Metsien suojelu -tilaston dokumentaatio

Tilaston yleiskuvaus

Metsien suojelun tilastokokonaisuus sisältää tiedot lakisääteisistä suojelualueista ja talousmetsien monimuotoisuuden suojelukohteista sekä luontoarvojen suojelua tukevista metsistä Suomessa maakunnittain, maa- ja suojeluluokittain sekä aluetyypeittäin.

Luokitukset

Tilasto laaditaan maa- ja suojeluluokittain, aluetyypeittäin ja maakunnittain.

Metsien suojelutilastossa metsällä tarkoitetaan metsä ja kitumaan pinta-alaa, jotka yhdessä muodostavat puustoisen alan eli metsän. Metsätalousmaaksi luokitellaan alue, jolla ei ole muuta pääasiallista käyttötarkoitusta, eli se ei ole esim. maatalousmaata tai rakennettua maata. Metsätalousmaahan sisältyvät puuntuotantoon käytettävissä olevan maan lisäksi myös puuntuotannon ulkopuolelle jäävät alueet, ml. suojellut alueet. Metsätalousmaan kokonaispinta-ala perustuu tässä tilastossa viimeisimpiin saatavilla oleviin Valtakunnan Metsien Inventoinnin (VMI) tuloksiin.

Suojelluiksi metsiksi luetaan lakisääteisten suojelualueiden ja talousmetsien monimuotoisuuden suojelukohteiden metsä- ja kitumaan kokonaispinta-ala.

Metsien suojelun tilastoinnin käsitteet ja luokitukset perustuvat pääosin metsien suojelualue- ja METSO-tilastoinnin (METI) -työryhmän raporttiin ”Suunnitelma metsien suojelualue- ja METSO-tilastoinnin kehittämiseksi” (MMM 2015:2). Eri aluetyyppien yksityiskohtaiset määrittelyt löytyvät raportista. Lähtökohtana metsien suojelualueelle on kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) vuonna 2008 tarkentama määritelmä (Dudley 2008).

Metsien suojelualueet saattavat kuulua samanaikaisesti useampaan eri aluetyyppiin (esim. luonnonsuojeluohjelmaan, Natura 2000 -verkostoon jne.). Tässä tilastossa kukin alue on sijoitettu suojelutasoltaan tiukimpaan luokkaan päällekkäisen tilastoinnin välttämiseksi. 

Tilastoinnissa sovelletaan tilastointihetkellä voimassa olevaa maakuntajakoa. Tilaston aikasarjassa maakuntarajojen muutokset heikentävät tilastotietojen alueittaista vertailukelpoisuutta.

Metsien suojeluluokat:

Lakisääteiset suojelualueet

1A) Luonnonsuojelualueet ja luonnonsuojelualueeksi varatut alueet

Luonnonsuojelualueiden ensisijainen tavoite on pysyvä luonnon suojelu. Alueiden suojelu ja toimenpiteet perustuvat lakeihin ja asetuksiin sekä valtioneuvoston päätöksiin luonnonsuojeluohjelmista ja -alueista. Luonnonsuojelualueiden metsät eivät ole käytettävissä puuntuotantoon. Alueilla voidaan rauhoitusmääräysten puitteissa hoitaa ja ennallistaa luonnonympäristöjä ja perinneluontotyyppejä sekä tehdä toimenpiteitä luontaisen ekosysteemin säilyttämiseksi ja alueen luontaisen kehityksen palauttamiseksi.

1B) Muut lakisääteiset suojelualueet

Suojelualueiden tavoitteena on pysyvä luontoarvojen suojelu. Alueiden rauhoitusmääräykset perustuvat säädöksiin ja maankäytön rajoitukset ELY-keskuksen tai Suomen metsäkeskuksen tai maanomistajaorganisaation vastaavan johdon päätökseen. Luonnonhoidon lisäksi voidaan joillakin suojelualuetyypeillä sallia varovaisia hakkuita, jotka eivät vaaranna alueen metsien suojelutavoitetta.

1C) Määräaikaisesti rauhoitetut suojelualueet

Suojelualueiden tavoitteena on luontoarvojen suojelu. Määräaikainen rauhoitus perustuu säädöksen mukaiseen viranomaisen ja maanomistajan väliseen sopimukseen. Uusittavan sopimuksen pitkäaikaisena tavoitteena on pysyväluonteinen alueen suojelu. Määräaikaisesti rauhoitettujen suojelualueiden metsät eivät ole käytettävissä puuntuotantoon.

Talousmetsien monimuotoisuuden suojelukohteet 

2A) Talousmetsien erityiset monimuotoisuuskohteet

Kohteiden tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden turvaaminen ja ne ovat selkeästi rajattuja. Metsätalouden rajoitukset perustuvat Suomen metsäkeskuksen päättämään metsävaratietojärjestelmärekisteröintiin tai maanomistajaorganisaation vastaavan johdon päätökseen. Erityisten monimuotoisuuskohteiden metsät eivät lähtökohtaisesti ole käytettävissä puuntuotantoon. Poimintaluonteiset hakkuut ovat mahdollisia kohteiden luontaisen kehityksen palauttamiseksi tai rakennepiirteiden ylläpitämiseksi.

2B) Talousmetsien monimuotoisuuskohteet, rajoitetussa metsätalouskäytössä

Kohteiden tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden turvaaminen ja ne ovat selkeästi rajattuja. Metsätalouden rajoitukset perustuvat Suomen metsäkeskuksen päättämään metsävaratietojärjestelmärekisteröintiin tai maanomistajaorganisaation vastaavan johdon päätökseen. Monimuotoisuuskohteiden metsissä sallitaan hakkuita, jotka eivät vaaranna kohteen luontoarvoja.

Talousmetsien monimuotoisuuden suojelukohteet -luokka vastaa käsitteellisesti biodiversiteettisopimuksen suojelupinta-alan kasvattamista koskevissa tavoitteissa mainittuja ”muita tehokkaita aluelähtöisiä suojelutoimia” (other effective area-based conservation measures). Luokan kohteiden määrittely vastaa myös voimassa olevaa Forest Europe’n eli Euroopan metsäministerikonferenssin (MCPFE) hyväksymää tarkennettua ohjeistusta suojelluiksi metsiksi tulkittavista alueista (Parviainen & Frank 2006, Parviainen & al. 2010). MCPFE:n nykyiset kriteerit ovat useilta osin yhteneväisiä IUCN:n (2008) suojelualueen määrittelyn kanssa.

Luontoarvojen suojelua tukevat metsät

3) Muut erityisalueet ja -kohteet, rajoitetussa metsätalouskäytössä

Näiden erityisalueiden ensisijainen tavoite on muu kuin luontoarvojen turvaaminen ja ne ovat selkeästi rajattuja. Erityisalueet perustuvat esim. maakuntakaavaan tai maanomistajaorganisaation vastaavan johdon päätökseen. Kohteiden tavoitteet ja metsätalouden rajoitukset määritellään maankäyttöpäätöksissä. Erityisalueiden metsät ovat metsätalouskäytössä, mutta tutkimus- tai virkistyskäyttö, riista- tai luontaistalous sekä maisemalliset arvot rajoittavat puuntuotantoa. Alueiden arvokkaimmat luontokohteet jätetään käsittelyn ulkopuolelle.

Muut erityisalueet ja niiden rajoitetussa metsätalouskäytössä olevat metsät muodostavat suojeltujen metsien ydinalueisiin kytkeytyvän ekologisen kokonaisuuden, ns. ”vihreän verkoston” (green infrastructure).

Suojelluiksi metsiksi luokittelussa määritellään lakisääteisten suojelualueiden (luokka 1A, 1B ja 1C) ja talousmetsien monimuotoisuuden suojelukohteiden (luokka 2A ja 2B) metsäksi maaluokan mukaan luettava osuus.

Metsien suojelun aluetyypit

Metsien suojeluun varatut alueet jakautuvat erilaisiin aluetyyppeihin sen mukaan, millainen suojelutehtävä alueella on.

Aluetyyppien pääryhmät ja niiden jakautuminen suojeluluokkiin:

Lakisääteiset suojelualueet

1A Lakisääteiset luonnonsuojelualueet

• Kansallispuisto (1A)
• Luonnonpuisto (1A)
• Vanhojen metsien suojelualue (1A)
• Soidensuojelualue (1A)
• Lehtojensuojelualue (1A)
• Muu luonnonsuojelualue valtion maalla (1A)
• Metsähallituksen päätöksellä perustettu luonnonsuojelualue (1A)
• Metsähallituksen hallinnassa oleva yksityinen suojelualue (1A)
• Yksityinen suojelualue, YSA (1A)
• Luonnonsuojelualue Ahvenanmaalla (1A)

1A Luonnonsuojelualueeksi varatut kohteet

• Luonnonsuojeluohjelmien alue valtion maalla (1A)

Ns. vanhojen luonnonsuojeluohjelmien tai Natura-verkoston vanhoihin ohjelmiin sisältymätön luonnonsuojelulailla toteutettava kohde

Nykyisen luonnonsuojelulain luonnonsuojeluohjelman (esim. soidensuojelun täydennysohjelman) kohde

• METSO-ohjelman alue (1A)
• Kaavan luonnonsuojelualuevaraus, SL-merkintä valtion maalla (1A)
• Luonnonsuojeluohjelmien alue yksityismaalla (1A)
• Soidensuojelun täydennysohjelman kohde yksityismaalla (1A) – ei kohteita 2019 tilastossa
• Kaavan luonnonsuojelualuevaraus, SL-merkintä yksityismaalla (1A)
• Luonnonsuojelualueeksi varattu kohde Ahvenanmaalla (1A)

1B Muut lakisääteiset suojelualueet

Muut suojelualueet, ei hakkuita

• Erämaa-alue (1B)
• Metsähallituksen suojelumetsä (julkiset hallintotehtävät) (1B)
• Valtion metsätalousalue, lakisääteinen lajin suojelualue (1B)

Luonnonsuojelulain (LsL) 46§:n mukainen uhanalaisen tai 47§:n mukainen erityisesti suojeltavan lajin rajauspäätösalue valtion maalla

• Valtion metsätalousalue, lakisääteinen luontotyypin suojelualue (1B)

LsL:n 29–30 §:n mukainen suojellun luontotyypin tai

metsälain 10 §:n mukainen erityisen tärkeän elinympäristön rajauspäätösalue

• Muu valtionmaan suojelukohde (1B)

maakuntakaavaan S-merkinnällä osoitettu muu kuin LsL:iin perustuva suojellun alueen laajennus  

• Erityisesti suojeltavan lajin rajausalue yksityismaalla, ERA (1B)

LsL:n 47 §:n mukainen lajin esiintymispaikan rajauspäätösalue

• Luontotyypin suojelualue yksityismaalla, LTA (1B)

LsL:n 29–30 §:n mukainen suojellun luontotyypin rajauspäätösalue

Muut suojelualueet, varovaiset hakkuut mahdollisia

• Valtion retkeilyalue, Natura 2000 (1B)

Natura-verkostoon sisältyvä osa-alue (toteutustapa muu kuin LsL)

• Valtion metsätalousalue, Natura 2000 (1B)

Natura-verkoston kohde (toteutustapa muu kuin LsL)

• Natura 2000 yksityismaalla (1B)

Natura–verkoston kohde (toteutustapa pääosin muu kuin LsL)

• Metsälain erityisen tärkeän elinympäristön rajausalue yksityismaalla (1B)

Muut suojelualueet Ahvenanmaalla

• Natura 2000 Ahvenanmaalla (1B)

Natura-verkoston kohde (toteutustapa muu kuin LsL)

• Lakisääteinen lajin/luontotyypin suojelualue (1B)

Luonnonsuojelulain mukaisen lajin/luontotyypin tai metsälain mukaisen erityisen tärkeän elinympäristön päätösrajausalue

1C Määräaikaisesti suojellut alueet

• Luonnonsuojelulain 25 §:n mukainen määräaikainen rauhoitusalue, MRA (1C)
• Kestävän metsätalouden rahoituslain ympäristötukikohde yksityismaalla (1C)

2A+2B Talousmetsien monimuotoisuuden suojelukohteet

Metsähallituksen johtoryhmän tai aluejohdon päätöksellä luonnonvarasuunnittelun alue-ekologisen tarkastelun tai muun suunnittelun yhteydessä rajataan valtion mailla arvokkaita metsäelinympäristöjä kokonaan metsätalouskäytön ulkopuolelle tai metsätalouskäyttöä rajoitetaan. Rajoitukset perustuvat Metsähallituksen lakisääteisiin yleisiin yhteiskunnallisiin velvoitteisiin (YYV) ja metsätalouden ympäristöoppaan linjauksiin (Päivinen ym. 2011). Vastaavasti Suomen metsäkeskuksen päättämällä metsävaratietorekisteröinnillä tai maanomistajaorganisaation vastaavan johdon päätöksellä rajataan yksityisillä tai metsäyhtiöiden omistamilla mailla metsäinventoinnin tai -suunnittelun yhteydessä arvokkaita metsäelinympäristöjä, joissa metsätalouskäyttö on rajoitettu. Rajauspäätökset rekisteröidään Suomen metsäkeskuksen tai yhtiöiden paikkatietojärjestelmiin.

2A Talousmetsien erityiset monimuotoisuuskohteet, ei metsätalouskäyttöä

• Valtion metsätalousalue, erityinen monimuotoisuusalue, ei hakkuita (2A)

Metsähallituksen suojelumetsä (jota ei ole siirretty julkisten hallintotehtävien hallintaan)

ns. dialogi- ja Metsä-Lappi-prosessien aluerajaus

• Valtion metsätalousalue, erityinen monimuotoisuuskohde, luonnonhoitohakkuut mahdollisia (2A)

monimuotoisuuskohde, luontokohde, ekologinen yhteys (YYV tai ympäristöopas)

• Yksityismetsän erityinen monimuotoisuuskohde, ei hakkuita tai luonnonhoitohakkuut mahdollisia (2A)

2B Talousmetsien monimuotoisuuskohteet, rajoitettu metsätalouskäyttö

• Valtion metsätalousalue, monimuotoisuuskohde, rajoitettu metsätalouskäyttö (2B)

METSO-ohjelman kohde

monimuotoisuuden lisäämisalue, uhanalaisen lajin esiintymä, ekologinen yhteys (YYV tai MH ympäristöopas)

• Yksityismetsän monimuotoisuuskohde, rajoitettu metsätalouskäyttö (2B)

METSO-ohjelman luontotyyppi tai muu metsäluonnon arvokas elinympäristö

Luontoarvojen suojelua tukevat metsät

3 Muut erityiskohteet, rajoitettu metsätalouskäyttö

• Valtion retkeilyalue, Natura 2000 -verkoston ulkopuolinen osa (3)
• Metsähallituksen virkistysalue/virkistysmetsä (3)
• Valtion metsätalousalue, erityisiä ulkoilu- tai ympäristöarvoja (3)
• Valtion metsätalousalue, erityisiä erämaa- ja poronlaidunarvoja (3)
• Valtion metsätalousalue, erityisiä maisema-, riista- tai kulttuuriarvoja (3)
• Valtion metsätalousalue, tutkimussopimusmetsä (3)
• Tutkimussopimusmetsä Ahvenanmaalla (3)

Kattavuus

Tilastot sisältävät tiedot lakisääteisistä suojelualueista ja talousmetsien monimuotoisuuden suojelukohteista sekä muiden erityisalueiden luontoarvojen suojelua tukevista metsistä maakunnittain, maa- ja suojeluluokittain sekä aluetyypeittäin. Esitetyt pinta-alat kattavat maa-alan sekä vesipinta-alan.

Tilastolliset käsitteet ja määritelmät

Metsätalousmaa jaotellaan puuntuotoskyvyn perusteella seuraavasti:

1) Metsämaa on maata, jolla puuston hehtaarikohtainen kasvu yltää keskimäärin vähintään yhteen kuutiometriin vuodessa ohjekiertoaikaa käytettäessä.

2) Kitumaalla puuston hehtaarikohtainen keskikasvu jää edellistä luokkaa pienemmäksi ollen alle 1, mutta vähintään 0,1 kuutiometriä vuodessa.

3) Joutomaa on maata, jolla puuston hehtaarikohtainen vuotuinen kasvu jää alle 0,1 kuutiometriin. Joutomaalla kasvaa vain yksittäisiä puita, usein kituliaita tai pensastavia.

4) Muu metsätalousmaa sisältää metsätalouden käytössä olevan muun maan (metsäautotiet, metsätalouden pysyvät varasto- ja tonttialueet, metsäkokonaisuuteen kuuluvat sorakuopat, riistapellot ym.).

Metsien suojelun tilastoissa metsällä tarkoitetaan metsä- ja kitumaata, jotka yhdessä muodostavat puustoisen alan, metsän.

Tilastoyksikkö

Tietoja kerätään valtiolta sekä eri metsäalan organisaatioilta.

Tilaston perusjoukko

Tilastot sisältävät tiedot lakisääteisistä suojelualueista ja talousmetsien monimuotoisuuden suojelukohteista sekä muiden erityisalueiden luontoarvojen suojelua tukevista metsistä maakunnittain, maa- ja suojeluluokittain sekä aluetyypeittäin. Esitetyt pinta-alat kattavat maa-alan sekä vesialueet.

Mittayksikkö

Tilaston pinta-alat esitetään hehtaareina.

Viiteajankohta

Tilastojulkistus perustuu tilastointiajankohtana vallinneeseen tilanteeseen.

Ajallinen kattavuus

Metsien suojelun tilasto on laadittu vuoden alun tilanteeseen perustuen ja vuodesta 2016 alkaen tilastointi on perustunut samaan METI-työryhmän luokitukseen. 

Aikaisemmin tilasto on laadittu vuosien 2001, 2005, 2007 ja 2008 lopun tilanteisiin perustuen. Nämä tilastot perustuivat Metsien suojelun luokittelun tilastoinnin yhtenäistämisen (SUTI) -työryhmän laatimaan luokitukseen (2002). Vuoden 2016 alkaen tilastot ovat rinnastettavissa aikaisempiin, mutta vanhat luokat eivät täysin vastaa uusia.

Jakelutiheys

Noin kolmen vuoden välein

Tilaston tuottaminen perustuu lakiin Luonnonvarakeskuksesta (561/2014), lakiin ruoka- ja luonnonvaratilastoista (562/2014) sekä tilastolakiin (280/2004). 

Lisää tietoa: Tilastolainsäädäntö

Tietosuoja on tilastotoimen perusperiaate, johon Luonnonvarakeskus on sitoutunut, ja jolla varmistetaan tiedonantajien luovuttaman tiedon luottamuksellinen käsittely.

Lisää tietoa: Tietosuoja – Tilastot

Luonnonvarakeskuksen tilastojulkistukset julkistetaan arkipäivisin kello 9.00 Luonnonvarakeskuksen verkkosivuilla. Tiedot ovat julkisia sen jälkeen, kun ne ovat päivittyneet verkkosivuille.

Julkistamiskalenteri

Tilastojen julkaisuajankohdat vahvistetaan syksyisin toiminnansuunnittelun yhteydessä. Seuraavan vuoden julkistamiskalenteri julkaistaan käyttäjille loppuvuodesta. Tilastojen julkistamiskalenteri sisältää tiedot tulevien julkistusten ajankohdista. Kalenterista on myös suorat linkit jo julkistettuihin tilastojulkistuksiin ja -julkaisuihin.

Pääsy julkistamiskalenteriin

Julkistamiskalenteri | Luonnonvarakeskus

Käyttäjätyytyväisyys

Tilaston käyttäjiltä kerätään palautetta erityisesti tilastojen uudistamisen yhteydessä. Palautetta saadaan myös suorina yhteydenottoina. Lisäksi Luonnonvarakeskuksen tilasto-ohjelman päivityksen yhteydessä selvitimme tilastojen käyttäjien toiveita tilastojen kehittämiseksi syksyllä 2021 ja alkuvuodesta 2022. Saatua palautetta seurataan ja se otetaan huomioon tilastoa kehitettäessä.
 

Tarkkuus ja luotettavuus yleisesti

Metsien suojelualuetilastot on laadittu METI-työryhmän (2015) esittämien periaatteiden ja luokitusten mukaisesti. Tilastoja täydennetään sikäli kuin uusia suojelualuetyyppejä luodaan tai kun suojeluluokituksessa tapahtuu muutoksia. Valtion maat kattavat pääosan suojeltujen alueiden kokonaispinta-alasta. Valtio myös hallinnoi tietoja myös luonnonsuojelulakiin perustuvista yksityismaiden suojelualueista (ml. Natura 2000 -verkoston muulla lainsäädännöllä toteutettavat alueet).

Mikäli kuntien, kaupunkien tai metsärahastojen omistamissa metsissä on talousmetsien monimuotoisuuden suojelukohteita (luokat 2A ja 2B) tai luontoarvojen suojelua tukevia metsiä (luokka 3), jäävät ne tilaston ulkopuolelle. Näistä kohteista koottua tietoa ei toistaiseksi ole käytettävissä. Vaikka nämä kohteet ovat pinta-alaltaan merkittävin tilastosta puuttuva tieto, on näiden omistajaryhmien osuus Suomen metsätalousmaan kokonaispinta-alaan nähden kuitenkin vähäinen. Mikäli kuntien, kaupunkien tai metsärahastojen metsissä on suojeltuja luokkiin 1A tai 1B kuuluvia alueita, ne ovat mukana metsien suojelualuetilastossa. 

Maakuntakaavassa muilla kuin valtion mailla luonnonsuojelualueiksi osoitetut suojelualuevaraukset (SL) eivät sisälly kokonaisuudessaan metsien suojelualuetilastoon. Suurin osa SL-merkinnöistä kohdistuu kuitenkin olemassa oleviin luonnonsuojelualueisiin tai toteuttamattomiin luonnonsuojeluohjelmien (ml. Natura 2000 -verkoston) varauksiin, jolloin ne tulevat metsien suojelun tilastoihin muuta kautta. Muun tyyppisistä kaavan suojelumerkinnöistä ei ole kattavasti koottua tietoa.

Kiinteät muinaisjäännökset ovat muinaismuistolain perusteella rauhoitettuja kohteita. Lain suojaamia muinaisjäännöksiä ovat mm. muinaiset hautaröykkiöt, kalmistot, asuinpaikat, kalliomaalaukset, uhrikivet ja muut palvontapaikat sekä linnavuoret. Muinaismuistoalueiden kaivaminen, peittäminen ja niihin kajoaminen on kielletty. Koska muinaismuistolaki ei välttämättä kaikissa tapauksissa rajoita alueen metsänkäsittelyä, nämä alueet on jätetty tilaston ulkopuolelle. Kohteet eivät myöskään täytä (luonnon)suojelualueen määritelmää.

Metsäteollisuusyritysten mailla sijaitseva lakisääteiset suojelualueet (1A ja 1B) samoin kuin yritysten omalla päätöksellä turvaamat talousmetsien monimuotoisuuskohteet (2A ja 2B) ja luontoarvojen suojelua tukevat metsät (3) ovat mukana tilastoissa.

Metsien suojelualuetilastoja laadittaessa kaikista aluetyypeistä ei ollut saatavilla maaluokittaista jaottelua. Näiden alueiden osalta toimittiin seuraavasti:

1) Alueille, joille ei ollut saatavilla maaluokkajakoa (kohteet, joita ei ole ehditty vielä inventoida), tuotettiin maaluokkajako valtakunnan metsien monilähteisen inventoinnin (monilähde-VMI) avulla.

2) Ahvenanmaan maakunnan suojelualueet: kokonaispinta-alat jaettiin maaluokkiin käyttäen Ahvenanmaan maakunnan keskimääräistä maaluokkajakoa.

Suojelualuetilastossa muuhun maahan kuuluvat myös ne (osa)alueet, joista ei vielä ole saatavilla maaluokittaista pinta-alatietoa, eikä sitä tuotettu monilähde-VMI:n kautta. Valtion alueiden sekä yksityismaiden lakisääteisten suojelualueiden (poislukien metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt ja kemera-ympäristötukikohteet) osalta maaluokka ”muu maa” sisältää myös suojelualueiden sisään jäävät muihin maankäyttöluokkiin kuuluvat alueet (mm. maatalousmaa ja rakennettu maa). 

Kemeran ympäristötukisopimusten pinta-alassa ei tilastossa ollut mukana sopimuksia, joita ei ole uusittu tai jotka ovat muusta syystä rauenneet.

Metsäteollisuusyritysten mailla sijaitsevista suojelukohteista oli saatavilla vain koko maan tiedot. Nämä jaettiin maakuntiin siinä suhteessa, miten metsäteollisuusyritykset omistivat metsätalouden maata kussakin maakunnassa. Tiedoista ei ollut erotettavissa Natura 2000 -alueisiin kuuluvia osia.

Oikea-aikaisuus

Tiedot perustuvat vuoden alussa vallinneeseen tilanteeseen.

Maantieteellinen vertailukelpoisuus

Metsien suojelualuetilastossa esitetyt suojelupinta-alat eroavat aiemmin koostetusta kansainvälisen MCPFE (Ministerial Conference on the Protection of Forests in Europe) -luokituksen mukaisesta metsien suojelun tilastotiedoista johtuen erilaisesta metsän määritelmästä, luokituseroista, luokituksen ajankohdasta ja tiedon lähteestä. 

Ajallinen vertailukelpoisuus

Metsien suojelun tilastot koostetaan noin kolmen vuoden välein. Pääsääntöisesti perustettujen suojelualueiden pinta-alat kasvavat ajan kuluessa. Toteutumattomien luonnonsuojeluohjelmavarausten ja luonnonsuojelulailla toteutettavien (muiden) Natura 2000 -alueiden pinta-alat supistuvat sitä mukaa kun alueita hankitaan valtion omistukseen ja perustetaan valtion tai perustetaan suoraan yksityisiksi luonnonsuojelualueiksi.

Yhtenäisyys yli tilastoalueiden

Suomen MCPFE-tiedot on koostettu Valtakunnan metsien inventoinnin (VMI) aineiston perusteella käyttäen hyväksi mm. valtion muita paikkatietoaineistoja.