Susikanta Suomessa maaliskuussa 2026

Luonnonvarakeskus (Luke) arvioi vuosittain Suomen susikannan koon osana suden kannanseurantaa. Kanta-arvion keskeisenä tavoitteena on arvioida perhelaumojen ja parien määrä maaliskuussa, sillä nämä kertovat suden lisääntymispotentiaalista. Lisäksi tuotetaan arvio yksilömäärästä. Kanta-arvio sisältää myös yksityiskohtaiset tiedot reviireistä. 

Susikannan kokoa tarkastellaan eri tavoin sen mukaan, lukeutuvatko arvioon poronhoitoalueen ja itärajan molemmin puolin sijaitsevat rajareviirit vai eivät. 

Suomen susikanta maaliskuussa 2026

Suomen susikantaan kuuluvat kaikki Suomen puolella elävät sudet ja puolet rajareviirien susista.  

Maaliskuussa 2026 Suomessa oli rajareviirit mukaan lukien yhteensä 77 (90 % todennäköisyysväli: 73–79) parien ja perhelaumojen muodostamaa susireviiriä (Kuva 1). Näistä perhelaumojen asuttamia oli 55 (51–58) ja susiparien asuttamia 22 (18–26).

Perhelaumojen määrä pysyi lähes ennallaan verrattuna maaliskuuhun 2025 (Taulukko 1). Susiparien asuttamia reviirejä oli kolme enemmän kuin vuosi sitten. 

Maaliskuussa 2026 Suomessa arvioidaan olleen 430 (408–462) sutta. Arvio yksilömäärästä on sama kuin maaliskuuta 2025 koskeva arvio. Arviossa on mukana puolet rajareviireillä elävistä susista sekä reviirien ulkopuolella elävät sudet, joita arvioidaan olleen 65 (43–90). 

Susikantaa arvioitaessa käytetään erilaisia maantieteellisiä rajauksia erilaisia hallinnollisia ja tutkimuksellisia käyttötarkoituksia varten. Kokokaan Suomessa, poronhoitoalueen ulkopuolella elävää kantaa käytetään muun muassa ennustettaessa susikannan kehitystä lähitulevaisuudessa.  

Maaliskuussa 2026 kokonaan Suomessa, poronhoitoalueen ulkopuolella elävään susikantaan lukeutui 51 (48–54) laumaa ja 21 (17–25) paria (Taulukko 1). Laumojen määrä laski 6 % edellisen vuoden maaliskuuhun verrattuna.  Parien määrä kasvoi 11 %. Yksilömäärän arvioitiin olleen 400 (379–423), joka vastaa noin 2 % kasvua maaliskuuhun 2025 verrattuna. Tähän susikantaan ei siis lasketa poronhoitoalueen eikä rajareviirien susia.  

Läntinen kannanhoitoalue. Susikanta painottuu edelleen voimakkaasti lounaiseen Suomeen (Kuva 1). Maaliskuussa 2026 läntisen Suomen kannanhoitoalueella tavattiin 38 (35–41) perhelauman ja 17 (14–20) kahden suden asuttamaa reviiriä.   

Itäisen Suomen kannanhoitoalueella laumareviirejä oli maaliskuussa yhteensä 17 (14–19) ja kahden suden asuttamia reviirejä viisi (3–8). Itäisen Suomen laumoista neljän (3–6) arvioitiin liikkuvan Suomen ja Venäjän rajan molemmin puolin. Kahden suden asuttamista reviireistä yksi (0–3) sijaitsi valtakunnan rajalla.   

Poronhoitoalueella ei maaliskuussa 2026 todennäköisimmin ollut jäljellä yhtään pari- tai laumareviiriä. Syksyllä 2025 poronhoitoalueella arvioitiin olleen yhteensä kolme pari- tai laumareviiriä, joista kahdella eli perhelauma. Talven aikana susia poistettiin poronhoitoalueelta vahinkoperusteisin luvin 34 yksilöä ja yksi löydettiin kuolleena (Taulukko 2). Näistä suurin osa sijoittuu syksyn reviirialueiden ulkopuolille.  

Ahvenanmaan susikannan kokoa ei arvioida tämän arvion yhteydessä.  

Reviirisivuille (Reviiritiedot 2026) on koottu kaikki saatavilla oleva tieto yksittäisistä reviireistä. Jokaisesta reviiristä löytyy arvio reviirin statuksesta ja yksilömäärästä maaliskuussa 2026 sekä yksilömäärästä marraskuussa 2025. Lisäksi sivuilta löytyvät kunkin reviirin määrittelyssä käytetyt aineistot sekä mahdollisesti muita tietoja reviiristä.

Marraskuun susikanta on aina pienempi kuin edellisen toukokuun kanta, mutta suurempi kuin seuraavan maaliskuun kanta. Marraskuun 2025 yksilömääräksi koko Suomessa arvioitiin 610 (578–653) sutta. Kokonaan Suomen puolella, poronhoitoalueen ulkopuolella, marraskuun 2025 arvio oli 563 (536–590) mikä vastaa noin 18 % kasvua marraskuun 2024 arvioon verrattuna. Marraskuun 2025 ja maaliskuun 2026 välisenä aikana koko Suomen susikanta pieneni noin 30 %. Poronhoitoalueen ulkopuolella eläneeksi yksilömääräksi arvioitiin 563 (536–590) sutta. Myös kokonaan Suomessa, poronhoitoalueen ulkopuolella elävä susikanta pieneni talven aikana noin 30 %.  

Vuosittainen kannan kasvunopeus vaihtelee vuodesta toiseen sen mukaan, kuinka syntyvyys ja kuolevuus kunakin vuonna kohtaavat. Esimerkiksi vuosina 2022–2024 kannan kasvu oli hieman keskimääräistä vuosikasvua (noin 15 % vuodessa, vuodesta 2017 alkaen) hitaampaa, kun taas kasvu vuodesta 2024 vuoteen 2025 oli selvästi keskimääräistä nopeampaa eli noin 38 % vuodessa. Aluerajauksena tässä esimerkissä on kokonaan Suomen puolella mutta poronhoitoalueen ulkopuolella elävä susikanta.   

Kokonaan Suomessa elävän susikannan arvioinnissa käytetään apuna matemaattista populaatiomallia. Malli kytkee peräkkäisten vuosien kanta-arviot toisiinsa ja antaa rajat sille, kuinka paljon susikanta voi vuodessa muuttua. Se vähentää myös aineistoon liittyvän satunnaisvaihtelun osuutta kanta-arvioissa.

Susikannan kehitystä ennustetaan populaatiomallilla, joka kuvaa susikantaa poronhoitoalueen ulkopuolisessa Suomessa. Ennusteessa ei ole huomioitu mahdollista talvisin tapahtuvaa kannanhoidollista metsästystä. Mikäli kannanhoidollista metsästystä toteutetaan tulevaisuudessa, populaatio joko kasvaa ennustetta hitaammin tai se kääntyy laskuun riippuen kannanhoidollisen metsästyksen mitoituksesta.   

Marraskuun 2026 kannaksi ennustetaan 490–693 yksilöä (90 % todennäköisyysväli). Jos kannanhoidollista metsästystä ei olisi, talven mittaan susikannan ennustettaisiin pienenevän siten, että maaliskuussa 2027 kanta olisi 384–567 yksilöä. Odotettu kannan kasvu ilman kannanhoidollista metsästystä olisi noin 15 prosenttia vuodessa. Ennuste maaliskuun 2028 susikannaksi olisi 410–713 yksilöä, mikäli kannanhoidollista metsästystä ei tapahtuisi. 

Suden DNA-keräyksessä uloste- ja virtsanäytteitä kerättiin 1.8.2025–15.3.2026 yhteensä 1685. Vapaaehtoiset keräsivät näytteistä jopa 83 %. Näytteistä onnistui 77 %. Analyysi paljasti maastosta kerätyn paitsi susien, myös lukuisia koirien (n=43), koirasusien (n=5) ja muiden koiraeläinten (kettu, supikoira, n=24) jätöksiä. Lisäksi analysoitiin kudosnäytteet kuolleista susista (n=154, yhden kuolleen suden näyte ei ehtinyt DNA analyysiin) ja koirasusista (n=6) sekä sylkinäytteet, jotka oli otettu petojen hyökkäyksen kohteiksi joutuneiden kotieläinten haavoista tai karvapeitteestä (n=13). Näin ollen näytteiden kokonaismäärä nousi 1858 näytteeseen. Koko aineistosta tunnistettiin DNA:n perusteella yhteensä 502 susiyksilöä, joista 154 suden tiedetään kuolleen. Arvio marraskuun 2025 susikannasta oli 578–653, joten DNA–näytteet edustavat 77–87 % syksyllä elossa olleesta susikannasta.

Suden DNA-näytteet ja niiden analysointi