Talven 2026 lumijälkilaskennat: Haastavia olosuhteita ja matalia jälkitiheyksiä

Tämän vuoden lumijälkilaskentojen perusteella jäniseläinten, oravan ja ketun jälkitiheydet ovat koko maassa liki puolittuneet, kun taas näätäeläimillä jälkitiheydet ovat lähellä edellisvuoden lukemia. Tarkasteltava lumijälki-indeksi suhteuttaa havaittuja jälkien määriä laskentapanostukseen ja sitä käytetään eläinkantojen muutosten monivuotiseen seurantaan.

Nisäkkäiden lumijälkiä on laskettu riista- ja peltokolmioilla eri puolilla Suomea jo 38 talvena peräkkäin. Talven 2026 aikana koko maassa laskettiin yhteensä 539 kolmiota, joista riistakolmioita oli 477 ja peltokolmioita 62. Harvojen lumisateiden takia sopivia laskentapäiviä kertyi vähemmän kuin normaalisti. Lunta saattoi joillakin alueilla olla niin vähän, että kulkeminen suksilla oli vaikeaa, jättäen otannan koon tavanomaista pienemmäksi. 

Viime talveen verrattuna metsäjäniksellä ja rusakolla samoin kuin ketulla lumijälki-indeksi on viime talvesta liki puolittunut koko maassa. Oravan lumijälki-indeksit ovat laskeneet roimasti viime talvesta suuressa osassa maata, lukuun ottamatta Itä-Suomea sekä Pohjanmaata – alueita, joilla myös myyräkannat ovat olleet huipussaan. Esimerkiksi oravalle on ominaista vuosien väliset suuret kannanvaihtelut laajoilla alueilla, johtuen enimmäkseen kuusen siemensadosta. Havaittu väheneminen täsmää hyvin Luonnonvarakeskuksen silmuanalyysien ennusteiden kanssa, jonka mukaan kuusen siemensato viime talvena on ollut vaatimaton ja Pohjois-Suomessa melkein olematon. 

”Jos nämä lumijälki-indeksin muutokset johtuvat yksinomaan aidoista kannanmuutoksista, ne ovat varsin synkkiä. Tuloksiin vaikuttavat toki myös ympäristöolot eläinten aktiivisuuden kautta. Laskentakaudella tammi–helmikuussa talvi oli normaalia kylmempi ja vähälumisempi, minkä tosin esimerkiksi ketulla pitäisi lisätä aktiivisuutta, eikä vähentää”, kertoo erikoistutkija Andreas Lindén Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Näätäeläinten, saukon, näädän, lumikon ja kärpän, lumijälkien määrä on pysynyt viime vuoden tasolla. Alueiden välillä on silti jonkin verran vaihtelua. Pienten näätäeläinten lumijälkien määriin vaikuttaa aitojen kannanvaihteluiden lisäksi myös käyttäytyminen myyräsyklin eri vaiheissa. Jos myyriä on vähän ravinnoksi, näätäeläimet liikkuvat hangen päällä enemmän.

Pitkän aikavälin muutokset kertovat monen pienriistalajin taantumasta

Riistakolmiolaskennat antavat parhaiten kuvan eläinkantojen tilasta pitkällä aikavälillä tarkasteltuna, jolloin kannanmuutosten suunnat tulevat selkeämmin esille ja esimerkiksi olosuhteista johtuvan vaihtelun merkitys pienenee.

Pitkällä aikavälillä (38 vuotta) metsäjäniksen koko maan lumijälki-indeksi on vähentynyt noin 60 %. Taantuminen on voimakkainta etelässä ja lännessä. Osasyitä metsäjäniksen vähenemiseen ovat ainakin ilmastonmuutos ja rusakon leviäminen. Oravan ja lumikon kanta on taantunut alle kolmannekseen ja kettukanta alle puoleen. Kärppäkanta on taantunut noin kuudennekseen. Havaittujen muutosten taustatekijöitä on useita ja syy-seuraussuhteita on usein vaikea osoittaa. Monilla pohjoisen havumetsävyöhykkeen lajeilla yhteisenä haasteena ovat ilmastonmuutos, myyräsyklien heikkeneminen, metsämaiseman rakenteen muutokset sekä eteläisten lajien levittäytyminen pohjoisemmaksi.

Eteläiset ja kulttuurimaisemissa viihtyvät lajit pärjäävät aiempaa paremmin. Koko laskentahistorian aikana Suomen rusakkokanta on arviolta 20–30-kertaistunut, mutta pohjoisimmilla esiintymisalueilla Oulun seudulla kanta näyttää 2020-luvulla taittuneen laskuun. Näätäkanta on pysynyt varsin vakaana. Saukkokanta on kasvanut lähes 80 %, mutta viimeisen parinkymmenen vuoden ajan kanta on riistakolmiolaskennan valossa ollut vakaa.