Hirven kanta-arviot ja seuranta

Suomen hirvikannan hoitosuunnitelman mukainen tavoitteellinen hirvikannan hoito edellyttää luotettavaa tietoa hirvikannan tiheydestä ja rakenteesta Suomen eri hirvitalousalueilla. Luonnonvarakeskuksen (Luke) kannanarviomalli tuottaa tarvittavan tiedon tekemällä synteesin kaikesta käytettävissä olevasta hirvikantaa koskevasta järjestelmällisesti kerätystä tiedosta.

Hirvi on maamme tärkein ja arvokkain riistaeläin, mutta runsaana esiintyessään se aiheuttaa myös merkittäviä vahinkoja tieliikenteessä ja metsätaloudessa. Maa- ja metsätalousministeriön vuonna 2014 vahvistaman Suomen hirvikannan hoitosuunnitelman linjauksen mukaan hirvikantaa tulee hoitaa siten, että se on elinvoimainen ja vakaa ja hirvivahingot pysyvät kohtuullisina. 

Tavoitteellisen kannanhoidon käytännön toteuttamista varten Suomen alue on jaettu 59 hirvitalousalueeseen, joille alueelliset riistaneuvostot asettavat hirvikannan tiheyttä ja rakennetta koskevat tavoitteet. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan mahdollisimman tarkkaa hirvitalousaluekohtaista tietoa hirvikannan koosta, rakenteesta ja tuotosta sekä niihin vaikuttavista tekijöistä. Tämän tiedon tuottamiseksi Luke on kehittänyt Bayes-tilastotieteeseen pohjautuvan kannanarviomallin. Mallilla voidaan tuottaa hirvikannan koon ja rakenteen arvioiden aikasarja todennäköisyysväleineen vuodesta 2000 nykyhetkeen. 

Suomessa on tarjolla useita erilaisia kattavia, järjestelmällisesti kerättyjä hirvikantaa koskevia aineistoja (hirven metsästäjien tuottamana havainto- ja saalistieto sekä tieto jahdin jälkeen jäävästä hirvikannasta, hirven lentolaskennoista saatava tieto, riistanhoitoyhdistysten suurriistavirka-avun tuottama hirvikolaritieto ja suurpetojen kanta-arviot). Mallin avulla voidaan tehdä synteesi käytännössä kaikesta näiden aineistojen sisältämästä tiedosta. 

Hirvitalousalueiden kanta-arvioiden lisäksi tuotamme hirvikannan koon ja rakenteen arviot riistanhoitoyhdistyksille. Pohjois-Suomessa kanta-arvio tehdään suoraan kanta-arviomallin avulla. Eteläisessä Suomessa riistanhoitoyhdistysten kanta-arviot jyvitetään vastaavien hirvitalousalueiden kanta-arvioista.

Tietoa hyödyntävät maa- ja metsätalousministeriö, Suomen riistakeskus, alueelliset riistakeskukset, riistanhoitoyhdistykset ja hirven metsästäjät sekä tutkimus.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuottaman arvion mukaan Suomen hirvikannan koko syksyn 2024 jahdin jälkeen oli noin 87000 hirveä (95 % todennäköisyysväli 77000–98000 hirveä). Edelliseen vuoteen verrattuna kannan koko on pysynyt samalla tasolla (Suomen_hirvikanta_ja_saalis_2000_2024). Alueellisten riistaneuvostojen hirvitalousalueittain asettamat hirvitiheystavoitteet vastaavat noin 70000 – 90000 hirven kantaa koko maassa.

Suomen suurimmat hirvitiheydet (≥ 4,2 hirveä/1000 ha) olivat eteläisellä rannikolla, Lounaissaaristossa ja Vaasan etelä- ja pohjoispuolella. Pohjoisen Suomen suurimmat hirvitiheydet 3,1 hirveä / 1000 ha olivat Lounais - Lapissa. Muualla Lapissa ja Oulun läänin luoteisosassa hirvitiheydet olivat korkeintaan 2,4 hirveä / 1000 ha ja pienentyivät pohjoista kohti. Muualla maassa hirvitiheydet vaihtelivat välillä 2,3 – 3,9 hirveä / 1000 ha. (kartta_tiheys_2024). 

Aikuiskannan sukupuolten lukusuhde oli korkeintaan 1,5 lehmää sonnia kohden Satakunnan eteläosasta Helsingin pohjoispuolelle ulottuvalla vyöhykkeellä, Uudenmaan läntisellä rannikolla, Pohjanmaan rannikolla Vaasan etelä- ja pohjoispuolella, Oulun pohjoispuolella, sekä suuressa osassa Lappia ja itäisintä Suomea (kartta_lehmiä_sonni_2024). Lukusuhde vastaa hirvikannan hoitosuunnitelmassa annettua tavoitetta.

Korkeimmat vasatuotot (≥ 90 vasaa/100 lehmää) olivat Satakunnan ja Pohjois-Hämeen pohjoisosista, Pohjanmaalle ja Oulun eteläpuolelle lännessä ja Pohjois – Savon länsiosiin idässä ulottuvalla alueella, sekä Uudenmaan, Etelä-Hämeen ja Kaakkois-Suomen raja-alueella. Pieniä vasatuottoja (< 70 vasaa/100 lehmää) oli Uudenmaan länsiosissa, Lounais-Saaristossa, Pohjois-Karjalan ja Kainuun itäosissa, Itä – Lapissa ja Lapin pohjoisosissa (Kartta_vasoja_100lehmää_2024).

Kaksi vuotta sitten raportoitu vastatuoton pieneneminen on monilla alueilla tasaantunut. Kuitenkin tuotot ovat edelleen monin paikoin pieniä verrattuna vuosituhannen alun tilanteeseen. Tilanne näyttää huolestuttavalta etenkin läntisellä Uudellamaalla ja Lounais-saaristossa, missä vasatuoton pieneneminen selkeimmin jatkuu.

Aineisto ja menetelmä

Suomen hirvikannan koko ja rakenne arvioitiin hirvitalousalueittain Luonnonvarakeskuksen kannanarviomallilla (Pusenius ym. 2024, http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-880-5 (urn.fi)). Keskeisenä aineistona käytettiin Oma riista – palvelussa syksyn 2024 hirvijahdin aikana ilmoitettua tietoa. Hirviseurueet kirjasivat päivittäiset havaintonsa ja kaatonsa jahdin aikana ja arvioivat metsästyksen jälkeen alueelleen jääneen hirvikannan koon. Lakisääteisen saalisilmoituksen teki 5491 seuruetta. Hirvihavaintoja kirjasi 5221 seuruetta eli  95.1% seurueista. Lisäksi käytettiin tietoja hirvien lento- ja maalaskennoista, hirvikolareiden lukumääristä sekä suurpetokantojen runsauksista.

Hirvitalousaluekohtaiset hirvikannan koon ja rakenteen arviot

Taulukossa Hirvitietotaulukko_2025 on metsästyksen jälkeen jäävän hirvikannan koko ja tiheys, saalismäärä, metsästettävän hirvikannan rakennetta kuvaavat luvut, vasaosuus metsästyksen jälkeen jäävässä kannassa ja saalishirvien keskimääräisiä ominaisuuksia hirvitalousalueittain vuosina 2000–2024 (välilehti Hirvitalousalueet). Lisäksi taulukossa on metsästyksen jälkeen jäävän hirvikannan koko ja hirvisaalis koko Suomessa vuosina 2000–2024 (välilehti Koko Suomi).

Kuvassa Hirvitiheyden_aikasarjat_ja_saalis_2000_2024 on hirvikannan tiheyden ja saalistiheyden vaihtelu hirvitalousaluekohtaisesti vuosina 2000 – 2024. Mustalla pystyviivalla esitetään vertailun vuoksi alueellisten riistaneuvostojen hirvikannalle asettamat tavoitetiheydet. Sinisellä pystyviivalla esitetään Luken etäisyysmenetelmällä tekemien lentolaskentojen 95 % luottamusvälit.

Kuvissa Lehmiä_per_sonni_aikasarjat_2000_2024 ja Vasatuoton_aikasarjat_2000_2024 esitetään metsästettävän hirvikannan rakenteen vaihtelu hirvitalousalueittain vuosina 2000–2024.

Kartoissa Kartta_hirvitalousalueet ja Kartta_tiheys_2024 esitetään Suomen hirvitalousalueet ja syksyn 2024 hirvijahdin jälkeen jääneen hirvikannan tiheyden alueellinen vaihtelu. Kartassa Kartta_saalis_tiheys_2024 esitetään syksyn 2024 hirvijahdin hirvitalousalueiden pinta-aloihin suhteutetut saalismäärät. Tiheyskartoissa on hirvitalousalueiden tiheyksistä johdettu tasoitettu tiheyspinta ja hirvitalousalueiden keskimääräiset tiheydet numeroina.

Kartoissa Kartta_lehmiä_sonni_2024, Kartta_vasoja_100lehmää_2024 ja Kartta_kannan_vasaosuus_2024 esitetään syksyn 2024 metsästettävän kannan aikuisten hirvien sukupuolijakauman ja aikuisten naaraiden määrään suhteutetun vasatuoton (vasoja/100 lehmää) sekä syksyn 2024 hirvijahdin jälkeen jääneen kannan vasaosuuden alueellinen vaihtelu. Kartoissa on hirvikannan rakennetta kuvaavista luvuista johdetut tasoitetut tiheyspinnat ja keskimääräiset hirvikannan rakennetta kuvaavat luvut numeroina.