Kohti peltolohkokohtaista kasvihuonekaasulaskentaa: uudet päästökertoimet ja mallitusratkaisut sekä päivitettävä järjestelmä 01

LOHKO-KHK-hankkeessa kehitetään järjestelmä Suomen peltolohkokohtaista hiilensidonnan ja kasvihuonekaasujen laskentaa varten ja selvitetään, miten tämä järjestelmä ja siitä johdetut ratkaisut voidaan liittää kasvihuonekaasulaskennan keskeisiin järjestelmiin: kansalliseen inventaarioon ja skenaariolaskentaan, elinkaari- ja hiilijalanjälkilaskentaan sekä hiilimarkkinoiden laskentaan. Järjestelmä huomioi maalajien ja viljelytapojen vaikutuksen, sitä voidaan päivittää tiedon karttuessa ja se huomioi muuttuvan ilmaston.

Tavoitteen saavuttamiseksi kokoamme yhteen a) relevantit mittausaineistot, b) sopivimmat tilastolliset mallitusmenetelmät ja simulointimallit, c) peltojen kasvihuonekaasulaskentaan kehitetyn edistyneen tieto- ja laskentajärjestelmän sekä d) tehokkaat kanavat parannettujen menetelmien käyttöönottoon peltojen kasvihuonekaasulaskennan eri käyttökohteissa.

Hankkeen yksityiskohtaiset tavoitteet ovat

1. muodostaa kokonaiskuva a) eri maalajien ja viljelytapojen, mm. typpilannoituksen, maanmuokkauksen ja kasvipeitteisyyden, vaikutuksista peltolohkokohtaisiin kasvihuonekaasu- ja hiilitaseisiin sekä b) tiedon tasosta ja kattavuudesta,

2. kuvata eri maalajien ja viljelytapojen vaikutukset suomalaisten viljelyjärjestelmien päästökertoimiin ja simulointimalleihin,

3. lisätä parannettu mittaus- ja mallitustieto maatalouden kasvihuonekaasulaskennan keskeisiin järjestelmiin (kasvihuonekaasuinventaariot, kasvihuonekaasujen skenaariolaskenta, elinkaari- ja hiilijalanjälkilaskenta sekä hiilimarkkinoiden laskenta),

4. määrittää parannetun tiedon merkitys kasvihuonekaasulaskennalle,

5. tunnistaa jäljelle jäävät merkittävimmät tiedon puutteet jatkokehitystä varten, ja

6. luoda järjestelmä, joka tukee kasvihuonekaasulaskennan järjestelmien päivittämistä tulevaisuudessa mittaus- ja mallitustiedon karttuessa ja ilmaston muuttuessa.

Hankkeen tulokset ja ratkaisut tarjoavat ratkaisevan parannusmahdollisuuden nykyisiin järjestelmiin, sillä ne paikkaavat nykyisten yleistävien järjestelmien merkittävintä puutetta: viljelytapojen ja maalajien vaikutuksen huomioimista peltolohkokohtaisesti.