Geenivaralaki: kansallisen toimivaltaisen viranomaisen tehtävät

Kansainvälisesti geenivarojen käyttöä ohjaa Nagoyan pöytäkirja, joka tuli voimaan Suomessa 1.9.2016. Sopimukseen liittyvää lainsäädäntöä sovelletaan kasvien, eläinten ja mikrobien geenivaroihin silloin, kun niitä hankitaan tutkimus- ja kehityskäyttöön. Suomi on saattanut sekä Nagoyan pöytäkirjan että EU:n asetuksen voimaan geenivaralailla.

Geenivarojen tuonti

Kun ulkomaisia geenivaroja käytetään tutkimus- ja/tai kehityskäyttöön, tulee niiden hyödyntämiseen hankkia ennakkosuostumus (PIC, Prior Informed Consent) ja laatia tarvittaessa molemminpuolisesti sovittavat ehdot (MAT, Mutually Agreed Terms), mikäli tarjoajamaa tällaisia edellyttää. Ennakkosuostumus tulee hankkia aina, jos geenivarojen käyttöön sisältyy alkuperäiskansojen (tai paikallisyhteisöjen) perinteistä tietoa.

Geenivaralaki edellyttää, että käyttäjät, jotka maahantuovat Nagoyan pöytäkirjan tarkoittamia geenivaroja, tekevät näistä geenivaroista ilmoituksen toimivaltaiselle viranomaiselle kuukauden kuluessa niiden maahantuonnista. Näin toimivaltaiset viranomaiset saavat tiedon kotimaisista käyttäjistä ja voivat valvoa geenivarojen hankinnan ja käytön laillisuutta.

Toimivaltaiset viranomaiset vastaavat kotimaisten käyttäjien ilmoituksista ja tekevät tarkastuksia.

Luken vastuulla on maa- ja metsätalouden geenivarat. Toinen toimija on Suomen ympäristökeskus, jonka vastuualueet ja yhteystiedot: 

https://www.luonnontila.fi/geenivarat/viranomaiset (www.luonnontila.fi)