Kiertoajan pidennyksillä voi kasvattaa hiilivarastoa hallituin riskein
Image
Metsiköiden kiertoaikaa pidentämällä voidaan kasvattaa metsien hiilivarastoa. Hakkuuvälin pidentäminen vaikuttaa positiivisesti myös muihin metsien tarjoamiin ekosysteemipalveluihin ja lisää elonkirjoa. Kiertoaikojen pidennys kasvattaa kuitenkin myös metsiin kohdistuvia tuhoriskejä. Kuinka suuria riskit ovat ja miten niitä voisi metsänhoidossa ottaa huomioon – etenkin jos hiilivarastoa halutaan kasvattaa kiertoaikoja pidentämällä?
Erilaiset luontaiset häiriöt, kuten sienten tai hyönteisten aiheuttama kuolleisuus, on osa metsien kehitystä. Puustotuhoista voidaan puhua, kun asetamme metsälle taloudellisen tai muun arvon, jonka metsä osittain tai pahimmassa tapauksessa jopa kokonaan menettää esimerkiksi kirjanpainajien hyökkäyksen myötä. Puustotuhoja aiheuttavat erilaiset tekijät, kuten hyönteiset, tuuli tai hirvieläimet, ja niitä voi tapahtua missä tahansa metsikön kehitysvaiheessa.
Riskin taso vaihtelee kunkin tuhonaiheuttajan kohdalla riippuen esimerkiksi puulajista, kasvupaikasta, tai metsikön iästä; hirvivahinkojen suurimmat riskit kohdistuvat taimikkovaiheeseen, kun taas metsikön kehityksen loppuvaiheessa korostuvat erityisesti tuulituhot sekä erilaiset sienitaudit ja hyönteistuhot.
Kiertoaikojen pidentäminen lisää puustotuhoriskejä. ”Erityisesti Etelä-Suomen kuusivaltaisissa metsiköissä tuuli ja kirjanpainaja ovat merkittävimmät tuhonaiheuttajat. Lisäksi kuusivaltaisia metsiköitä vaivaa usein juurikääpä, joka altistaa heikentämiään puita entisestään muille tuhoille”, toteaa tutkija Juha Honkaniemi Lukesta.
”Synkkyyteen ei kuitenkaan kannata vajota. Vaikka kirjanpainajasta puhutaan paljon ja riskit ovat todelliset, ei metsissämme ole vielä tapahtunut mittavia, Keski-Euroopan kaltaisia tuhoja.”
Honkaniemi on mukana Luken tutkimushankkeessa, jossa tutkitaan kiertoaikojen pidentämistä ja sen vaikutuksia. Tutkijat yrittävät selvittää muun muassa, missä ja millaisia ovat ne metsät, joissa on tällä hetkellä luontaisin hiilivaraston kasvattamisen potentiaali, millaisia tuhoriskejä hiilivaraston kasvattamiseen liittyy ja miten ilmastonmuutos ja tuholaiset vaikuttavat riskeihin.
Maantiede ja kosteusolot vaikuttavat riskeihin
Sää- ja ilmasto-olosuhteilla on vahva yhteys tuhoriskeihin. Puulajeista kuusi on tällä hetkellä alttein erilaisille tuhoille. Kirjanpainaja on erityisesti Etelä- ja Keski-Suomen ongelma.
”Etelä-Suomessa kiertoaikojen pidentäminen on turvallisinta mäntyvaltaisissa metsiköissä. Pohjoisessa kiertoaikojen pidentäminen on suhteellisen riskitöntä ainakin sieni- ja hyönteistuhojen kannalta vielä pitkään. Asiassa on kuitenkin kaksi puolta: Pohjoisessa tuhotilanne on ehdottomasti vakaampi, mutta kasvu ja hiilen kertyminen on hitaampaa. Etelässä puusto kasvaa vauhdilla ja hiiltä kertyy varastoon nopeasti, mutta tuhoriskikin on korkeampi. Siksi tällainen riskianalyysi on tärkeää.” kertoo tutkimuspäällikkö Markus Melin Lukesta.
Juurikäävän lisäksi kuivuus altistaa puita seurannaistuhoille. Erityisesti hyönteiset hyötyvät kuivuuden heikentämistä puista. Kiertoaikojen pidentämistä mietittäessä onkin syytä suunnata katsepuuston lisäksi maaperään: Onko kasvatettava puu vääränlaisella kasvupaikalla? Onko maaperä erityisesti kuivuudelle altis savipohjainen pelto tai kuivahko kangas? Kuusikon kiertoajan pidentäminen tällaisilla kasvupaikoilla voi helposti johtaa riskien realisoitumiseen, ja päätöstä kiertoajasta kannattaa harkita toiseenkin kertaan.
Kiertoaikojen pidentäminen on yksi työkalu hiilivarastojen kasvattamiseen ja ilmastonmuutoksen torjumiseen. Kun siihen sisältyvät riskit tunnistetaan ja huomioidaan, voidaan kiertoajan pidentämistä varten valita oikeat kohteet.
Ilmastonmuutoksen myötä riskit kasvavat
Ilmastonmuutos lisää puustotuhoriskejä, mutta epävarmuuksia on runsaasti. Tutkijat ovat mallintaneet ja simuloineet erityisesti tuuli- ja kirjanpainajatuhojen kehitystä Etelä- ja Keski-Suomessa.
”Merkittävää kasvua tuhojen suhteen tapahtuu erilaisissa ilmastonmuutosskenaarioissa vuosisadan puolivälin jälkeen, mutta sitä ennen tuhot näyttäisivät pysyvän nykyisellä, suhteellisen maltillisella tasolla. Tuulituhot ovat kuitenkin satunnaisia ja isoja myrskyjä voi sattua milloin tahansa. Niissä ei ole merkittävää muutosta ilmaston muuttuessa. Kirjanpainajat reagoivat lämpötilan kasvuun merkittävämmin”, kuvailee Honkaniemi tulevia näkymiä tuhoriskien suhteen.
Kiertoaikojen pidentäminen on yksi työkalu hiilivarastojen kasvattamiseen ja ilmastonmuutoksen torjumiseen. Kun siihen sisältyvät riskit tunnistetaan ja huomioidaan, voidaan kiertoajan pidentämistä varten valita oikeat kohteet.
Loppujen lopuksi kiertoajan pidentäminen on metsänomistajalle helppoa, mutta vaatii aktiivista otetta. Hakkuupäätöstä voidaan lykätä sopivilla kohteilla, kunhan tilannetta seurataan tuhojen suhteen: jos tuhopesäkkeitä ei näy, puiden voidaan antaa ikääntyä. Jos tuhotilanne muuttuu huonoon suuntaan, sadon voi korjata ja näin estää tuhojen leviäminen.
Valtakunnan tasolla sen sijaan hiilivaraston kasvattaminen kiertoaikoja pidentämällä on toimenpide, joka täytyy altistaa kattavalle riskitarkastelulle. On selvitettävä, missä kiertoajan pidentäminen toimii, missä ei ja missä sitä ei kannata edes yrittää.
Tässä artikkelisarjassa julkaisemme kirjoituksia metsien kasvusta erityisesti MEKA2.0-hankkeen teemoihin liittyen. Tämä kirjoitus on sarjan kolmas osa.
Metsien kasvu: Syyt kasvun alenemiseen, mahdollisuudet lisätä kasvua ja hiilivaraston kasvattamisen riskit -hanke on osa maa- ja metsätalousministeriön Hiilestä kiinni -ilmastotoimenpidekokonaisuutta. Toimenpiteillä pyritään vähentämään maa- ja metsätalouden ja muun maankäytön kasvihuonekaasupäästöjä ja vahvistamaan hiilinieluja ja -varastoja.
Image
