Riistakolmioiden lumijälkilaskennan tulokset 2026

Riistanisäkkäiden lumijälkien pitkän aikavälin seurantaa on tehty riistakolmioilla Luonnonvarakeskuksen (Luke) koordinoimana 38 vuoden ajan, vuodesta 1989. Lumijälkilaskenta on tärkein tai ainoa valtakunnallinen vuosittainen kannanseuranta monelle pienriistalajille, kuten jäniksille, oravalle, ketulle, sekä pienille ja keskikokoisille näätäeläimille. Tämä raportti käsittelee näitä lajeja.

Tarkasteltava lumijälki-indeksi suhteuttaa lumijälkien määrät laskentapanostukseen. Tämä suure heijastaa laskettavien lajien kannanmuutoksia, mutta myös ympäristöolosuhteet vaikuttavat eläinten aktiivisuuteen ja sitä kautta eläinten päivän aikana jätettyjen jälkien määrään. Vaikka laskentaa edeltävä joulukuu 2025 oli harvinaisen lämmin ja kevät tuli maaliskuun puolessa välissä nopeasti, tammi–helmikuuhun painottuva laskentakausi oli selvästi keskimääräistä kylmempi koko maassa. Varsikin Lapissa oli alkuvuodesta kireät pakkaset, kun taas Etelä-Suomessa kylmin jakso osui helmikuuhun. Kylmyyden lisäksi talvi oli suuressa osassa maata varsin vähäluminen. Pahimmillaan vähälumisuus voi johtaa laskentalinjalla lumettomiin osuuksiin, jolloin laskentaa ei kannata toteuttaa, sillä laskettujen jälkijonojen määrä ei silloin vastaa todellisuutta.

Kuluvan vuoden laskentojen perusteella metsäjäniksen, rusakon, ketun ja oravan lumijälki-indeksit ovat koko maan mittakaavassa selvästi pienentyneet viime vuodesta. Näätäeläimillä – näädällä, saukolla, kärpällä ja lumikolla – lumijälki-indeksit ovat liki viime vuoden tasolla. Jos nämä tulokset johtuvat yksinomaan aidoista kannanmuutoksista, ne ovat varsin synkkiä. Tuloksiin vaikuttaa toki myös ympäristöolot eläinten aktiivisuuden kautta. Laskentakautena tammi–helmikuussa 2026 talvi oli normaalia kylmempi ja vähälumisempi, mikä tosin esimerkiksi ketulla pitäisi lisätä eikä vähentää aktiivisuutta.

Riistakolmiolaskennat antavat parhaiten kuvan eläinkantojen tilasta pitkällä aikavälillä tarkasteltuna, jolloin kannanmuutosten suunnat tulevat selkeämmin esille ja esimerkiksi olosuhteista johtuvan vaihtelun merkitys pienenee. Koko seurantajakson aikana metsäjäniksen ja ketun jälkimäärät ovat vähentyneet alla puoleen, orava- ja lumikkokannat vähentyneet alle kolmannekseen ja kärppäkanta peräti noin kuudennekseen. Näädän kantaa on vakaa. Sen sijaan rusakko on runsastunut hyvin voimakkaasti koko maassa, myös saukkokanta on kasvanut (Taulukko 1, Kuva 1).

Metsäjänis

Metsäjäniksellä lumijälki-indeksi on liki puolittunut viime talvesta koko maassa. Pitkällä aikavälillä (38 vuotta) koko maan lumijälki-indeksi on vähentynyt noin 60 % melko tasaisesti. Taantuminen on jatkunut huomattavana maan etelä- ja keskiosissa, voimakkaimmin etelään ja länteen mentäessä. Pohjoisessa metsäjäniksen lumijälki-indeksin kehitys on pysynyt melko vakaana viimeiset parikymmentä vuotta, vaikka vuosien väliset vaihtelut ovat muuta maata suuremmat. Osasyitä metsäjäniksen vähenemiseen ovat ainakin ilmastonmuutos ja rusakon leviäminen.

Rusakko

Edellistalveen verrattuna rusakon lumijälki-indeksi on koko maan tasolla lähes puolittunut. Väheneminen koskee lähes koko maata. Oulun suunnalla lumijälki-indeksi on kasvanut edellisvuodesta. Koko 38-vuotisen seurantajakson aikana Suomen rusakkokanta on arviolta 20–30-kertaistunut ja levittäytynyt ensisijaisesti itään, aiemmin myös pohjoiseen. Suomen pohjoisosissa kanta näyttää kuitenkin selvästi taittuneen laskuun noin vuodesta 2020 lähtien. Rusakko on eteläinen laji, jonka kanta on tiheimmillään Etelä- ja Länsi-Suomen viljelymaisemissa.

Orava

Oravan lumijälki-indeksit ovat laskenet roimasti viime talvesta suuressa osassa maata, lukuun ottamatta Itä-Suomea (Pohjois-Savosta Kainuuseen) sekä Pohjanmaata – molemmat alueita, joilla myös myyräkannat ovat olleet huipussaan. Edellinen huippuvuosi oli Pohjois-Suomessa vuonna 2023 ja muualla maassa 2022. Nyt ollaan ihan pohjalukemissa. Oravalle on ominaista vuosien väliset suuret kannanvaihtelut laajoilla alueilla, johtuen enimmäkseen kuusen siemensadosta. Havaittu väheneminen täsmää hyvin Luonnonvarakeskuksen silmuanalyysien ennusteiden kanssa, jonka mukaan kuusen siemensato viime talvena on ollut vaatimaton ja Pohjois-Suomessa melkein olematon. Suomessa oravakanta on 38 vuoden seurantajakson aikana taantunut alle kolmannekseen. Maan eteläosissa taantuminen on ollut maltillisempaa kuin maan keskiosissa ja pohjoisessa. Pohjoisimmassa Suomessa on viime vuosilta viitteitä kehityksen taittumisesta vakaaksi, mutta heilahtelut ovat suuria. 

Kettu

Edellistalveen nähden ketun koko maan lumijälki-indeksi on lähes puolittunut. Pudotus edellisvuoteen nähden on selvä koko maassa, mutta lievempi Suomen länsiosissa verrattuna muuhun maahan, ehkä hyvän myyräkannan takia. Kettu ei riistakolmioilla reagoi kovin voimakkaasti kertymäaikana vallitseviin sääoloihin: kylmät ja vähälumiset talviolot lähinnä lisäävät ketun liikkumista. Vähäiset ketun jälkimäärät 2026 talvena siis tuskin selittyvät sään vaikutuksilla. Suomen kettukanta on 38 vuoden seurantajakson aikana taantunut alle puoleen. Vuoden 2010 jälkeen kanta on kuitenkin ollut ensin loivasti kasvava ja sittemmin vakaa tai loivasti vähenevä (kuluvan talven matalan indeksin vaikutuksesta). Kannan taantuminen on ollut voimakkaampaa idempänä ja loivempaa pohjoiseen mentäessä. Etenkin Suomen keskiosissa kettukannassa on ollut selvää aaltoilevaa vaihtelua, joka näkyy myös koko maan kannassa. Kannanvaihtelun aallonpohjat olivat vuosina 1996 ja 2010 ja huiput noin 2002 ja 2017.

Saukko

Viime vuoteen verrattuna saukon lumijälkien määrä on pysynyt liki samana, tai hieman vähentynyt koko maan mittakaavassa, mutta myös alueellista vaihtelua esiintyy. Pitkällä aikavälillä, 38 vuoden seurantajakson aikana, koko maan saukkokanta on kasvanut lähes 80 %, mutta viimeisen parinkymmenen vuoden ajan kanta on ollut vakaa. Kannan kasvu on ollut selvempi ja jatkuvampi sekä maan etelä- että pohjoisosissa, joissa kanta edelleen kasvaa loivasti. Maan keskiosissa kanta on jo pitkään ollut vakaa. Myös lännessä kannankasvu on ollut nopeampaa kuin idässä. Muiden tietojen, kuten talvilintulaskentojen valossa varsinkin rannikon saukkokanta on saattanut kasvaa selvästikin riistakolmiolaskennan kuvaamaa tilannetta nopeammin.

Näätä

Viime talveen verrattuna näädän lumijälki-indeksi on pysynyt liki ennallaan, tai aavistuksen vähentynyt ja on pitkäaikaiskeskiarvon tuntumassa. Alueiden välillä on jonkin verran vaihtelua. Kun kertymäjakson aikana on paksumpi lumipeite, havaitaan riistakolmioilla enemmän näädän jälkijonoja, joten kuluvan talven heikolla lumitilanteella kyse voi olla lievästä aliarviosta. Seurantajakson aikana (38 vuotta) koko maan näätäkanta on riistakolmiolaskennan valossa pysynyt varsin vakaana, mutta kehityksen suunta vaihtelee maan eri osissa. Etelä-Suomessa kanta on taantunut lähes puoleen, maan keskiosissa on lievää vähenemistä ja maan pohjoisosissa kanta on lähes kaksinkertaistunut.

Kärppä

Kärpän lumijälki-indeksi on pysynyt lähellä viime talven tasoa, sekä koko maassa, että suuressa mittakaavassa, maa jaettuna kolmeen osaan. Paikallista vaihtelua on kuitenkin. Alueellisesti kärpän kannanvaihtelut ovat suuria ja niihin vaikuttaa olennaisesti myyräkanta eli pääravinnon saatavuus. Myyrät vaikuttavat kärpän jälkien määrään myös käyttäytymisen kautta: kun myyriä on ravinnoksi vähän, pienet näätäeläimet liikkuvat enemmän hangen päällä. Koko 38 vuoden seurantajakson aikana kärppäkanta on taantunut Suomessa noin kuudennekseen. Taantuminen on 2010-luvun puoliväliin asti ollut voimakkainta maan pohjoisosissa, jossa laji on perinteisesti ollut maan eteläosia runsaampi. Pohjois-Suomessa kehitys on viimeisen noin 10 vuoden aikana taittunut vakaaksi tai lievästi kasvavaksi.

Lumikko

Edelliseen talveen verrattuna lumikon jälkijonojen tiheys on koko maan tasolla ja isossa mittakaavassa pysynyt lähes vakaana. Melko suuria suhteellisia muutoksia viime vuodesta esiintyy molempiin suuntiin maakuntatasolla, mutta millään alueella lumikkotiheydet eivät ole erityisen suuria. Tämän vuoden laskentakauden kaltaisissa kylmissä ja vähälumisissa talvioloissa lumikon jälkiä havaitaan riistakolmioilla enemmän, joten tämän vuoden lukema voi olla lievä yliarvio. Kuten kärpälle, myös lumikolle on ominaista varsin suuret kannanvaihtelut, jotka heijastavat myyräkantojen vaihteluita. Lumijälkien määriin vaikuttaa aitojen kannanvaihteluiden lisäksi myös käyttäytyminen myyräsyklin eri vaiheissa. Jos myyriä on vähän ravinnoksi, lumikot liikkuvat hangen päällä enemmän. Lumikon kanta on vähentynyt Suomessa alle kolmannekseen 38 vuoden tarkastelujakson aikana ja taantuminen on pohjoiseen mentäessä yhä nopeampaa. Toisin kuin kärpällä, lumikon trendissä ei ole Pohjois-Suomessa taittumisen merkkejä.

Olosuhteet vaikuttavat laskettujen kolmioiden määrään

Metsämaastoon sijoittuvia riistakolmioita laskettiin kuluvana talvena 477, mikä vastaa suunnilleen laskenta-aktiivisuuden pohjavuosien 2014 ja 2024 tilannetta (ks. infografiikka alla). Etelä- ja Länsi-Suomen viljelymaisemissa sijaitsevia peltokolmioita sen sijaan laskettiin vain 62, mikä on kuitenkin selvästi enemmän kuin huonoimpina vuosina ja esimerkiksi viime vuonna. Harvojen lumisateiden takia sopivia laskentapäiviä kertyi vähemmän kuin normaalisti. Lunta saattoi joillakin alueilla olla niin vähän, että kulkeminen suksilla oli vaikeaa tai lunta ei maastossa esiintynyt pitkin laskentalinjaa jatkuvasti, jolloin tehty laskenta helposti johtaa lumijälkien lukumäärän aliarvioon. Kuluvana talvena oli poikkeuksellista se, että Etelä-Suomessa oli verrattain hyvä lumitilanne sekä aiempiin vuosiin että muuhun maahan verrattuna.