Vesilintujen parimäärät ja poikastuotto 2026

Metsästettävistä riistasorsista sinisorsan ja jouhisorsan parimäärät kasvoivat viime vuodesta. Haapanan parimäärä pysyi edellisvuoden tasolla. Muilla riistasorsilla parimäärät olivat viime vuotta pienempiä. Neljän tärkeimmän riistasorsan eli sinisorsan, tavin, haapanan ja telkän parikohtainen poikastuotto oli edellisvuotta heikompi. Sinisorsalla poikasten kokonaismäärä oli pitkän ajan keskiarvon tuntumassa ja kolmella muulla lajilla pitkäaikaiskeskiarvon alapuolella. Useimpien sorsien pitkäaikainen kannankehitys on laskeva.

Koko seurantajakson (1986–2026) aikaiset parimäärien muutokset ovat useimmilla sorsilla laskevia. Myös viimeisten kymmenen vuoden aikana parimäärien kehitys näyttää pääosin laskevalta, mutta vain lapasorsan osalta muutos on tilastollisesti merkitsevä. 

Sorsakannat ovat pienentyneet pitkällä aikavälillä sekä rehevillä että karuilla vesistötyypeillä. 1990-luvun puoliväliin verrattuna rehevien vesien sorsakannat ovat huvenneet yli 50 %, karuilla noin 20 %. Viimeisen kymmenen vuoden aikana karujen vesien sorsakannat ovat olleet vakaita, kun taas rehevillä vesillä taantuma on jatkunut. 

Neljästä tärkeimmästä riistasorsasta sinisorsan, tavin ja haapanan parimäärät kasvoivat Etelä- ja Keski-Suomessa viimevuotisesta, mutta telkän parimäärä pieneni. Pohjois-Suomessa haapanan parimäärät olivat viimevuotisella tasolla, ja sinisorsan, tavin ja telkän viime vuotta pienempiä. 

Tärkeimpien riistasorsien parikohtainen poikastuotto oli edellisvuotta heikompi. Haapanan parikohtainen poikastuotto on pitkäaikaisen keskiarvon mukainen, muilla sen alapuolella. Sinisorsapoikasten kokonaismäärä pysyi viimevuotisella tasolla parimäärän kasvun ansiosta, vaikka parikohtainen poikastuotto pieneni. Kokonaispoikasmäärä oli myös pitkäaikaisen keskiarvon tuntumassa. Tavilla, telkällä ja haapanalla poikasten kokonaismäärä oli viime vuotta pienempi ja pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella. 

Sinisorsan parimäärä on koko maassa 6 % pitkäaikaisen keskiarvon yläpuolella ja 12 % suurempi kuin vuonna 2025 (kuva 1). Sinisorsa on runsastunut 15 % koko seurantajakson (1986–2026) aikana, mutta vaikuttaa taantuneen viimeisen kymmenen vuoden aikana Etelä- ja Keski-Suomessa ja runsastuneen Pohjois-Suomessa. Muutokset eivät kuitenkaan ole tilastollisesti merkitseviä. Viime vuoteen verrattuna parimäärä pieneni pohjoisessa 7 %, mutta kasvoi Etelä-Suomessa 12 % ja Keski-Suomessa 21 %. 

Tavin parimäärä koko maassa on 11 % pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella ja 5 % pienempi kuin vuonna 2025 (kuva 1). Tavi on vähentynyt 27 % koko seurantajakson aikana. Tavi näyttäisi taantuneen viime vuosikymmenen aikana Pohjois-Suomessa, mutta muutos ei ole tilastollisesti merkitsevä. Etelä- ja Keski-Suomessa tavi näyttäisi pysyneen viime vuosikymmenen vakaana. Viime vuodesta parimäärä pieneni pohjoisessa 38 %, mutta kasvoi Etelä-Suomessa 10 % ja Keski-Suomessa 8 %. 

Haapanan parimäärä on koko maassa 67 % pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella ja 9 % suurempi kuin vuonna 2025 (kuva 1). Haapana on vähentynyt 61 % koko seurantajakson aikana. Haapana on taantunut viime vuosikymmenen aikana Etelä-Suomessa 20 %. Laskennat viittaavat taantumaan myös Keski- ja Pohjois-Suomessa, mutta nämä muutokset eivät ole tilastollisesti merkitseviä. Haapanan parimäärä oli viime vuoden tasolla Pohjois-Suomessa (-2 %), mutta kasvoi Etelä-Suomessa 10 % ja Keski-Suomessa 8 %. 

Telkän parimäärä koko maassa on 19 % pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella ja 18 % pienempi kuin vuonna 2025 (kuva 1). Telkkä on vähentynyt 15 % koko seurantajakson aikana. Telkkä on taantunut viime vuosikymmenen aikana Etelä-Suomessa 26 % ja Keski-Suomessa 22 %. Laskennat viittaavat telkän runsastuneen viime vuosikymmenen aikana Pohjois-Suomessa, mutta muutos ei ole tilastollisesti merkitsevä. Telkän parimäärä oli Pohjois-Suomessa 26 %, Etelä-Suomessa 13 % ja Keski-Suomessa 11 % pienempi kuin vuonna 2025.

Jouhisorsan parimäärä koko maassa on 43 % pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella ja 32 % suurempi kuin vuonna 2025. Jouhisorsa on vähentynyt 75 % koko seurantajakson aikana (kuva 2).  

Tukkasotkan parimäärä on 49 % pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella ja 15 % pienempi kuin vuonna 2025. Tukkasotka on vähentynyt 78 % koko seurantajakson aikana (kuva 2). 

Laulujoutsenen valtakunnallinen kanta on kasvanut koko seurantajakson aikana 278 %. Viimeisen kymmenen vuoden aikana joutsenen parimäärä ei ole merkitsevästi kasvanut (kuva 2). 

Isokoskelon parimäärä on 27 % pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella ja 11 % vuotta 2025 suurempi. Isokoskelo on vähentynyt 47 % koko seurantajakson aikana (kuva 3). 

Tukkakoskelon parimäärä on 10 % pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella, mutta 41 % vuotta 2025 suurempi. Tukkakoskelo on vähentynyt 51 % koko seurantajakson aikana (kuva 3).  

Kuikan pesivien parien määrä on pysynyt vakaana niin pitkällä aikavälillä kuin viimeisen kymmenen vuoden aikana. Etelässä kuikka on runsastunut 49 % koko seurantajakson aikana (kuva 3). 

Image

Lapasorsan parimäärä on 65 % pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella ja 5 % vuotta 2025 pienempi. Lapasorsa on vähentynyt 71 % koko seurantajakson aikana ja 38 % viimeisen 10 vuoden aikana (kuva 4).

Punasotkan harvalukuisuuden takia sitä koskeva aineisto on pieni, ja viimeaikaisten muutosten arviointi epävarmaa. Laskenta-aineiston perusteella parimäärä on 82 % pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella. Punasotka on vähentynyt 97 % koko seurantajakson aikana (kuva 4).

Nokikanan parimäärä on 63 % pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella ja 22 % vuotta 2025 pienempi. Nokikana on vähentynyt 76 % koko seurantajakson aikana (kuva 4).

Kuva 4. Lapasorsan, punasotkan ja nokikanan koko Suomen kannanmuutokset 1986–2026 laskettujen parimäärien perusteella. Nämä kolme ovat rehevien vesien lajeja.

Tuotettujen poikasten kokonaismäärää ja parikohtaista poikastuottoa vuosina 1989–2026 analysoitiin neljälle tärkeimmälle ja runsaimmalle riistasorsalle: Sinisorsalle, taville, haapanalle ja telkälle. Poikasten kokonaismäärä kuvastaa, kuinka paljon kestävästi metsästettäviä lintuja on maastossa kunakin vuonna suhteessa muihin vuosiin. Parikohtainen poikasmäärä mittaa pesinnän onnistumista suhteessa muihin vuosiin.

Sinisorsan poikasten kokonaismäärä on sekä pitkällä aikavälillä että viimeisen kymmenen vuoden aikana pysynyt vakaana ilman tilastollisesti merkitseviä suuntauksia, mutta pitkällä aikavälillä parikohtainen poikastuotto on pienentynyt. Vuonna 2026 poikasten kokonaismäärä oli pitkäaikaisen keskiarvon tuntumassa, mutta parikohtainen poikastuotto oli 7 % pitkäaikaista keskiarvoa pienempi. Poikasten kokonaismäärä oli viime vuoden tasolla, ja parikohtainen poikastuotto 12 % viime vuotta pienempi.

Tavin poikasten kokonaismäärä on pitkällä aikavälillä pienentynyt, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut vakaa. Parikohtainen poikastuotto on niin ikään pienentynyt pitkällä aikavälillä, mutta kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vuonna 2026 poikasten kokonaismäärä oli 19 % pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella, ja parikohtainen poikastuotto 13 % pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella. Poikasten kokonaismäärä oli 13 % ja parikohtainen poikastuotto 12 % viime vuotta heikompia.

Haapanalla poikasten kokonaismäärä on pitkällä aikavälillä pienentynyt voimakkaasti parimäärän voimakkaan pienenemisen myötä. Pitkällä aikavälillä parikohtainen poikastuotto on ollut vakaata. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kuitenkin poikasten kokonaismäärä on ollut vakaa ja parikohtainen poikastuotto on kasvanut. Vuonna 2026 poikasten määrä oli 36 % pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella, johtuen lajin pienentyneistä parimääristä. Parikohtainen poikastuotto oli pitkäaikaisen keskiarvon tuntumassa. Poikasten kokonaismäärä oli 13 % ja parikohtainen poikastuotto 18 % viime vuotta pienempiä. 

Telkän parikohtainen poikastuotto sekä poikasten kokonaismäärä ovat pitkällä aikavälillä pienentyneet, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana molemmat ovat olleet vakaita ilman tilastollisesti merkitseviä suuntauksia. Vuonna 2026 poikasten kokonaismäärä oli 20 % ja parikohtainen poikastuotto 26 % pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella. Poikasten kokonaismäärä oli 11 % ja parikohtainen poikastuotto 16 % viime vuotta pienempiä.

Vesilintuseurannan päätavoitteena on seurata sorsien pesimäkantojen muutoksia ja selvittää sorsien vuotuinen lisääntymistulos erityyppisillä vesillä ja eri puolilla Suomea. Laskennat tehdään pääosin sisämaassa ja merenlahdilla, ja laskentakohteet ovat painottuneet eteläiseen Suomeen. Tietoja tarvitaan vesilintujen elinympäristöjen hoidon suunnitteluun ja metsästyksen mitoittamiseen sekä vesiluonnon monimuotoisuuden seurantaan.

Vesilintuseuranta perustuu kahdesti vuodessa tehtävään vesilintujen pistelaskentaan. Kevään laskennassa lasketaan pesivät parit ja kesän laskennassa poikueet. Vesilintuseurannan menetelmät on kuvattu Vesilintuseurannan menetelmäkuvaus | Luonnonvarakeskus. Laskentoja koordinoivat Luonnonvarakeskus ja Luomus, ja maastossa laskentoja tekevät metsästäjät ja lintuharrastajat.  Vuoden 2026 tiedot perustuvat parilaskentojen osalta 1257 kohteen ja poikuelaskennat 423 kohteen laskentaan.

Kiitämme lämpimästi kaikki laskijoita arvokkaasta ponnistuksesta riistatiedon hyväksi.