Suomalaisten puutarhakasvien monimuotoisuus on tallessa

Puutarhakasveja säilytetään muun muassa siemeninä, kasvisolukkoina ja elävinä kasveina niille erikseen varatuissa kokoelmissa. Geneettisen monimuotoisuuden säilyttäminen mahdollistaa lajikkeen palauttamisen, jos se on vaarassa hävitä.

Esimerkiksi kaupallisissa puutarhoissa kasvatetaan yleensä vain muutamia saman lajin lajikkeita. Kapean perinnöllisen muuntelun takia lajien taudin- ja tuholaistenkestävyys on usein heikko ja voi aiheuttaa lajin selviytymiselle vakavia uhkia. Monessa tapauksessa jalostajien on palattava vanhempiin kasvilajikkeisiin löytääkseen taudeille vastustuskykyisiä geenimuotoja.

Jalostuksen avulla voidaan myös tuottaa entistä satoisampia lajikkeita, joilla on tärkeä merkitys ruokahuollolle, kun ilmastonmuutos etenee.

Puutarhakasvien pitkäaikaissäilytyksen menetelmä määräytyy sen pohjalta, lisätäänkö lajia siemenestä vai kasvullisesti.

1. Säilytys siemeninä

Siemenistä lisättävien ravinto- ja rehukasvien siemenet säilytetään keskitetysti pohjoismaisessa geenivarakeskuksessa NordGenissa. Siellä on myös noin kaksi tuhatta suomalaista siemenerää tallessa.

NordGen luovuttaa siemeniä pyynnöstä tutkimus-, jalostus- ja opetustarkoituksiin. Lisäksi se tarjoaa harrastajille tilattavaksi rajattua siemenvalikoimaa. NordGenin keskuskokoelman varmuuskopiota säilytetään Huippuvuorilla.

Siemeninä säilytetään esimerkiksi juureksia, kaalia, salaatteja, sipuleita, papuja, herneitä, yrttejä ja koristekasveja.

2. Säilytys elävinä kasveina

Kasvullisesti lisättäviä lajeja, esimerkiksi hedelmä- ja marjakasvit sekä vihanneksia, säilytetään elävinä kasveina kenttäkokoelmissa pelto- tai puutarhaympäristössä. Luke ylläpitää kansalliset keskuskokoelmat.

Keskuskokoelman kasvien säilymistä varmistetaan toisella paikkakunnalla sijaitsevilla varmuuskokoelmilla. Luke on viime vuosina luonut varmuussäilyttäjäverkostoa, jossa on mukana muun muassa oppilaitosten, kaupunkien ja yhdistysten puutarhoja.

Elävinä kasveina säilytetään esimerkiksi tarhaomenapuita, päärynöitä, hapankirsikoita, luumuja, tyrnejä, herukoita, karviaisia, erilaisia vatukoita ja viljeltyjä varpu- ja pensasmustikoita sekä koristepuita ja -pensaita.

3. Kryosäilytys

Kryosäilytyksessä kasvisolukoita talletetaan nestetyppitankkeihin. Sen kaasufaasissa lämpötila on noin -170 astetta, ja näin alhaisissa lämpötiloissa solujen elintoiminnot käytännössä pysähtyvät. Siksi kasvilajikkeet säilyvät pitkäaikaisesti ja vähäisin ylläpitokustannuksin. Tankkeihin laitetaan vain mahdollisimman tervettä kasviaineista.

Ensisijaisesti kryosäilytykseen on viety puutarhoissa kasvitaudeille ja tuholaisille alttiita lajeja kuten mansikka, vadelma ja herukat. Pitkällä tähtäimellä olisi tärkeää, että kaikista kasvullisesti lisääntyvistä lajeista olisi talletettu myös kryonäytteet.

Jonkin verran aineistoa säilytetään solukkoviljelminä kasvatuskaapeissa.

Myös kotipuutarhoilla on tärkeä merkitys monimuotoisuuden ylläpitämisessä: paras tapa säilyttää lajikkeita on kasvattaa niitä.

Vanhoja puutarhoja puolestaan kannattaa uudistaa harkiten, sillä niissä voi kasvaa toistaiseksi löytämättömiä aarteita. Vaikka laji on tuttu, kyseessä voi olla tuntematon lajike.

Luke huolehtii maa-, puutarha-, metsä-, kotieläin- ja kalataloudessa hyödynnettävien lajien geenivarojen säilyttämiseen ja suojeluun sekä kestävän käytön edistämiseen liittyvistä tehtävistä. Työtä ohjaa maa- ja metsätalousministeriön asettama Geenivaraneuvottelukunta. Työn sisältö on määritelty Suomen maa-, metsä- ja kalatalouden kansallisessa geenivaraohjelmassa.