Metsämaan omistus-tilaston laatuseloste
Tilaston tuottaja: Luonnonvarakeskus (Luke) 1.1.2015 lähtien. Aiemmin tilaston tuotannosta vastasi Metsäntutkimuslaitos (Metla).
Tilaston laadintaperuste: Tilaston tuottaminen perustuu lakiin Luonnonvarakeskuksesta (561/2014), lakiin ruoka- ja luonnonvaratilastoista (562/2014) sekä tilastolakiin (280/2004).
Tilaston rahoituspohja: Tilaston tuottaminen rahoitetaan Luonnonvarakeskuksen varoista.
1. Tilastotietojen relevanssi
1.1 Tietosisältö ja käyttötarkoitus
Metsämaan omistus -tilastossa esitetään tietoja yksityishenkilöiden ja muiden ryhmien omistamien metsätilakokonaisuuksien lukumääristä ja metsämaan pinta-aloista. Myös yksityismetsälöistä julkaistaan vastaavat tiedot.
Yksityishenkilöiden metsänomistuksen tiedot esitetään koko maan tasolla ja suuralueittain. Aluejakona on vuoteen 2013 asti Suomen metsäkeskuksen toiminta-alueet ja vuodesta 2013 alkaen maakunnat. Vuoden 2013 tiedot ovat siis saatavilla molemmilla aluejaoilla. Muiden metsänomistajaryhmien tiedot tilastoidaan vain koko maata koskien.
Omistusyksiköitä koskevat tiedot julkaistaan niiden metsämaan pinta-alan mukaisissa kokoluokissa. Yksityishenkilöiden omistamista metsätilakokonaisuuksista esitetään myös arvio omistajien lukumäärästä. Metsätilakokonaisuuteen voi sisältyä useita yksityismetsälöitä, joiden lukumäärät ja pinta-alat tilastoidaan vuoteen 2013 asti niiden metsänhoitomaksuvelvollisuuteen ja pinta-alaan perustuvissa luokissa metsäkeskusalueittain ja vuodesta 2013 alkaen maakunnittain ja kokoluokittain.
Kansallisessa metsästrategiassa 2025 (2015) on asetettu tavoitteeksi tilakoon kasvaminen. Tilaston perusteella voidaan seurata erityisesti yksityishenkilöiden omistuksessa olevien metsätilojen määrän ja kokorakenteen kehittymistä alueittain. Lisäksi tilasto tuottaa tietoa muiden metsänomistusmuotojen kehittymisestä koko maan tasolla.
1.2 Käsitteet ja luokitukset
Kiinteistöluokitukset
Metsätilakokonaisuus tarkoittaa kaikkia saman tai samojen omistajien koko Suomessa omistamia metsätiloja yhdessä. Tilakokonaisuus sisältää vuoteen 2013 asti vähintään yhden hehtaarin metsämaata. Vuodesta 2013 alkaen tiedot on saatavilla myös alle hehtaarin kokonaisuuksista. Mikäli henkilö omistaa metsätiloja sekä erikseen että kuolinpesän tai yhtymän osakkaana, nämä luetaan eri metsätilakokonaisuuksiksi. Metsätilakokonaisuuteen voi kuulua myös peltoa, tontteja sekä kitu- ja joutomaata, mutta tämä tilasto koskee vain metsämaata.
Metsätilaksi luetaan ne verohallinnon rekisterissä olevat maatilat, joissa tilaan kuuluu metsää. Maatilalla tarkoitetaan itsenäistä taloudellista yksikköä, jolla harjoitetaan maa- tai metsätaloutta (maatilatalouden tuloverolaki 543/1967, 2.2 §). Valtaosa verotuksen maatiloista on puhtaita metsätiloja, eikä niillä harjoiteta lainkaan maataloutta. Metsätila (maatila) voi koostua useammasta metsämaata sisältävästä kiinteistöstä ja/tai määräalasta.
Metsämaaksi luetaan puun kasvattamiseen käytetty tai tarkoitettu maa, jolla kasvupaikalle sopivan täystiheän puuston keskimääräinen vuotuinen kasvu on korkeimpaan keskimääräiseen tuotokseen johtavana kiertoaikana vähintään 1 kuutiometri kuorellista runkopuuta hehtaarilla (Arvostamislaki 966/06, 7 §).
Metsätilakokonaisuudet luokitellaan tilastossa metsämaan pinta-alan mukaan kokoluokkiin.
Tilastossa metsätilakokonaisuus on sijoitettu sen Suomen metsäkeskuksen toimialueen tai maakunnan alueelle, jossa sen omistaja tai puolisoista vanhempi vakinaisesti asuu. Verotusyhtymä ja kuolinpesä on sijoitettu alueelle, jossa sen asianhoitajaksi nimetty henkilö asuu. Ulkomailla asuvien ja niiden, joiden asuinpaikka on tuntematon, tilatiedot on koottu yhteiselle riville vuodesta 2010 alkaen ja eritelty omille riveilleen vuodesta 2013. Sitä ennen tällaisten omistajien tilatiedot laskettiin mukaan vain koko maan summatietoihin. Vuodesta 2013 alkaen taulukoissa on eritelty myös turvakieltoisten metsänomistajien summatiedot, joita ei pystytä jakamaan muihin luokkiin.
Metsälö muodostui vuoteen 2013 asti saman omistajan saman metsänhoitoyhdistyksen alueella sijaitsevista metsäkiinteistöistä ja vuodesta 2013 alkaen saman maakunnan alueella sijaitsevista kiinteistöistä. Myös puolisoiden erikseen omistamat metsätilat ovat aina erillisiä metsälöitä, joten metsälöitä on huomattavasti enemmän kuin metsätilakokonaisuuksia. Metsälöt tilastoidaan sijaintikuntansa (ei siis omistajan asuinkunnan) mukaiseen alueeseen.
Metsänomistajaluokitukset
Valtaosa Suomen metsämaasta on yksityishenkilöiden tai valtion omistuksessa.
Yksityishenkilöiden omistamiksi katsotaan 1) yksin tai yhdessä puolison kanssa omistetut, 2) kuolinpesien omistamat sekä 3) verotusyhtyminä hallinnoidut metsät.
Valtio kattaa valtion ja sen laitokset, erillishallinnolliset valtion laitokset, ja valtion liikelaitokset. Pääosa valtion metsänomistuksesta on Metsähallituksen hallinnassa.
Tässä tilastossa ja verohallinnon rekistereissä käytetyt metsänomistajaluokitukset on esitetty tarkemmin liitteessä 1.
1.3 Tutkimuskohde ja tiedonantajat
Tilastointi kohdistuu yksityismetsälöiden sekä yksityishenkilöiden ja muiden ryhmien omistamien metsätilakokonaisuuksien lukumääriin ja metsämaan pinta-aloihin.
Tilasto laaditaan verohallinnon metsänomistusta koskevista kattavista rekistereistä. Verohallinto on viranomainen, jolla on totaaliaineisto koko maan kiinteistöjen omistuksesta ja pinta-aloista.
1.4 Käyttäjien näkökulmien huomiointi
Tilaston käyttäjiltä kerätään palautetta tilastotuotantoa käsittelevien kokousten, kirjallisten kommentointipyyntöjen sekä Luken ja Luken Tilastopalvelut-yksikön asiakastyytyväisyyskyselyiden yhteydessä. Palautetta saadaan myös suorina yhteydenottoina. Saatua palautetta seurataan ja se otetaan huomioon tilastoa kehitettäessä.
2. Tietojen tarkkuus ja luotettavuus
2.1 Tutkimusmenetelmä
Metsämaan omistus –tilasto laaditaan koko maata koskevien kattavien rekistereiden tiedoista ilman otantaa.
Metsätilakokonaisuudet on muodostettu tätä tilastointia varten verohallinnon aineistoista.
Metsälötilasto perustui vuoteen 2013 asti verohallinnon metsänhoitomaksuvelvoitteen seurantaa varten tehtyihin laskentoihin. Metsänomistajan vuosittain suoritettava metsänhoitomaksu perustuu metsänhoitoyhdistyslakiin (534/98) ja Ahvenanmaan maakunnan osalta maakuntalakiin Ahvenanmaan metsänhoitoyhdistyksestä (Ålands författningssamling 51/01). Kohdevuodesta 2013 alkaen metsälöt on muodostettu verottajan aineiston perusteella maakunnittain.
2.2 Tilaston luotettavuuteen vaikuttavia tekijöitä
Yhteismetsien lukumäärää ja metsämaan pinta-aloja on tilastossa korjattu, koska verohallinnon aineistossa osa yhteisetuuksista (esim. kalastuskunnat ja vesijättömaat, koodi 50) on koodattu virheellisesti yhteismetsiin. Maanmittauslaitoksen yhteismetsistä koostamien tietojen perusteella pienimmät yhteismetsät sijoittuvat metsämaan alan kokoluokkaan 10–20 hehtaaria, joten korjaus on tehty muuttamalla verohallinnon tiedoissa olevat alle kymmenen hehtaarin kokoiset yhteismetsät yhteisetuuksiksi. Tilastossa yhteismetsien lukumäärissä ja metsämaan alassa voi tästä syystä olla pieniä virheitä.
Vuosien 2006–2013 seurannan perusteella valtion omistaman metsämaan ala on vähentynyt ja lisääntynyt verohallinnon rekisterissä, vaikka vastaavia muutoksia ei ole todellisuudessa tapahtunut. Näin ollen tilasto ei ole toistaiseksi soveltunut valtion omistaman metsämaan alan muutoksien tarkkaan seuraamiseen. Valtion suhteelliseen osuuteen metsämaan kokonaisalasta edellä mainittu vaihtelu on vaikuttanut yhden prosenttiyksikön verran. Muiden metsänomistajaryhmien kohdalla vastaavaa ajallista epäjohdonmukaisuutta ei ole havaittu.
Yksityishenkilöiden omistamista metsätilakokonaisuuksista esitetty arvio omistajien lukumäärästä on ollut virheellinen vuosia 2006–2010 koskevissa taulukoissa. Kohdassa ’yksin tai puolison kanssa’ on omistajien lukumäärässä ollut virheellisesti mukana myös metsää omistamattomat puolisot. Virhe nosti omistajien lukumäärän mainitulla ajanjaksolla noin 100 000 henkilöä liian korkeaksi. Kuolinpesien osakkaiden lukumäärää ei ole voitu laskea verohallinnon aineistojen perusteella, vaan perusteena on käytetty Suomalainen metsänomistaja 2010 – tutkimusta. On myös syytä todeta, että sama metsänomistaja voi omistaa metsää paitsi yksityishenkilönä, myös yhtymän tai kuolinpesän osakkaana. Tällaisia päällekkäisiä omistuksia ei ole voitu vähentää omistajien kokonaislukumäärästä.
Tilaston luvut laskettiin verohallinnossa kohdevuoteen 2013 asti. Vuonna 2019 laskenta siirtyi Luonnonvarakeskukseen, missä tulokset laskettiin kohdevuodesta 2013 alkaen verohallinnosta saadulla yksikköaineistolla. Tässä yhteydessä laskenta tarkentui, joten aikasarjoihin tuli katkos. Vuoden 2013 koko maan tiedot ovat saatavilla sekä aikaisemmalla tavalla laskettuna (metsäkeskusalueittaisessa taulukossa) että uudella tavalla laskettuna (maakunnittaisessa taulukossa).
2.3 Virheiden oikaisumenettelyt
Tilastossa havaitut virheet pyritään korjaamaan mahdollisimman nopeasti ja korjatut tiedot julkistetaan tilaston kotisivulla.
3. Tietojen ajantasaisuus ja oikea-aikaisuus
Verotus valmistuu kohdevuotta seuraavan vuoden marraskuussa ja tämä tilasto pyritään julkaisemaan seuraavan tammikuun aikana. Vuosittain julkaistavan tilaston viive verotusvuoden päättymisestä tilaston julkaisuun on noin 13 kuukautta.
Metsätilakokonaisuuksia koskevat tilastot kuvaavat kohdevuoden lopun tilannetta. Metsälöitä koskevat metsäkeskusalueittaiset tilastot kuvaavat vuoden alun tilannetta ja maakunnittaiset tilastot vuoden lopun tilannetta.
Tilastojen julkistamisajankohdista ja niiden mahdollisista muutoksista tiedotetaan Luken Tilastoyksikön julkistamiskalenterissa osoitteessa luke.fi/tilastot/
4. Tilastojen yhtenäisyys ja vertailukelpoisuus
Tilastot ovat ajallisesti vertailukelpoisia, pois lukien valtion metsänomistus, jonka määrässä on vuosittaista epätarkkuutta. Laskentamenetelmien muutoksen vuoksi aikasarjoissa on kuitenkin katkos vuoden 2013 kohdalla.
Metsälötilastot on laadittu metsien sijaintialueen (metsänhoitoyhdistysten tai maakuntien) perusteella, joten saman omistajan kahdella tai useammalla alueella sijaitsevat kiinteistöt kirjautuvat tilastoon erillisinä. Myös puolisoiden erikseen omistamat kiinteistöt määritellään eri yksiköiksi. Tämän takia metsälötilastot aliarvioivat erityisesti suurten kiinteistöjen lukumäärää ja yliarvioivat tilojen lukumäärää pienissä kokoluokissa. Kaikkiaan metsälöitä on huomattavasti enemmän kuin metsätilakokonaisuuksia. Toinen merkittävä ero on se, että metsälöt on sijoitettu sijaintikuntansa mukaiseen alueeseen.
Metsäntutkimuslaitoksen Metsätilastollisessa vuosikirjassa on julkaistu vuoteen 2009 asti verohallituksen metsänhoitomaksuvelvollisuustilastoon pohjautuvaa yksityismetsälöiden kokoluokittaista lukumäärätaulukkoa.
Metsänhoitomaksuvelvollisuustilastoon perustuvan metsälön ja metsätilakokonaisuuden eroa havainnollistaa oheinen piirros. Kuviossa A ja B ovat avio- tai avopuolisoita, jotka omistavat yhdessä ja erikseen metsäkiinteistöjä kahden metsänhoitoyhdistyksen X ja Y alueella. Lisäksi A:lla on osuus yhtymässä tai kuolinpesässä yhdessä C:n ja D:n kanssa. Metsänhoitomaksuvelvollisuuteen perustuvassa tilastossa metsälöiden lukumäärä on tässä esimerkkitapauksessa neljä, mutta metsätilakokonaisuuksiin perustuvassa tilastossa metsätilakokonaisuuksia on kaksi.
Kuva: Kaksi metsätilakokonaisuutta, neljä metsälöä
Verohallinnon metsämaan pinta-alatiedot poikkeavat selvästi Luken valtakunnan metsien inventointien pohjalta lasketuista metsämaan omistajaryhmittäisistä pinta-aloista. Keskeinen syy on se, että verohallinnon maapohjan laatutiedot pohjautuvat useiden vuosikymmenten kierrolla toteutettuihin ja 1990-luvulla päättyneisiin maapohjan veroluokituksiin, kun taas Luken maapohjan inventointitiedot perustuvat uusiin maastomittauksiin. Veroluokitusten toteuttamisen jälkeen esimerkiksi soiden ojitukset ovat lisänneet metsämaan alaa.
Tilastossa julkaistut metsämaan pinta-alat ovat aliarvioita metsämaan nykyisestä pinta-alasta. Verohallinnon tietojen mukaan metsämaan kokonaispinta-ala oli vuoden 2016 lopussa 17,8 miljoonaa hehtaaria. Se oli 2,5 miljoonaa hehtaaria pienempi kuin valtakunnan metsien 11. inventoinnissa mitattu uusin metsämaan ala, 20,3 miljoonaa hehtaaria. Yksityismetsien metsämaan pinta-ala oli verohallinnon tietojen mukaan 10,6 miljoonaa hehtaaria ja uusimpien inventointitietojen perusteella 12,2 miljoonaa hehtaaria.
Verohallinnon aineisto on kuitenkin tarkin näin yksityiskohtaisen omistajaryhmäluokittelun (liite 1) metsämaan omistusta koskeva aineisto.
5. Tietojen saatavuus ja selkeys
Tilasto julkaistaan Luonnonvarakeskuksen verkkopalvelussa osoitteessa stat.luke.fi. Tilaston tietoja on julkaistu myös Metsätilastollisissa vuosikirjoissa.
Liite 1. Metsänomistajaluokitukset
Yksityishenkilöiden omistamiksi katsotaan tässä tilastossa 1) yksin tai yhdessä puolison kanssa omistetut, 2) kuolinpesien (tuloverolaki 1535/1992, 17 §) omistamat sekä 3) verotusyhtyminä (tuloverolaki 1535/1992, 4 §) hallinnoidut metsät. Omistuksissa voi olla päällekkäisyyttä.
Yksin tai yhdessä puolison kanssa (verohallinnon tunniste 01) omistetuilla tarkoitetaan avio- tai avopuolisoiden yhdessä tai erikseen omistamia metsätiloja. Nämä muodostavat yhden kokonaisuuden, elleivät puolisot ole vaatineet erillisverotusta, jolloin metsätilat on jaettu tilastossa omiksi kokonaisuuksiksi.
Verotusyhtymä (tunniste 51) on kahden tai useamman henkilön muodostama yhteenliittymä, jonka tarkoituksena on kiinteistön hallinta ja käyttö. Verotusyhtymä ei ole oikeushenkilö, joten se ei voi hankkia omaisuutta yhtymän nimiin. Metsätilakokonaisuus on yhtymän osakkaiden nimissä olevaa omaisuutta, johon heillä on murto-osina määritellyt omistusosuudet. Verotusyhtymä voi muodostua monella tavalla, mutta yleisimmin se syntyy kuolinpesästä perinnönjakosopimuksella. Verotusyhtymästä voidaan käyttää sillä harjoitetun toiminnan mukaan myös nimitystä maatalousyhtymä, metsäyhtymä tai kiinteistöyhtymä.
Kuolinpesällä (tunniste 53) tarkoitetaan kuolleen henkilön varojen ja velkojen muodostamaa taloudellista kokonaisuutta. Kuolinpesän osakkaita ovat henkilön perilliset ja eloonjäänyt puoliso osituksen toimittamiseen saakka. Kuolinpesä lakkaa yleensä perinnönjaossa, mutta se voi osakkaiden niin halutessa säilyä jakamattomana pitkiäkin aikoja. Kuolinpesät ovat erillisverotettuja, joten niiden osakkaiden lukumääriä ei ole saatavissa verottajalta. Kuolinpesien osakkaiden lukumäärä on tässä tilastossa arvioitu Metlan Metsänomistaja 2010 -tutkimuksen perusteella (keskimäärin 4,0 osakasta kuolinpesässä).
Yhteismetsä (tunniste 55) on osakkaiden todellisiin kiinteistöihin tai ns. ”haamutiloihin” kuuluva yhteinen metsäalue, jonka tarkoituksena on kestävän metsätalouden harjoittaminen osakkaiden hyväksi. Yhteismetsän tuotto jaetaan osakkaille omistusosuuksien suhteessa.
Yhteisetuus (tunniste 50) tarkoittaa verotuksessa tiekuntaa, kalastuskuntaa ja jakokuntaa tai muuta niihin verrattavaa yhteenliittymää. Myös edellä mainittu yhteismetsä on yhteisetuus, mutta tässä tilastossa yhteismetsiä seurataan erillään muista yhteisetuuksista.
Elinkeinoyhtymillä tarkoitetaan tässä avoimia yhtiöitä (tunniste 10), kommandiittiyhtiöitä (tunniste 11) ja muita elinkeinoyhtymiä (tunniste 57), jotka vähintään kaksi luonnollista henkilöä on perustanut elinkeinotoiminnan harjoittamista varten ja joiden on tarkoitus toimia osakkaiden yhteiseen lukuun.
Osuuskunta (tunniste 25) on yhtiömuoto, jonka toiminnan tarkoituksena on harjoittaa taloudellista toimintaa jäsenten taloudenpidon tai elinkeinon tukemiseksi siten, että jäsenet käyttävät hyväkseen osuuskunnan tarjoamia palveluita. Osuuskunnan jäsenmäärä, osuuksien lukumäärä ja osuuspääoma ovat vaihtuvia. Tässä tilastossa osuuskuntiin ei lueta osuuspankkeja.
Osakeyhtiö (tunniste 12) on yhtiömuoto, jossa omistus jakautuu siirtokelpoisiin määräosiin (osakkeisiin). Osakeyhtiön perustajina voi olla yksi tai useampia luonnollisia tai juridisia henkilöitä. Tässä tilastossa mukana olevien osakeyhtiöiden toimiala voi olla mikä tahansa paitsi asunto-osakeyhtiö tai kiinteistöosakeyhtiö.
Säätiöllä tarkoitetaan tässä säätiölain mukaisia (tunniste 30) ja muita säätiöitä (tunniste 39), mutta ei eläkesäätiöitä. Säätiö on oikeushenkilö, joka muodostuu tiettyyn tarkoitukseen käytettäväksi erotetusta omaisuudesta. Säätiön perustamiseen tarvitaan lupa patentti- ja rekisterihallitukselta. Säätiöllä tulee olla säännöt, jotka määräävät varallisuuden käytöstä.
Kirkko ja muut uskonnolliset yhdyskunnat tarkoittaa evankelis-luterilaista kirkkoa (tunniste 44), ortodoksista kirkkoa (tunniste 45) ja rekisteröityä uskonnollista yhdyskuntaa (tunniste 46).
Kunta, kuntayhtymä ja maakunta tarkoittaa kuntaa (tunniste 41), kuntayhtymää (tunniste 42), Ahvenanmaan maakuntaa ja sen virastoja (tunniste 43) sekä näihin liittyvää kunnallista liikelaitosta (tunniste 61), kuntainliiton liikelaitosta (tunniste 62) ja Ahvenanmaan liikelaitosta (tunniste 63).
Valtio kattaa valtion ja sen laitokset (tunniste 40), erillishallinnolliset valtion laitokset (tunniste 48), ja valtion liikelaitokset (tunniste 60). Pääosa valtion metsänomistuksesta on Metsähallituksen hallinnassa.
Muut -ryhmä kattaa kaikki edellä mainittujen ryhmien ulkopuolelle jääneet muut metsänomistajat. Näitä ovat asunto-osakeyhtiö (tunniste 13), laivanisännistöyhtiö (14), keskinäinen kiinteistöosakeyhtiö (16), muu kiinteistöosakeyhtiö (ei keskinäinen) (17), muu yhtiö (19), aatteellinen yhdistys (20), erityislainsäädäntöön perustuva yhdistys (21), keskinäinen vahinkovakuutusyhtiö (22), metsänhoitoyhdistys (23), osuuspankki (24), vakuutuskassa (26), työttömyyskassa (27), muu taloudellinen yhdistys (28), muu yhdistys (29), säästöpankki (31), säädekirjalla perustettu eläkesäätiö (32), työeläkekassa (33), hypoteekkiyhdistys (35), ylioppilaskunta tai osakunta (47), muu julkisoikeudellinen oikeushenkilö (49), yhteisvastuullinen pidätysvelvollisuus (52), konkurssipesä (54), muu verotuksen yksikkö (59), ulkomainen yhteisö (70), ulkomaisen yhteisön sivuliike Suomessa (71) ja muut (99).