EU:n maaperädirektiiviin vaikuttaminen: Luken ehdotukset suoraan päättäjien pöytiin

EU:n maaperädirektiivillä tuupataan eteenpäin maaperän terveyttä ja kestävää käyttöä. Asiantuntijamme osallistuivat direktiivin arviointiin ja taustaselvityksiin. Tutkimustuloksemme ja kannanottomme edesauttoivat Suomelle ja pohjoismaille tärkeiden maaperän terveyden indikaattoreiden sekä seurantamenetelmien päivittämistä paremmin olosuhteitamme vastaaviksi.

EU-komission maaperädirektiiviehdotus julkaistiin kesällä 2023. Sen astuessa voimaan jäsenmaiden on edistettävä maaperän terveyttä, kerättävä tietoa maaperän tilasta ja raportoitava komissiolle.

Peltomaaperää pinnalta kuvattuna, takana näkyy taivas — Kuva: Pexels

Direktiivin valmistelusta työlle tukeva pohja

Osallistuimme direktiiviluonnosta käsittelevään poliittiseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun kaikissa valmistelun vaiheissa, ja työ jatkuu yhdessä EU:n maaperäasiantuntijoiden kanssa.

Direktiivin valmistelun aikana sen sisällöstä keskustelimme monien eri toimijoiden kesken Brysselin pöydissä sekä Suomessa muun muassa eduskunnan ympäristö-, maa- ja metsätalous- sekä suuressa valiokunnassa. Euroopan parlamentti antoi komission esitykseen omat muutosehdotuksensa syksyllä 2023, ja keväällä 2024 direktiivin muokkaus on jatkunut edelleen EU:n puheenjohtajamaa Belgian johdolla.

Ennen direktiiviehdotuksen julkistamista asiantuntijoitamme kutsuttiin mukaan EU:n Maaperästrategian asiantuntijaryhmää tukevaan kansalliseen taustatyöryhmään, jossa osallistuimme direktiivin valmistelutyöhön kommentoimalla EU:n maaperäasiantuntijoiden työryhmän keskustelupapereita.

Kansallisiin toimenpiteisiin osataan varautua

Direktiiviä ennakoitiin tuottamalla Syken, Luken ja GTK:n yhteistyönä Ympäristöministeriön tilausraportti, Suomen maaperän seuranta, tila ja käytön ohjauskeinot, jossa koottiin direktiivin arvioinnin ja vaikuttamisen tueksi tietoja maaperää koskevista seurannoista ja kartoituksista. Lisäksi tarkasteltiin Suomen maaperän tilaa ja kuvattiin maaperäseurannan kehittämistarpeita sekä maankäytön ohjauskeinoja.

Raportti auttaa varautumaan tuleviin seurantoihin ja kansallisiin toimenpiteisiin ja seurantavaatimuksiin.

Ehdotukset vietiin suoraan EU-päättäjien pöytiin

Syyskuussa 2023 julkaisimme EU-päättäjille positiopaperin, johon oli koottu Suomen kannalta keskeisimpiä kysymyksiä maaperän terveyteen ja seurantojen järjestämiseen liittyen. Esittelimme positiopaperia syyskuun lopulla Brysselissä muun muassa komission ympäristö- ja maatalouspääosastojen edustajille, Euroopan komission yhteiselle tutkimuskeskukselle sekä suomalaisille europarlamentaarikoille ja maaperädirektiivin pääraportoijalle.

Kommentoimme direktiiviehdotusta suoraan pääraportoijalle, mikä edesauttoi Suomen ja pohjoismaiden kannalta olennaisten maaperän terveyden indikaattoreiden sekä seurantamenetelmien päivittämistä paremmin olosuhteitamme vastaaviksi.

Maaperädirektiiviin vaikuttaminen pähkinänkuoressa

1. Suomessa metsämaiden osuus on suuri verrattuna moniin eteläisemmän Euroopan maihin. Metsämaaperässä tapahtuvat muutokset ovat hitaita, joten direktiivissä ehdotettu 3–5 vuoden välein toistuva maaperäseurannan näytteenotto ei Suomen oloissa ole tarkoituksenmukainen. Seurantajakso tulisikin säätää maaperätyypin, käyttötavan ja mahdollisten maankäytön muutosten mukaan.

2. Peltomaiden tilaa selvitetään Suomessa säännöllisissä seurannoissa. Metsämaiden osalta seurantoihin pitäisi panostaa enemmän ja niissä tulisi hyödyntää jo olemassa olevia seurantaverkostoja. Maaperän terveyttä kuvaavien indikaattorien ja niiden mittareiden määrittäminen vaatii paikallisen tarkastelun, esimerkiksi metsämaan hiilihävikin suhteen. Direktiiviehdotuksessa esitetyt mittausmenetelmät poikkeavat osittain Suomen maaperän tilan seurannassa käytetyistä vakiintuneista menetelmistä, ja raja-arvojen asettamiseen tarvittaisiin lisätutkimusta, kansallista harkintaa ja joustoa.

3. Maaperän hiilen säilyminen tulisi pyrkiä turvaamaan paremmin muun muassa viljelykäytäntöjen ja metsänhoidon menetelmien avulla. Samalla hillittäisiin eroosiota, maaperän tiivistymistä ja ravinnehuuhtoumia sekä kasvihuonekaasupäästöjä. Tähän tarvitaan uusia kannustimia ja ohjauskeinoja. Tähtäimessä ovat kokonaisvaltaiset ratkaisut, jotka olisivat hyödyllisiä niin maaperän terveyden ja kiertotalouden kuin maaperäeliöstön monimuotoisuuden ja hiilensidonnan kannalta.