Kotimaisen tuotannon osuus kulutuksesta

Suomen keskeisenä tavoitteena on turvata huoltovarmuutta varmistamalla kuluttajien tarpeisiin vastaavan kotimaisen ruuan tarjonta. Jotta tavoitteen onnistumista voidaan mitata, seurataan vuosittain keskeisten elintarvikkeiden kotimaista tuotantoa ja kulutusta, varastomääriä sekä vientiä ja tuontia. Suomessa maatalous kykenee normaalioloissa vastaamaan kuluttajien tarpeisiin hyvin, mutta tuotekohtaisia eroja on jonkin verran. Kasvinviljelyssä vuosien välillä on suurempiakin vaihteluja satomäärien ja viennin ja tuonnin suhteen kasvukauden sääolojen ja maailmanmarkkinoiden olosuhteiden vaihdellessa. On luonnollista, että monissa yksittäisissä elintarvikkeissa (esim. hedelmät, vihannekset, mausteet) omavaraisuus jää hyvin pieneksi tai kotimaista tuotantoa ei pohjoisissa oloissa ole lainkaan.

Suomen elintarvikeomavaraisuusaste on korkea useimmissa yleisesti käytetyissä elintarvikkeissa. Naudanlihan omavaraisuus on ollut pitkään hieman yli 80 prosentissa, kun sianlihassa kotimainen tuotanto on viime vuosina pääsääntöisesti ollut kulutuksen tasolla. Siipikarjanlihan tuotanto on kasvanut kulutuksen voimakkaan kasvun mukana, ja omavaraisuus yltää jatkuvasti runsaaseen 90 prosenttiin. Nestemäisten maitotuotteiden tuotanto ja kulutus ovat pitkään olleet suunnilleen yhtä suuret eli omavaraisuus on melkein 100 %. Samalla esimerkiksi kotimaisia juustoja viedään ja ulkomaisia juustoja tuodaan vuosittain merkittäviä määriä. 

Kasvinviljelyssä vuosien väliset muutokset ovat suuria. Esimerkiksi vuonna 2018 leipäviljojen omavaraisuus oli 68 %, kun taas vuonna 2022 kotimaisen tuotannon osuus kulutuksesta oli noin 143 prosenttia.