Alkuperäiseläinrotujen kehitys

Alkuperäiseläinroduilla voi olla huomattava historia- ja kulttuuriarvo sekä tieteellinen merkitys. Rodut voivat tarjota arvokkaan geenipoolin eli geneettistä materiaalia jalostukselle, koska ovat pitkän ajan kuluessa sopeutuneet paikalliseen ympäristöön.

Nykyaikainen eläinjalostus on kansainvälistynyt ja kaupallistunut. Tuotannossa hyödynnetään vain muutamia korkeatuottoisia rotuja. Vähemmän tuottavat, mutta geneettisesti omaleimaiset paikalliset rodut ovat harvinaistuneet ja vaarassa kadota kokonaan. Alkuperäisrotujen säilyminen pyritäänkin varmistamaan tukemalla alkuperäisrotujen kasvattamista sekä eläingeenivaraohjelman avulla.

Suomen kansallisessa eläingeenivaraohjelmassa tärkeimmät säilytettävät rodut ovat suomalaisia alkuperäisrotuja. Säilytysohjelmassa on syksyllä 2026 maatiaiskanoja 4702 kpl ja -kukkoja 865 kpl sekä näiden lisäksi alle vuoden ikäisiä kananpoikasia 1245 kpl. Tuotosseurantatietojen mukaan alkuperäisrotuisten hiehojen ja lehmien määrä oli noin 6 900 yksilöä vuonna 2025. Karitsoineita suomenlammasuuhia oli 9 197, kainuunharmasuuhia 1 102 ja 1 118 Ahvenanmaan lammasuuhta. Suomenvuohirotuisia kuttuja oli vuonna 2025 kantakirjarekisterin mukaan 2 935, pukkeja 59, pukkikilejä 219 ja kuttukilejä 708. Suomenhevosia oli vuonna 2025 noin 18 500 kappaletta (Suomen Hippos ry).

Alkuperäiseläinrotujen kehitys -indikaattori arvioi ja seuraa omalta osaltaan tuotantoeläinlajien geneettistä monimuotoisuutta. Alkuperäisrotujen säilyminen ja eläintuotannon kehittäminen perustuvat perinnöllisen monimuotoisuuden suojeluun ja kestävään käyttöön.

Lehmien määrät alkuperäisroduittain saadaan Osuuskunta Faban rekisteristä ja suomenhevosten lukumäärä Suomen Hippos ry:n tiedoista. Lampaiden ja vuohien lukumäärät roduittain sekä maatiaiskanojen ja -kukkojen määrät saadaan Luken koordinoiman Kansallisen eläingeenivaraohjelman tiedoista.

Indikaattoritietojen seuraava päivitys on keväällä 2027.