Huoltovarmuuskeskus tarvitsi kokonaiskuvan Suomen valkuaisomavaraisuuden nykytilasta ja sen kehittämismahdollisuuksista muuttuvassa toimintaympäristössä. Luke toteutti selvityksen, joka yhdisti tutkimustiedon uusista valkuaiskasveista, niiden viljelyedellytyksistä sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksista kotimaiseen ruoantuotantoon. Tulokset tukevat päätöksentekoa ja auttavat rakentamaan entistä huoltovarmempaa ruokajärjestelmää.
Suomen huoltovarmuus rakentuu vahvasti toimivan ruokajärjestelmän peruskivelle. Samalla toimintaympäristö muuttuu nopeasti: geopoliittiset jännitteet lisäävät tuontiriippuvuuteen liittyviä riskejä, ja ilmastonmuutos vaikuttaa yhä voimakkaammin maatalouden tuotantoedellytyksiin.
Valkuaiskasvit, kuten herne ja härkäpapu, ovat kasveja, joita viljellään proteiinipitoisen sadon tuottamiseksi sekä elintarvike- että rehukäyttöön. Huoltovarmuuskeskuksessa tunnistettiin tarve muodostaa päätöksenteon tueksi kokonaiskuva Suomen valkuaisomavaraisuuden tilasta ja kehittämismahdollisuuksista.
“Halusimme ymmärtää, missä kunnossa Suomen valkuaisomavaraisuus todellisuudessa on ja mitä meidän olisi tehtävä, jotta järjestelmä kestäisi paremmin nykyisiä ja tulevia häiriöitä”, kertoo Huoltovarmuuskeskuksen varautumisasiantuntija Jukka Peltola.
Luontevana kumppanina työhön toimi Luke, jolla on vahva kokonaisymmärrys suomalaisesta maataloudesta ja sen toimintaympäristöstä.
“Tarvitsimme kumppanin, joka osaa katsoa koko ketjua yksittäisten kasvien tai tilastojen sijaan. Lukella on hyvä ymmärrys siitä, miten ilmasto, ravinteet, satotasot ja markkinat kietoutuvat toisiinsa”, Peltola summaa.
Huoltovarmuuskeskus toteutti yhdessä Luken kanssa kattavan selvityksen, jossa tarkasteltiin kotimaisen kasviproteiinituotannon nykytilaa, kehittämismahdollisuuksia ja riskejä. Selvitys yhdistää näkemykset ilmastonmuutoksen vaikutuksista, maatalouden tuotantoedellytyksistä sekä ruokajärjestelmän häiriönsietokyvystä.
Luke tarkasteli työssä sekä Suomessa tehtyjä lajikekokeita että kansainvälisiä esimerkkejä uusien valkuaiskasvien viljelystä ja jalostuksesta. Erityistä huomiota kiinnitettiin siihen, millaiset kasvit ja lajikkeet soveltuvat eri puolille Suomea ja millaisia vaatimuksia ne asettavat esimerkiksi maaperälle, lämpötilalle ja kosteudelle. Työkokonaisuudessa laadittiin myös esijalostussuunnitelmia, jotka toimivat vakaana pohjana tuleville kehityshankkeille.
Selvitys tarjoaa Huoltovarmuuskeskukselle konkreettista tietoa siitä, missä valkuaisketjun keskeiset haavoittuvuudet ovat ja miten niitä voidaan vähentää. Tulokset toimivat päätöksenteon tukena ja auttavat kohdentamaan toimenpiteitä esimerkiksi viljelykasvivalintoihin, jalostukseen ja tuotannon kehittämiseen liittyen.
Selvitystyön keskeinen viesti on selkeä: kotimaisen kasviproteiinin tuotannon vahvistaminen on keskeinen osa Suomen huoltovarmuutta. Riippuvuus tuontivalkuaisesta altistaa ruokajärjestelmän häiriöille, ja ilmastonmuutos lisää tuotannon epävarmuutta entisestään. Näihin haasteisiin vastaaminen edellyttää pitkäjänteistä, tutkimukseen perustuvaa kehittämistyötä.
”Luken analyysi osoittaa konkreettisen etenemispolun: miten viljelyalaa voidaan kasvattaa, satotasoja parantaa ja jalostuksen avulla lisätä viljelyvarmuutta. Tällöin huoltovarmuus ei perustu vain varastoihin tai tuontiin, vaan koko tuotantojärjestelmän kestävyyteen ja kykyyn toimia häiriötilanteessa”, Peltola korostaa.
Samalla kotimaisen kasviproteiinituotannon kehittäminen monipuolistaa maataloutta ja vahvistaa sen kestävyyttä. Uudet kasvilajit ja valkuaiskasvit tuovat vaihtoehtoja viljelykiertoon ja auttavat sopeutumaan sään ääri-ilmiöihin, mikä kasvattaa niiden merkitystä tulevaisuuden ruokajärjestelmässä.
Yhteistyö Luken kanssa sujui Huoltovarmuuskeskuksen mukaan todella hyvin koko hankkeen ajan.
“Luken tutkimusporukka oli kartalla siitä, mitä halusimme selvittää ja miksi. He pystyivät yhdistämään valkuaisomavaraisuuden kysymykset siihen, mitä ilmastonmuutos meiltä tulevaisuudessa vaatii. Lisäksi heillä on kansainvälisiä kontakteja, jotka antavat hyvää vertailutietoa muista maista. Saimme lopputuloksena aineiston, jota on helppo hyödyntää konkreettisena työkaluna Huoltovarmuuskeskuksen ohjelmatyössä”, Peltola kertoo.
Luken asiakaspäällikkö Lotta Heikkilän mukaan yhteistyö kuvastaa hyvin sitä, millaista arvoa tutkimuspohjainen yhteistyö voi parhaimmillaan tuottaa asiakkaalle.
”Tämä yhteistyö osoittaa hyvin, miten Luke auttaa asiakkaitaan ennakoimaan toimintaympäristön muutoksia ja rakentamaan ratkaisuja, jotka vahvistavat koko ruokajärjestelmän kestävyyttä. Pystymme yhdistämään luonnonvara-alan tutkimuksen, ilmastonmuutoksen vaikutusten arvioinnin ja käytännön tuotantojärjestelmien tuntemuksen tavalla, joka auttaa varautumaan riskeihin ja tukee pitkäjänteistä päätöksentekoa epävarmassakin toimintaympäristössä”, Heikkilä tiivistää.
Projektin keskeinen arvo onkin sen osoittamisessa, miten tutkimusyhteistyö voidaan muuttaa käytännön työkaluiksi, jotka tukevat päätöksentekoa ja vahvistavat koko yhteiskunnan kriisinkestävyyttä.
Asiakas: Huoltovarmuuskeskus, joka vastaa Suomen kriittisen infrastruktuurin ja huoltovarmuuden kehittämisestä.
Tarve: Muodostaa kokonaiskuva Suomen valkuaisomavaraisuuden tilasta ja kehittämismahdollisuuksista, jotta ruokajärjestelmän kestävyyttä voidaan parantaa geopoliittisesti ja ilmastollisesti muuttuvassa toimintaympäristössä.
Ratkaisu: Syväluotaava selvitys kotimaisen kasviproteiinituotannon nykytilasta, kehityspotentiaalista ja riskeistä. Työssä yhdistettiin tutkimustietoa ilmastonmuutoksesta, viljelyolosuhteista ja ruokajärjestelmän häiriönsietokyvystä sekä laadittiin suosituksia viljelykasvivalintoihin, jalostukseen ja tuotannon kehittämiseen.
Vaikuttavuus: Edistää huoltovarmuutta ja toimii päätöksenteon tukena
Rahoitus: Huoltovarmuuskeskus
Asiakaspalaute: Luke toi työhön vahvan kokonaisymmärryksen koko ruokajärjestelmästä sekä kyvyn yhdistää ilmastonmuutoksen vaikutukset ja maatalous- ja markkinanäkökulmat. Yhteistyö oli sujuvaa ja tuotti käytännönläheisen, helposti hyödynnettävän aineiston päätöksenteon tueksi.
