Hirvikanta arvioitu – kanta ennallaan
Luonnonvarakeskuksen (Luke) arvion mukaan Suomen hirvikannan koko syksyn 2024 jahdin jälkeen oli noin 87000 hirveä (95 % todennäköisyysväli 77000–98000 hirveä). Edelliseen vuoteen verrattuna kannan koko on pysynyt samalla tasolla. Alueellisten riistaneuvostojen hirvitalousalueittain asettamat hirvitiheystavoitteet vastaavat noin 70000–90000 hirven kantaa koko maassa.
Suurimmat hirvitiheydet (≥ 4,2 hirveä/1000 hehtaari) olivat eteläisellä rannikolla, Lounaissaaristossa ja Vaasan etelä- ja pohjoispuolella. Pohjoisen Suomen suurimmat hirvitiheydet 3,1 hirveä/1000 ha olivat Lounais-Lapissa. Muualla Lapissa ja Oulun läänin luoteisosassa hirvitiheydet olivat korkeintaan 2,4 hirveä/1000 ha ja pienentyivät pohjoista kohti. Muualla maassa hirvitiheydet vaihtelivat välillä 2,3–3,9 hirveä/1000 ha.
Aikuiskannan sukupuolten lukusuhde oli korkeintaan 1,5 lehmää sonnia kohden Satakunnan eteläosasta Helsingin pohjoispuolelle ulottuvalla vyöhykkeellä, Uudenmaan läntisellä rannikolla, Pohjanmaan rannikolla Vaasan etelä- ja pohjoispuolella, Oulun pohjoispuolella, sekä suuressa osassa Lappia ja itäisintä Suomea. Lukusuhde vastaa hirvikannan hoitosuunnitelmassa annettua tavoitetta.
Korkeimmat vasatuotot (≥ 90 vasaa/100 lehmää) olivat Satakunnan ja Pohjois-Hämeen pohjoisosista, Pohjanmaalle ja Oulun eteläpuolelle lännessä ja Pohjois-Savon länsiosiin idässä ulottuvalla alueella, sekä Uudenmaan, Etelä-Hämeen ja Kaakkois-Suomen raja-alueella. Pieniä vasatuottoja (< 70 vasaa/100 lehmää) oli Uudenmaan länsiosissa, Lounais-Saaristossa, Pohjois-Karjalan ja Kainuun itäosissa, Itä-Lapissa ja Lapin pohjoisosissa.
Suomen hirvikannan koko ja rakenne arvioitiin hirvitalousalueittain Luken kannanarviomallilla. Keskeisenä aineistona käytettiin Oma riista -palvelussa syksyn 2024 hirvijahdin aikana ilmoitettua tietoa. Hirviseurueet kirjasivat päivittäiset havaintonsa ja kaatonsa jahdin aikana ja arvioivat metsästyksen jälkeen alueelleen jääneen hirvikannan koon. Lakisääteisen saalisilmoituksen teki 5491 seuruetta. Hirvihavaintoja kirjasi 5221 seuruetta eli 95 % seurueista. Lisäksi käytettiin tietoja hirvien lento- ja maalaskennoista, hirvikolareiden lukumääristä sekä suurpetokantojen runsauksista.
