Menetelmäkuvaus - suden kanta-arvio

DNA-analyysi. DNA-analyysien avulla saadaan tarkempi kuva susikannan rakenteesta ja yksilöiden välisistä suhteista. Mikäli näytteitä on riittävästi, analyysit mahdollistavat susireviirien ja laumojen määrän arvioinnin, yksilöiden vähimmäismäärän tunnistamisen sekä niiden mahdollisten sukulaisuussuhteiden selvittämisen. Lisäksi DNA-tiedon avulla voidaan tunnistaa laumaan kuulumattomat vaeltajat ja arvioida yksilön pysyvyyttä reviirillä. Erillisen analyysin avulla voidaan myös tunnistaa koirasusiristeymiä ja niiden sukupolvia jopa kolmannen polven takaisinristeymiin saakka. 

Kaikki DNA-näytteet – kuten uloste-, virtsa-, karva- ja kudosnäytteet – analysoidaan Luonnonvarakeskuksessa SNP-merkkigeeneihin perustuvalla menetelmällä. Käytössä on 96 SNP-geeniä yksilöiden tunnistamiseen ja 93 SNP-geeniä koirasusiristeymien tunnistamiseen. Saatua genotyyppiaineistoa hyödynnetään sukulaisuusanalyysissä, joka tehdään kaikille kauden aikana tavatuille susiyksilöille sekä aiemmin lisääntyviksi tunnistetuille yksilöille. Analyysin avulla selvitetään yksilöiden mahdolliset sukulaisuudet reviirien sisällä. Menetelmän luotettavuus riippuu näytteiden keruun kattavuudesta ja toistuvuudesta. 

Mahdollisten reviirien rajaus. Kanta-arvion ensimmäisessä vaiheessa tunnistetaan ja rajataan mahdolliset susireviirit asiantuntijatyönä. Tässä hyödynnetään Tassuun kirjattuja lauma- ja parihavaintoja sekä DNA-näytteisiin pohjautuvia yksilötunnistuksia ja sukulaisuusanalyyseja. Lisäksi hyödynnetään GPS-seurantatietoja, mikäli näitä on saatavilla. Aineistoista rajattujen reviirien pinta-alat vastaavat yleisesti GPS-seurantojen välityksellä saatua tietoa susireviirien todellisesta pinta-alasta (keskiarvo noin 1 000 km², vaihteluväli 300–2 000 km²).  

Reviirikohtainen mallinnus. Reviirikohtaisen yksilömäärän arviointi perustuu Luonnonvarakeskuksessa kehitettyyn todennäköisyyspohjaiseen matemaattiseen malliin (Mäntyniemi ym. 2022). Malli käyttää aineistonaan reviirikohtaisia DNA-näytteitä, Tassu-havaintoja ja kuolleisuustietoja. Malli yhdistää aineistojen tiedot todennäköisyysjakaumaksi, joka kuvaa laumakohtaista yksilömäärää. Yksilömäärän lisäksi mallin tulos esitetään reviirin tilaa koskevana todennäköisyysjakaumana, jossa reviirin tila on luokiteltu yksilömäärän perusteella seuraavasti: 

• Yksittäinen: yksilömäärä on vähemmän kuin kaksi. Reviirin havainnot selittyvät yksittäisten susien liikkeillä alueen läpi.
• Pari: yksilömäärä on kaksi. Alueella on todennäköinen pari.
• Lauma: yksilömäärä on vähintään kolme. Alueella on todennäköisesti perhelauma. 

Joskus reviirillä voi olla myös pelkästään sisaruksista tai vanhemmasta ja pennu(i)sta koostuva lauma. Lisäksi joissakin harvoissa tapauksissa reviirillä elävien yksilöiden välillä ei DNA-analyysien perusteella ole sukulaisuussuhdetta eikä reviiriltä ole Tassu-havaintoja yksilöiden liikkumisesta yhdessä. 

Koko kannan määrittely. Susipopulaatio koostuu sekä reviireillä että reviirien ulkopuolella elävistä susista. Havaintoaineistoja käytetään reviireillä elävien susien lukumäärän arviointiin. Reviirien ulkopuolella elävien, vaeltavien susien määrää arvioidaan hyödyntämällä yleistietoa susipopulaation rakenteesta. Talven ja alkukevään aikana tyypillisesti noin 10–20 prosenttia susipopulaatiosta elää reviirien ulkopuolella.  

Koko Suomea koskevaan kanta-arvioon lasketaan puolet rajareviirien susista. Kokonaan Suomessa, poronhoitoalueen ulkopuolella elävän susikannan arviota tarkennetaan vuosittaiseen aineistoon perustuvan kanta-arviomallinnuksen jälkeen vielä populaatiomallin avulla. 

Populaatiomallinnus. Susikannan mennyttä ja tulevaa vaihtelua pitkällä ja lyhyellä aikavälillä kuvataan sudelle kehitetyn populaatiomallin avulla. Populaatiomalli kytkee peräkkäisten ajanhetkien kanta-arviot yhteen ja tarkentaa niitä ottamalla huomioon suden tyypilliset populaatiodynamiikan parametrit, kuten syntyvyyden ja kuolevuuden. Näiden avulla malli luo rajat sille, kuinka paljon susikanta voi vuosittaisten kanta-arvioiden välillä muuttua, mikä auttaa myös aineistoon liittyvän satunnaisvaihtelun vaikutuksen vähentämisessä. 

Populaatiomalli tuottaa arvion kannan historiasta. Kun uutta tietoa saadaan vuosi kerrallaan, populaatiomalli päivittää myös populaation historiaa vastaamaan viimeisintä käsitystä populaation historiasta. Mallilla voidaan myös ennustaa kannan kehitystä useamman vuoden päähän tulevaisuuteen. Yksityiskohtainen kuvaus mallin periaatteista ja toiminnasta löytyy täältä. 

Populaatiomalli kuvaa poronhoitoalueen ulkopuolisen susipopulaation yhtenä kokonaisuutena, eli malli ei huomioi alueellisia eroja. Mallissa vuosi on jaettu kolmeen ajankohtaan, joiden kohdalla yksilö-, pari- ja laumamäärää tarkastellaan: 1) kevät  (maaliskuu) ennen uusien pentujen syntymistä, 2) loppukevät (toukokuu), jolloin uudet pennut ovat syntyneet, ja 3) loppusyksy (marraskuu). Nämä ovat mielekkäitä ajankohtia sekä suden biologian että kannan seurannan kannalta.  

Malli käyttää aineistona vuosina 1996–2025 tehtyjä kanta-arvioita, jotka vuosien 1996–2016 ja 2019–2020 osalta kuvaavat tilannetta loppusyksystä ja vuosien 2017–2025 osalta kannan kokoa keväällä. Koska malli sisältää molemmat ajankohdat, voidaan molempia aineistoja hyödyntää mallissa. Lisäksi mallissa käytetään aineistona Suomen riistakolmioaineistoa ja Venäjän puolen susipopulaation runsausindeksiä, jota käytetään apuna rajan yli liikkuvien susien määrän arvioinnissa.