Luonnonmarjat ja poikkeukselliset säät

• Miten kuiva kevät ja alkukesä vaikuttavat marjojen kasvustoihin ja kukintaan?
• Miten kuiva kesä vaikuttaa raakileisiin ja kypsiin marjoihin?

Peltola: Talven jäljiltä maastossa on useimmiten kosteutta sen verran, että kuivuus ei juuri vaikuta kukintaan. Kypsymisen aikana kuivuus pienentää marjakokoa (marjasta on vettä 80–90 prosenttia) ja ankaran kuivuuden tai helteen takia marja saattaa jopa pudota versosta. Tässäkin mustikka on puolukkaa herkempi.

• Miten sateinen kevät ja alkukesä vaikuttavat marjojen kasvustoihin ja kukintaan?
• Miten sateinen kesä vaikuttaa raakileisiin ja kypsiin marjoihin?

Peltola: Sateinen alkukesä heikentää pölytystulosta. Lähes kaikki luonnonmarjamme ovat hyönteispölytteisiä ja sateinen/tuulinen/viileä alkukesä vähentää pölyttäjähyönteisten aktiivisuutta. Tämä luonnollisesti heikentää marjasatoa. Kypsymisen aikainen kosteus tai sateisuus voi monen mielestä heikentää marjasadon laatua – marjasta tulee isokokoista, mutta vetistä. Tästä ei kuitenkaan ole varsinaista tutkimustietoa.

Sateisuus lisää kasvitautien riskiä ja asettaa omat vaatimuksena poiminnalle. Märkänä poimittu marja homehtuu nopeasti, joten marjasaalis on pakastettava tai muuten käsiteltävä nopeasti.

• Miten leuto ja lumeton talvi vaikuttaa marjojen kasvustoihin?
• Miten metsämarjojen kukka-aiheet pärjäävät leutona ja lumettomana talvena?
• Kukkivatko marjat aikaisemmin leudon talven jäljiltä?

Peltola: Marjakasvien talviaikainen kylmänkestävyys vaihtelee. Aroin marjakasveistamme lienee mustikka, jonka maanpäälliset kasvustot alkavat vaurioitua jo -10 asteen lämpötilassa ilman suojaavaa lumikerrosta. Vaurio on kuitenkin harvoin totaalinen – jopa täysin lumettomina pakkasjaksoina versoista harvoin vaurioituu yli 50 prosenttia. Mustikan biomassasta jopa 80 prosenttia on maan alla, joten versot uusiutuvat nopeasti. Marjantuotanto on heikkoa 2–3 vuotta vaurion jälkeen. Puolukka on mustikkaa huomattavasti kestävämpi, ja suomuurain muodostaa uuden maanpäällisen verson jokaisen kasvukauden alussa.

Kukinnan ajoittumiseen vaikuttavat ennen kaikkea kevään lämpöolot. Leuto talvi ei siten välttämättä merkitse aikaista kukintaa, jos kevät muuten etenee hitaasti.

Peltola: Mustikan maanpäälliset osat, siis varvut, muodostavat alle 20 prosenttia mustikan kokonaisbiomassasta ja elävät 10–20 vuotta. Tämän jälkeen varpu alkaa kuivua. Jos maavarret ovat kunnossa, niistä tulee uusia varpuja. Yksittäiset maavarret elävät 30–40 vuotta, vanhemmiten niiden kyky tuottaa uusia varpuja tosin heikkenee.

Mustikan paikoittainen häviäminen on osa luonnon kiertokulkua. Jos tilalle ei tule uutta kasvustoa viereisistä mustikan kasvustoista tai maahan varastoituneista siemenistä, kasvupaikalla on tapahtunut isompi muutos. Yleisin mustikan nujertaja on liiallinen kuivuus.