Kysymyksiä ja vastauksia kasvihuonekaasulaskennasta ja vuoden 2023 kasvihuonekaasuinventaarion ennakkotuloksista

Luonnonvarakeskus (Luke) julkaisi 15.1.2025 vuoden 2023 kasvihuonekaasuinventaarion ennakkotulokset. Tulosten mukaan metsien hiilinielu ei enää riitä kattamaan maaperän päästöjä, minkä vuoksi metsät ovat muuttuneet päästölähteeksi. Tässä asiantuntijoidemme vastauksia tuloksista heränneisiin kysymyksiin.

Päivitetty 13.3.2025

Miksi metsäojitettujen soiden maaperän päästölaskentaan on valittu Tier 3 -menetelmä?

YK:n ilmastosopimus ja Pariisin sopimus edellyttävät, että maat käyttävät kansallisia menetelmiä – ja niiden puuttuessa kehittävät niitä – merkittävien päästöjen ja nielujen laskennassa. Myös EU edellyttää jäsenmailtaan siirtymistä tarkempiin kasvihuonekaasujen laskentamenetelmiin. Laskentaa ohjaa Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) Tier-luokitus:

• Mikäli maalla ei ole lainkaan omia mittauksia, päästöarviona käytetään ylikansallisia, yleisiä keskiarvoja eli Tier 1 -tason vakiokertoimia.
• Kun kansallista tutkimusta on jonkin verran, siirrytään Tier 2 -tasolle, jossa käytetään kansallisia, mutta edelleen vakioituja päästökertoimia.
• Tier 3 -tason laskenta mahdollistaa tarkimman arvion, sillä siinä päästökerroin ei ole vakio, vaan mukautuu päästöihin vaikuttavien muuttujien muutoksiin. Koska Tier 3 -menetelmät pohjautuvat kansallisiin tutkimuksiin, ne vaihtelevat eri valtioissa.

Käyttämämme Tier 3 -menetelmä ei tuota merkittävästi isompia päästöjä kuin esimerkiksi Ruotsin käyttämä vakiopäästökerroin, ja eteläisempiin Euroopan maihin verrattuna se tuottaa jopa pienemmät päästöt. Lämpimämmässä ilmastossa turvemaiden päästöt ovat suurempia kuin kylmemmässä ilmastossa. Tämä on huomioitu myös vakiopäästökertoimissa. 

Metsäojitettujen soiden turpeen hajoamisesta aiheutuva hiilidioksidipäästö on Suomessa suuri, koska ojitettuja turvemetsiä on meillä pinta-alallisesti paljon. Ruotsissa niitä on miljoona hehtaaria, kun Suomessa niitä on yli 4 miljoonaa hehtaaria.

Suomi käyttää Tier 3 -menetelmää turvemetsien päästöjen laskentaan, koska meillä on paljon tutkimusta metsäojitettujen turvemaiden päästöistä ja niiden osuus kokonaispäästöistämme on merkittävä. On luonnollista, että laskenta perustuu kansalliseen tutkimukseen eikä yleisiin keskiarvoihin. Nykyisin käytössä oleva laskentamenetelmä ja sen vahvuudet aiemmin käytössä olleeseen menetelmään verrattuna on kuvattu täällä:
Tiedote 14.12.2022: Kasvihuonekaasuinventaarion ennakkotiedot vahvistavat: maankäyttösektori päästölähde vuonna 2021, metsä pysyivät edelleen nettonieluna

Tärkeää:
EU edellyttää kaikilta jäsenmailta vähintään Tier 2 -tason laskentaa vuoteen 2028 mennessä ja Tier 3 -tason laskentaa tärkeimmissä päästöluokissa vuoteen 2030 mennessä.

Minkä tuloksen Luken Tier 3 -malli antaa Ruotsin suometsille?

Suomen mallilla ei voi laskea Ruotsin päästöjä, koska se perustuu suomalaiseen aineistoon. Tier 3-mallien ajatus on se, että ne ovat räätälöityjä tietyn maan olosuhteisiin ja ympäristöihin, jotta ne antavat kyseiselle maalle mahdollisimman tarkan päästöarvion. Kaikkiin malleihin ja laskentoihin liittyy kuitenkin epävarmuuksia.

Miksi käytämme eri menetelmää kuin muut EU-maat?

Kaikkien maiden inventaariot eroavat toisistaan siitäkin huolimatta, että kasvihuonekaasujen laskenta perustuu samoihin kansainvälisiin IPCC:n ja EU:n ohjeisiin.

1. Käytettävän tutkimustiedon määrä ja laatu
   - Kaikilla EU-mailla ei ole yhtä kattavaa tutkimustietoa kaikista päästölähteistään.
    
2. Eroavaisuudet luonnonoloissa ja maankäytössä
   - Ekosysteemit, maankäyttö ja tärkeimmät nielut ja päästölähteet eroavat maiden välillä ja vaikuttavat nielujen ja päästölähteiden arviointiin.
   - Suomessa ja Ruotsissa puuston ja metsien nielu on tärkeä, Keski-Euroopassa maatalouden päästöt ovat monesti merkittävämpi tekijä.
    
3. Laskennan tarkkuus lisääntyy vaiheittain
   - EU vaatii kaikkia jäsenmaita tarkentamaan laskentaa, minkä vuoksi erot laskentamenetelmien Tier-tasoissa maiden välillä vähenevät ajan myötä.

Miksi ei ole järkevää, että kaikki EU-maat käyttäisivät samaa menetelmää päästöjen ja nielun laskennassa?

Ei ole järkevää pyrkiä käyttämään kaikissa EU-maissa täsmälleen samoja menetelmiä kasvihuonekaasupäästöjen ja -nielujen laskemiseen, koska maat ovat ilmastoltaan, luontotyypeiltään, maankäytöltään ja tutkimushistorialtaan erilaisia. EU edellyttää, että kussakin maassa mittausmenetelmiä kehitetään ja päästöarvioita tarkennetaan erityisesti merkittävimmille päästölähteille – kuten Suomessa metsäojitetuille soille, muualla taas esimerkiksi ruohostomaille.

Yhden yhtenäisen menetelmän käyttö tarkoittaisi, että kaikille päästölähteille jouduttaisiin käyttämään yksinkertaisimpia vakiopäästökertoimia, mikä tuottaisi monille maille kehittyneempiä menetelmiä epätarkemman päästöarvion.

Miksi Ruotsi mittaa ja Suomi mallintaa kivennäismaiden hiilivaraston?

Maaperän hiilivaraston voi mitata tai mallintaa, mutta se on hankalaa molemmilla menetelmillä ja molemmissa menetelmissä on omat epävarmuutensa. Kun Suomen (ja Saksan, Sveitsin, Norjan ja Itävallan) käyttämän Yasso07-mallin antamia tuloksia ja epävarmuuksia verrattiin ruotsalaisen maaperäinventaarion tuloksiin ja epävarmuuksiin, havaittiin etteivät tulokset ja epävarmuudet merkittävästi eronneet toisistaan. 

Miksi Suomen ja Ruotsin metsänielut eroavat?

Todennäköisesti monestakin syystä. Metsien puusto, käsittely, maaperä, soiden ojitus, ilmasto ja inventaarion menetelmät eroavat. Eri tekijöiden suhteellisen merkityksen ymmärtäminen vaatii aikaa ja kunnon perehtymistä.

Ruotsin metsänielu on aina ollut suurempi kuin Suomen. Molemmissa maissa nielu on pienentynyt, mutta ero on pysynyt varsin vakaana. Ei ole todennäköistä, että maiden välinen ero syntyisi pelkästään siitä, että maaperän hiilivarastomuutosten laskentaan käytetään Suomessa ja Ruotsissa eri menetelmiä (ks. edellä).

Miten turvemaiden käsittelyn muutokset, kuten jatkuvapeitteinen kasvatus ja maanmuokkauksen keventäminen, on otettu huomioon kasvihuonekaasulaskennassa?

Jatkuvapeitteisen kasvatuksen ilmastovaikutukset näkyvät kasvihuonekaasuinventaariossa siinä määrin kuin jatkuvapeitteisyys vaikuttaa puuston kasvuun. Sen sijaan jatkuvapeitteisen kasvatuksen, päätehakkuun ja hakkuisiin liittyvän maanmuokkauksen vaikutuksista turvemaiden ja kivennäismaiden maaperien hiilitaseisiin ei ole vielä tarpeeksi tutkimustietoa. 

Olemassa olevia tutkimusaineistoja analysoidaan parhaillaan ja lisätutkimusta on käynnissä. Kun tietoa on kertynyt kattavasti, maaperävaikutuksetkin sisällytetään kasvihuonekaasulaskentaan.

Kestävätkö inventaariotulokset julkista faktantarkistusta?

Kyllä kestävät. Tilastokeskus käy kriittisesti läpi inventaarioon tehtävät muutokset. Menetelmät ja tulokset arvioidaan kansainvälisesti, kun ne lähetetään EU:lle ja YK:lle.

Miten eri maiden kasvihuonekaasulaskennan tulokset tarkistetaan?

Tulokset tarkistetaan moniportaisesti, jotta ne ovat kansainvälisesti vertailukelpoisia ja mahdollisimman luotettavia.

1. EU:n tarkastus: EU-komissio arvioi jäsenmaiden raportit sekä pyytää tarvittaessa lisäselvityksiä ja korjauksia.
2. YK:n ilmastosopimuksen (UNFCCC) tarkastus: UNFCCC:n asiantuntijat tekevät riippumattoman teknisen tarkastuksen, jossa he arvioivat laskennan menetelmät, tietojen tarkkuuden ja johdonmukaisuuden suhteessa aiempien vuosien tuloksiin. Asiantuntijat raportoivat mahdolliset puutteet tai virheet, ja valtioilla on mahdollisuus tehdä korjauksia ennen laskennan lopullista hyväksyntää.

Perustuvatko Luken kasvihuonekaasulaskennan menetelmät vertaisarvioituihin tiedejulkaisuihin?

Kyllä, kasvihuonekaasulaskenta perustuu tutkimukseen ja tieteellisiin julkaisuihin. Esimerkiksi Luken käyttämän Yasso07-maaperämallin kehitys perustuu yli kahden vuosikymmenen tutkimukseen ja sen arviointitulokset ovat avoimesti saatavilla. Malliin liittyvää vertaisarvioitua kirjallisuutta on avattu mielipidekirjoituksessa (Maaseudun Tulevaisuus, 4.3.2025):
Lukijalta: Luken hiilinielulaskelmien menetelmät eivät ole arvailua, vaan tutkimukseen perustuvaa mallinnusta

Lisää Yasso-malliin liittyviä julkaisuja löytyy Ilmatieteenlaitoksen sivuilta 

Onko laskentaa ohjaava ohjeistus ja menetelmät kuvattu avoimesti?

Kyllä. Laskentaa ohjaava ohjeistus on kuvattu Tilastokeskuksen verkkosivuilla

Suomen inventaariolaskennassa käytetyt menetelmät on kuvattu YK:lle ja EU:lle toimitettavassa inventaarioraportissa (NID) Tilastokeskuksen verkkosivuilla.

Miten ja miten nopeasti uusin tutkittu tieto päätyy osaksi kasvihuonekaasulaskentaa?

Vastaus riippuu täysin tilanteesta. Esimerkiksi uusi valtakunnan metsien 13. inventoinnin puustotieto voitiin ottaa käyttöön kasvihuonekaasulaskennassa heti inventoinnin valmistuttua, koska uutta tietoa hyödyntävä laskentamenetelmä oli valmiina. 

Toisena ääripäänä voidaan ajatella yksittäisen tutkimushankkeen yhdellä tutkimuskohteella tekemää havaintoa uudesta merkittävästä, päästöjä vähentävästä tai lisäävästä metsänkäsittelytoimesta. Kun havainto vaikutuksesta julkaistaan, sitä ei vielä voida sisällyttää inventaariolaskentaan, vaan tarvitaan lisäaineistoa vaikutuksen suuruudesta erilaisilla metsätyypeillä erilaisissa ympäristöoloissa. Nämä tutkimukset vaativat lisärahoitusta, voivat viedä useamman vuoden ja tutkimustulokset on julkaistava. Tämän jälkeen tulosten käyttöönotto inventaariolaskennassa voi vaatia mallinnusta, joka sekin on tärkeää julkaista ennen menetelmän käyttöönottoa. 

Kaiken kaikkiaan aikaa ensimmäisestä maastossa tehdystä havainnosta ensimmäiseen metsänkäsittelytoimen vaikutuksen sisältävään inventaariotulokseen voi kulua 5–10 vuotta.

Miten Nasan satelliittimittaukset ja kasvihuonekaasuinventaario eroavat toisistaan?

Nasan satelliittihavainnoissa ja kasvihuonekaasuinventaariossa mitataan osin eri asioita.

Kasvihuonekaasuinventaario, eli ilmakehään vapautuvien ja sieltä poistuvien kasvihuonekaasujen laskenta, perustuu kansainvälisiin ilmastosopimuksiin ja hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) ohjeisiin. EU:n sisällä maiden on myös seurattava EU:n ohjeistusta. Kasvihuonekaasulaskentaa tehdään, jotta voidaan tietää, paljonko eri ihmistoiminnat aiheuttavat päästöjä ja miten päästöt vuosien myötä kehittyvät. Näin päästövähennystoimet voidaan kohdistaa oikein. 

Inventaariolaskennasta poiketen Nasan havainnoissa ovat mukana myös luonnontilaiset suot ja vesistöt. Nämä eivät ole mukana kasvihuonekaasuinventaariossa, koska luonnontilaisiin alueisiin ei kohdistu suoraa ihmisvaikutusta. Nasan laskelmissa hakatut puut ovat päästö siellä, missä puut käytetään ja niiden sisältämä hiili vapautuu ilmakehään. Inventaariossa taas siellä, missä puut hakataan. Inventaariossa otetaan hiilidioksidin ohella huomioon myös metaani- ja dityppioksidipäästöt, jotka muunnetaan hiilidioksidiekvivalenteiksi, Nasan satelliittimittaukset koskevat hiilidioksidia. Satelliittimittausten maantieteellinen erotuskyky on pieni ja erityisesti pienten maiden kohdalla mittaustulokset ovat tästä syystä epätarkkoja. 

Niin Nasan mittauksissa kuin kasvihuonekaasuinventaarion laskelmissakin on epävarmuuksia ja vaikka järjestelmät mittaisivat samaakin asiaa, tulokset voisivat silti poiketa toisistaan.

Liittyvätkö maankäyttösektorin (sisältää metsät) kasvihuonekaasulaskennan tulokset Suomen mahdolliseen velvoitteeseen ostaa hiilinieluja muilta mailta?

Maankäyttösektorin (LULUCF-sektorin) kasvihuonekaasulaskennan tuloksia verrataan Suomen tavoitteisiin EU:n ilmastopolitiikassa. EU on asettanut kullekin jäsenmaalle omat hiilinielutavoitteet, eli maankäyttösektorin tulee sitoa tietty määrä hiilidioksidia suhteessa päästöihin.

Koska Suomen metsät ovat nyt nettopäästö, Suomella voi tulevaisuudessa olla tarve kompensoida päästöjä. Lopulliset tulokset niin Suomen kuin muidenkin maiden osalta saadaan kuitenkin vasta vuonna 2027.

Lisätietoa maankäyttösektorin asetuksesta: LULUCF-asetus - Maa- ja metsätalousministeriö
 

Mikä on Luken rooli vertailutasolaskennassa ja Pariisin ilmastosopimuksen sekä Kioton sopimuksen toteuttamisessa?

Luken tehtävänä on tuottaa puolueetonta, tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa tietoa Suomen kasvihuonekaasuinventaarioon kansainvälisten sopimusten mukaisesti.   

Luke ei tee poliittisia päätöksiä, vaan tuottaa tutkimustietoa, jonka perusteella Suomi raportoi ilmastovelvoitteidensa täyttymisestä. 

Miksi Luke tuottaa tuloksia, joiden vuoksi Suomi voi joutua maksamaan siitä, että se ei saavuta EU:n ilmastotavoitteita?

Poliittisten päättäjien tehtävä on neuvotella ilmastopolitiikan tavoitteet ja mittarit. Luken tehtävä on tieteellisien menetelmien avulla tuottaa kasvihuonekaasuinventaarion seurantatiedot, joiden avulla voidaan seurata, miten poliittisesti sovitut tavoitteet saavutetaan.

Päättäjien tehtävänä on myös varmistaa, että maita kohdellaan oikeudenmukaisesti ja samojen periaatteiden mukaan, jos tiedon tarkkuudessa ja mallien käytössä on maitten välillä eroja. Luken tehtävänä on varmistaa, että Suomen maankäyttösektorin ja maataloussektorin laskennat perustuvat parhaaseen mahdolliseen tietoon.