Metsän rakenne selittää metsäkanalintujen esiintymistä – tarkempi tieto mahdollistaa kanalintuja suosivan metsänhoidon suunnittelun
Metsäkanalinnut, kuten metso, teeri, pyy ja riekko, ovat merkittäviä riistalajeja ja keskeinen osa havumetsävyöhykkeen ekosysteemiä. Näiden lintukantojen huomattava taantuminen viimeisten 60 vuoden aikana on herättänyt tarpeen ymmärtää paremmin, millaisia metsänpiirteitä eri lajit suosivat elinympäristönään.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkijat ovat analysoineet metsäkanalintujen suosimia metsän rakennepiirteitä kolmella eri mittakaavan tasolla hyödyntäen Metsäkeskuksen laserkeilauksen inventointiaineistoa ja Luken riistakolmiolaskentojen kanalintuaineistoa.
Kaikkien neljän kanalintulajin esiintymistä selitti parhaiten metsän rakenne pienellä metsäkuviotasolla. Kun mukaan otettiin myös elinpiiri- (1 kilometri havainnosta) ja maisemamittakaavan (5 kilometriä havainnosta) metsän rakennepiirteet, mallien ennustekyky parani entisestään. Tämä johtuu metsän rakenteen monimuotoisuuden paremmasta erottumisesta suuremmilla mittakaavan tasoilla.
Teeri ja pyy suosivat rehevien alueiden sekametsiä, joissa on tiheä pensaskerros ja eri ikäisiä puita. Teeri hyötyy myös puuston pohjapinta-alan kasvusta, samoin kuin riekko. Riekko viihtyy alueilla, missä lehti- ja havupuiden määrä on vähäinen, eli esimerkiksi vähäravinteisilla suoalueilla. Metso ja pyy suosivat suurta latvuspeittävyyttä, järeitä kuusikoita ja tiheää mäntyvaltaista metsää.
"Tutkimuksemme osoitti monimittakaavaisen lähestymistavan tärkeyden. Tämä on välttämätöntä, jotta voidaan kuvata tarkasti niiden lajien elinympäristöjä, jotka tarvitsevat erilaisia ympäristöjä vuodenkierron aikana", toteaa tutkija Adriano Mazziotta Luonnonvarakeskuksesta. "Ymmärtämällä paremmin metsän rakennepiirteet, joita kanalinnut suosivat, voimme räätälöidä metsänhoitomenetelmiä parantaaksemme kanalintujen elinympäristöjä ja metsäluonnon monimuotoisuutta."
Tulokset korostavat, että kanalintuja huomioivassa metsänhoidossa olisi hyvä huomioida metsän rakennepiirteet aina metsäkuviotasolta maisemamittakaavaan asti. Metsäkuvion rakenne ennusti parhaiten kanalintujen esiintyvyyttä, mikä antaa metsänomistajille ja metsänhoitajille konkreettiset lähtökohdat huomioida kanalinnut metsänhoidossa. Tutkimustulokset tukevat nykyisiä suosituksia jättää riistatiheikköjä, jotka tarjoavat suojaa pienriistalle.
Tutkimus toteutettiin yhteistyössä norjalaisen yliopiston (Norwegian University of Life Sciences, NMBU) kanssa.
Lisätietoja:
Adriano Mazziotta, tutkija, Luonnonvarakeskus
Puhelin +358295322236; sähköposti: adriano.mazziotta@luke.fi
Andreas Lindén, erikoistutkija, Luonnonvarakeskus
Puhelin: +358295322354; sähköposti: andreas.linden@luke.fi
