Politiikkasuositus: Suomen ilmastotavoitteita ei saavuteta ilman vaikuttavia metsäsektorin ohjauskeinoja
Suomi ei ole saavuttamassa nykyisiä ilmastotavoitteitaan ilman päästöjen vähentämistä, metsien hiilinielujen vahvistamista ja kokonaisvaltaista metsien hoidon ja puun käytön ohjausta. Tuoreen tutkimuksen pohjalta tehty politiikkasuositus nostaa hiilikorvauksen, puurakentamiseen kannustamisen ja maankäytön muutosmaksun lupaavaksi ohjauskeinokokonaisuudeksi. Hiilikorvauksia nopeammin päästövähennyksiin päästäisiin päätehakkuun läpimittarajoilla.
Luonnonvarakeskus (Luke), Suomen ympäristökeskus (Syke), Lapin yliopisto ja Metsäkeskus tutkivat Hiilinieluja ja ilmastohyötyjä hallituin riskein (HILMARI) -hankkeessa kahdeksaa erilaista ohjauskeinoa, joilla voitaisiin ohjata metsien ja puun käyttöä. Tutkimus tarkasteli ohjauskeinojen lainsäädännöllisiä ja ympäristöllisiä reunaehtoja, kustannusvaikuttavuutta sekä sitä, miten hyväksyttävinä metsänomistajat ja metsäalan toimijat niitä pitävät.
Tehokas ilmasto-ohjaus rakentuu hiilikorvauksen ympärille
Hiilikorvaus olisi tuloksiin perustuvana ohjauskeinona kustannustehokas ratkaisu ja se voitaisiin toteuttaa metsänomistajille maksettavilla korvauksilla, jotka perustuisivat metsän hiilivarastoon. Hiilikorvaus ei määrittele toimia ennalta, vaan sallii parhaiden toimien valinnan tilanteen mukaan. Sillä voitaisiin vahvistaa metsien hiilinielua merkittävästi lähivuosikymmeninä.
– Vapaaehtoinen hiilikorvaus olisi toteutettavissa lainsäädännön puitteissa, sanoo tutkimusprofessori Jukka Similä Lapin yliopistosta. Sitä pidetään myös laajasti hyväksyttävänä keinona, jatkaa johtava tutkija Suvi Huttunen Sykestä.
Hiilikorvaus ei välttämättä kuitenkaan hillitsisi metsäkatoa, eikä ohjaisi puuraaka-aineen pitkäikäistä käyttöä. Ohjauskeinojen palettiin voisi yhdistää maankäytön muutosmaksun, joka hillitsisi erityisesti suometsien pellonraivauksesta aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä. Puutuotteiden hiilivarastoa voitaisiin kasvattaa suosimalla ilmastoystävällistä rakentamista.
– Ohjauskeinojen yhdistelmä kannustaisi lisäämään keskeisiä hiilivarastoja. Järjestelmä huomioisi myös lahopuun, joten se tukisi myös muiden luontotavoitteiden saavuttamista, kertoo tutkimusta vetänyt tutkimusprofessori Mikko Peltoniemi Lukesta.
Nopeampiin päästövähennyksiin läpimittarajoilla
Hiilikorvausjärjestelmän toteutus vie aikaa. Nopeammin ilmastotavoitteisiin voitaisiin vastata päätehakkuun läpimittarajoilla, joihin myös metsänomistajat suhtautuvat suopeasti hankkeessa toteutetun kyselyn mukaan.
Sääntelyn lisäksi kiertoaikoja voidaan pidentää myös metsänomistajille maksettavilla korvauksilla, ja kyselyn perusteella suuri osa metsänomistajista tyytyisi kohtuullisiin korvauksiin.
Hiilivuotoa voidaan hillitä
Järjestelmän toteutus vaatii huolellista suunnittelua, etenkin hiilikorvauksen osalta.
– Haasteena on maan sisäinen hiilivuoto, jos metsät eivät ole kattavasti ohjauskeinojen piirissä. Se heikentää ohjauskeinojen tehoa, koska hakkuut siirtyvät ohjauksen ulkopuolella oleviin metsiin, kertoo apulaisprofessori Jussi Lintunen Lukesta.
Hiilivuotoa Suomen sisällä voitaisiin vähentää rakentamalla vapaaehtoinen järjestelmä sellaiseksi, että se houkuttelee metsänomistajia.
– Tähän vaikuttaa metsänomistajille maksettava korvaustaso, asioiminen tutun metsäammattilaisen kanssa, joustavat irtisanoutumisehdot sekä neuvonta, tiivistää erikoistutkija Emmi Haltia Lukesta.
Hiilinieluja ja ilmastohyötyjä hallituin riskein (HILMARI) -hanke on osa maa- ja metsätalousministeriön keväällä 2020 käynnistämää maankäyttösektorin Hiilestä kiinni -ilmastotoimenpidekokonaisuutta, jolla pyritään vähentämään maa- ja metsätalouden ja muun maankäytön kasvihuonekaasupäästöjä ja vahvistamaan hiilinieluja ja varastoja.
