Vesilintulaskennat 2026: tärkeimpien riistasorsien poikastuotto heikkeni

Neljän tärkeimmän riistasorsan eli sinisorsan, tavin, haapanan ja telkän parikohtainen poikastuotto on edellisvuotta heikompi. Sinisorsapoikasten kokonaismäärä on pitkän ajan keskiarvon tuntumassa ja kolmella muulla lajilla sen alapuolella. Useimpien sorsien pitkäaikainen kannankehitys on laskeva. Pesivien vesilintujen määriä on seurattu Suomessa vuodesta 1985 alkaen. 

− Sorsakannat ovat pienentyneet pitkällä aikavälillä sekä rehevillä että karuilla vesistötyypeillä. 1990-luvun puoliväliin verrattuna rehevien vesien sorsakannat ovat huvenneet yli 50 % ja karuilla noin 20 %. Viimeisen kymmenen vuoden aikana karujen vesien sorsakannat ovat olleet vakaita, kun taas rehevillä vesillä taantuma on jatkunut, kertoo tutkija Antti Piironen Luonnonvarakeskuksesta (Luke).  

Tärkeimpien riistavesilintujen kantojen kehitys:

Sinisorsan valtakunnallinen parimäärä on 12 % suurempi kuin vuonna 2025. Sinisorsa on runsastunut 15 % koko seurantajakson (1986–2026) aikana. Poikasten kokonaismäärä on viime vuoden tasolla. Parikohtainen poikastuotto on 12 % pienempiä kuin vuonna 2025.

Tavin parimäärä koko maassa on 11 % pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella ja 5 % vuotta 2025 pienempi. Tavi on vähentynyt 27 % koko seurantajakson aikana. Vuonna 2026 poikasten kokonaismäärä on 19 % pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella ja parikohtainen poikastuotto 13 % pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella. 

Haapanan valtakunnallinen parimäärä on 67 % pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella ja 9 % suurempi kuin vuonna 2025. Haapana on vähentynyt 61 % koko seurantajakson aikana. Vuonna 2026 parikohtainen poikastuotto on pitkäaikaisen keskiarvon tuntumassa. Poikasten kokonaismäärä on 13 % ja parikohtainen poikastuotto 18 % viime vuotta pienempiä. 

Telkän parimäärä koko maassa on 19 % pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella ja 18 % pienempi kuin vuonna 2025. Telkkä on vähentynyt 15 % koko seurantajakson aikana. Poikasten kokonaismäärä on 11 % ja parikohtainen poikastuotto 16 % viime vuotta pienempiä.

Muiden vesilintulajien kantojen kehitys:

• Jouhisorsan valtakunnallinen parimäärä on 32 % suurempi kuin vuonna 2025. Jouhisorsa on vähentynyt 75 % koko seurantajakson aikana.
• Tukkasotkan pesivien parien määrä on valtakunnallisesti 15 % pienempi kuin vuonna 2025. Tukkasotka on vähentynyt 78 % koko seurantajakson aikana.
• Isokoskelon parimäärä on 11 % suurempi kuin vuonna 2025. Isokoskelo on vähentynyt 47 % koko seurantajakson aikana.
• Tukkakoskelon parimäärä on 41 % edellistä vuotta suurempi. Tukkakoskelo on vähentynyt 51 % koko seurantajakson aikana.
• Lapasorsan parimäärä on 5 % vuotta 2025 pienempi. Lapasorsa on vähentynyt 71 % koko seurantajakson aikana. 
• Punasotka on Suomen voimakkaimmin taantuvia lintulajeja, ja kannasta on kadonnut 97 % koko seurantajakson aikana. Punasotka alkaa olla niin harvalukuinen seuranta-aineistossa, että viimeisimpien vuosien kannanmuutoksia ei voi luotettavasti tulkita.
• Nokikanan parimäärä on 22 % vuotta 2025 pienempi. Nokikana on vähentynyt 76 % koko seurantajakson aikana.

Vapaaehtoiset vastaavat laskennoista

Vesilintuaineisto koostuu vapaaehtoisten metsästäjien ja lintuharrastajien tekemistä pari- ja poikuelaskennoista. Laskentoja koordinoivat Luonnonvarakeskus (Luke) ja Luonnontieteellinen keskusmuseo, Luomus. Vesilintuparit lasketaan viikko jäiden lähdön jälkeen ja toisen kerran 2–3 viikkoa myöhemmin. Poikueet lasketaan samoilla pisteillä 1.–20.7. 

Vuoden 2026 tiedot perustuvat parilaskentojen osalta 1257 ja poikuelaskentojen osalta 423 pisteen tietoihin.

Suuret kiitokset kaikille laskentaan osallistuneille!