojen toimintaedellytyksiä.

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen vaatii tutkimusta ja yhteistyötä

Arktinen alue lämpenee lähes neljä kertaa maailman keskiarvoa nopeammin ja on erityisen herkkä ilmastonmuutoksen vaikutuksille. Ilmastovaikutukset eivät ole kaukana tulevaisuudessa, vaan ne tuntuvat ihmisten arjessa, elinkeinoissa ja luonnossa jo nyt. Siksi ennakoivaa sopeutumistyötä pitää kiirehtiä ja panostuksia monitieteiseen tutkimukseen tulee lisätä. 

Arktisen alueen muutokset kytkevät luonnontieteellisen tutkimuksen ja luonnonvarojen kestävän käytön yhä tiiviimmin turvallisuuteen, liikenteeseen ja geopolitiikkaan. Siksi tarvitaan uudenlaista, tieteenalojen rajat ylittävää tutkimusyhteistyötä.  

Luonnontieteellinen tutkimus ei yksin ratkaise esimerkiksi maankäyttöön ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen liittyviä ristiriitoja. 

Tarvitsemme myös yhteiskuntatieteellistä tutkimusta, joka auttaa ymmärtämään erilaisten ratkaisujen vaikutuksia ihmisiin, elinkeinoihin ja yhteisöihin. Tutkimuksen tehtävänä on ennakoida muutoksia ja arvioida ratkaisujen kokonaisvaikutuksia. Esimerkiksi Luken monitieteinen tutkimus tuottaa päätöksenteon tueksi tietoa sitä, miten ilmastonmuutos, luonnonvarojen käyttö ja energiasiirtymä vaikuttavat pohjoisen tulevaisuuteen.

Komission aloite uudesta napa-alueiden tutkimusta, havaintotoimintaa ja tutkimusinfrastruktuureja kokoavasta EU Polar Research Hubista voisi parhaimmillaan rakentaa siltoja eri tieteenalojen välille, vahvistaa yhteistyötä alkuperäiskansojen kanssa ja edistää tutkimustiedon hyödyntämistä arktista aluetta koskevassa päätöksenteossa.

Suomi näyttämään suuntaa arktisessa politiikassa

EU:n arktisen strategian merkitys ratkaistaan lopulta siinä, miten tavoitteet muuttuvat teoiksi. Samalla on tärkeää, että EU:n arktiset jäsenmaat kantavat oman vastuunsa ja vievät yhteisiä tavoitteita aktiivisesti eteenpäin. 

Suomen tulee ottaa johtava rooli arktisen alueen tulevaisuuden kysymyksissä. Ensimmäinen askel olisi päivittää Suomen arktinen strategia vastaamaan tämän päivän ja tulevaisuuden haasteisiin. Tässä olisikin yksi kirjaus tulevaan hallitusohjelmaan.

Arktisen politiikan onnistuminen mitataan lopulta sillä, voivatko myös tulevat sukupolvet rakentaa pohjoisen kuntiin ja kaupunkeihin pysyvästi hyvän elämän. Puhdas luonto ja vesi, luonnonvarojen kestävä käyttö, elinvoimaiset elinkeinot, luotettava infrastruktuuri ja vahvat yhteisöt luovat tälle perustan.