Mari Könönen

Tutkijana minua kiinnostaa etenkin hajoaminen: Miksi ja miten orgaaninen aines hajoaa? Etenkin turvemailla tapahtuva hajoaminen on kiehtovaa, koska siihen vaikuttaa niin moni asia (muun muassa karikkeen laatu, vedenpinta, lämpötila, ravinteiden saatavuus) eli prosessit ovat hyvin monimutkaisia eikä hajotus ole täydellistä. Epätäydellisen hajoamisen vuoksi kuolleita kasveja eli orgaanista ainetta on kertynyt turpeeksi useiden metrien verran - eli hajotettavaa riittää eikä hajottajien tai tutkijoiden työt lopu kesken ihan heti. Turpeen hajoaminen on suoraan kytköksissä ilmastoon, sillä turvekerroksiin hautautuneet kuolleet kasvit säilövät vuosituhansien aikana ilmakehästä sitoutunutta hiiltä, mikä tekee turvemaista merkittäviä hiilivarastoja. Ihminen vaikuttaa turvemaiden hajotusprosesseihin muun muassa maankäytön ja ilmastonmuutoksen kautta, mikä suuresti määrittää pysyykö tuo kertynyt hiili turpeessa vai vapautuuko se hajotuksen yhteydessä ilmakehään. Seuraavan neljän vuoden ajan tulen työskentelemään projektissa, joka tutkii miten varvut vaikuttavat soiden hiilivarastoihin vai vaikuttavatko ne mitenkään. Varpujen esiintyvyys ja biomassa lisääntyvät pohjoisen soilla ojituksen ja ilmastonmuutoksen seurauksena, mutta kukaan ei oikein tiedä mitä merkitystä niillä on soiden hiilitasapainon kannalta. Projektin pääkysymys onkin: Kiihdyttävätkö vai hidastavatko varvut turpeen hajoamista, vai tekevätkö ne kenties kumpaakin? Projektin rahoittaa Suomen Akatemia (päätösnumero 348431). Kun en ajattele hajoamista, turvetta tai varpuja, niin ajattelen koiria, tarkemmin sanottuna omaa koiraani, joka nauttii likaisista turvekylvyistä.