Satavuotinen viljelyperinne turvataan – Tervolan ryvässipulit geenipankkisäilytykseen
Luonnonvarakeskus (Luke) ja Ammattiopisto Lappia ovat löytäneet Tervolasta ja lähialueilta 21 kotitarveviljelijältä ryvässipuleita, joiden viljelyhistoria yltää sadan vuoden päähän. Peräpohjolassa yhä viljeltävät ryvässipulit osoittavat, että sipuli on säilynyt elinvoimaisena ja arvostettuna osana alueen viljelykulttuuria.
Maa- ja puutarhataloudessa hyödynnettävien kasvien ja eläinten biologinen monimuotoisuus on tunnustettu suojeltavaksi elonkirjoksi. Kunkin valtion tehtävänä on suojella omaa kansallista biologista monimuotoisuutta. Yksi tai kaksi Tervolasta löydetyistä peräpohjalaisista ryvässipuleista otetaan geenipankkisäilytykseen ja varmuuskokoelmaan edustamaan alueen sipuleita.
”Peräpohjolan ryvässipuli on perimältään osa pohjoisten ryvässipulien ryhmää, mutta erottuu muista alueelta aiemmin löydetyistä ryvässipuleista”, kertoo ryvässipulien geneettisen analyysin laatinut erikoistutkija Teija Tenhola-Roininen Lukesta.
Ryvässipulin viljely on tärkeä osa alueen viljelykulttuuria
Peräpohjolan alue on ollut vanhastaan tunnettua ryvässipulin viljelyseutua. Seudun korkealaatuista satoa myytiin laajalle alueelle, myös Etelä-Suomeen, 1900-luvun alkupuolella. Hyvän maineen perustana oli seudun vahva ryvässipulin viljelyosaaminen ja ymmärrys istukassipulin korkean laadun merkityksestä viljelyssä.
Viljelijät valitsivat istukkaiksi vain parhaat sipulit, jotka säilytettiin talven yli hyvissä olosuhteissa. Sipulin viljely ja myynti toivat merkittävää lisätuloa alueelle. Ryvässipulin viljely on ollut niin tärkeä osa alueen viljelykulttuuria, että sipuli on päässyt Tervolan vuonna 1957 julkaistuun vaakunaan.
”Ryvässipulia viljellään edelleen Tervolassa ja sen lähialueella, mutta viljely on kutistunut kotitarveviljelyksi. Viljelijät ovat kehittäneet viljelymenetelmiä, kuten istukkaiden käsittelyä, korjuutapoja ja talvisäilytyksen keinoja”, kuvailee viljelijähaastattelut tehnyt hankeasiantuntija Anne Tuomivaara Ammattiopisto Lappiasta.
Ruokasipulin ryhmään kuuluva ryvässipuli on tavallista kepasipulia pienempi ja lisääntyy jakautumalla usean sipulin ryppääksi. Se on perinteinen maatiaiskasvi, jolle on viljelyssä syntynyt ja valikoitunut toisistaan erottuvia paikalliskantoja. Ryvässipulin vahvimpia viljelyseutuja ovat olleet Itä- ja Pohjois-Suomi.
Peräpohjolan ryvässipulit osaksi kansallista geenivaraohjelmaa
Suomen maa-, metsä- ja kalatalouden kansallista geenivaraohjelman viranomaistehtävää toimeenpanee Luonnonvarakeskus. Ryvässipulit ovat osa kansallisen kasvigeenivaraohjelman suojelemaa viljelykasvilajistoa.
Ryvässipulin monimuotoisuuden säilytys tapahtuu viranomaistyönä geenipankissa Luonnonvarakeskuksen Piikkiön toimipaikassa. Ryvässipulien geenipankkiaineistoa varmentaa kaksi varmuuskokoelmaa, joista toinen sijaitsee Ammattiopisto Lappialla Tervolassa.
”Tämän rinnalla on tärkeää, että sipulikantoja pidetään elinvoimaisina myös viljeltynä. Hyvien ryvässipulikantojen viljely istukkaiksi ja ruokasipuliksi voisi edelleen tuoda lisätuloa alueen puutarhaviljelijöille ja tarjota myös sipulin jatkojalostuksen mahdollisuuksia paikallisille yrittäjille. Ryvässipulit ja niiden viljely- ja käyttötavat ovat paikallista kulttuurihistoriaa, mikä kiinnostaa myös kuluttajia”, kertoo hankkeen vetäjä tutkija Maarit Heinonen Lukesta.
Image
Peräpohjolan Leader ry:n rahoittamassa Luonnonvarakeskuksen ja Ammattiopisto Lappian toteuttamassa Peräpohjolan sipulit -tiedonvälityshankkeessa on koottu ainutlaatuista tietoa Tervolan ja lähikuntien ryvässipuleista ja paikallisesta viljelyosaamisesta. Hankkeen saamat 21 ryvässipulinäytettä esitellään e-julkaisussa Luonnonvarakeskuksen raporttisarjassa Kansainvälisenä biodiversiteettipäivänä.
