Menetelmäkuvaus: riistan lumijälkilaskennat

Luonnonvarakeskus (Luke) seuraa talvisten riistakantojen muutoksia metsämaisemassa lumijälkilaskennoilla, jotka tehdään riistakolmiolla (12 km laskentareiteillä) ympäri maata. Lumijälkilaskentoja tehdään myös peltokolmioilla (6 km laskentareiteillä), rannikon maaseutuympäristöissä. Seuranta perustuu vapaaehtoisten, pääsääntöisesti metsästysseurojen, tärkeään työpanokseen. Riistakolmioiden lumijälkilaskentaa on tehty vuodesta 1989 alkaen. 

Laskettuja lumijälkiä tarkastellaan tavallisesti lumijälki-indekseinä, jotka huomioivat laskentapanostuksen ja jälkien kertymäajan. Suuremmassa mittakaavassa lumijälki-indeksit kuvaavat tarkasteltavan lajin pitkän ajan kannanmuutoksia ja levinneisyyksiä. 

Riistalajien levinneisyys ja runsaustiedosta hyötyvät metsästäjät, riista-alan toimijat, tutkimuslaitokset sekä kaikki ne, joita ajankohtainen riistatieto kiinnostaa. Tietoja käytetään myös viranomaistyössä, uhanalaisuus tarkastelussa ja esimerkiksi EU:n luontodirektiivin raportoinnissa.

Vapaaehtoiset laskijat tekevät riistakolmioiden jälkilaskentaa Etelä- ja Keski-Suomessa 15.1.–28.2 ja Oulun sekä Lapin alueilla 15.1.–15.3. Peltokolmiot lasketaan koko maassa 1.1.–5.3.

Talvilaskennassa lasketaan kolmiolinjan ylittävien lumijälkien lukumäärä seuraavista lajeista: metsäjänis, rusakko, orava, liito-orava, majava, piisami, susi, kettu, naali, supikoira, karhu, kärppä, lumikko, minkki, hilleri, näätä, ahma, mäyrä, saukko, ilves, villisika, valkohäntäpeura, hirvi, metsäpeura ja metsäkauris. Lisäksi merkitään näköhavainnot metsosta, teerestä, pyystä, riekosta, peltopyystä, fasaanista, kanahaukasta ja korpista.

Laskennassa vapaaehtoinen laskija kiertää pysyvän riista- tai peltokolmiolinjan hiihtäen tai kävellen. Varsinainen laskenta suoritetaan mieluiten 1–2 vrk lumisateen jälkeen, jolloin uusien jälkien kertymäaika on hyvin tiedossa, eikä esimerkiksi lämpötilan vaihtelu tai tuuli ole ehtinyt merkittävästi vaikuttaa jälkien tunnistettavuuteen. Vaihtoehtoisesti voi tehdä esikierron, jossa kartoitta kaikki vanhat jäljet, jotta uudet voidaan tunnistaa varsinaisessa laskennassa. Kartalle merkitään sijaintitieto kaikista lasketuista jälkijonoista sekä näköhavainnot linnuista. 

Talvilaskennassa lasketaan kaikki ne jäljet, joissa jälkijonot risteävät kulku-uran kanssa. On tärkeää, että jätetään huomioimatta jälkijono, joka ei risteä linjaa, vaikka se kulkisi näkyvästi aivan linjan vierestä. Vastaavasti, jos selvästi saman yksilön jälkijono risteää linjan useamman kerran, jokainen risteäminen lasketaan uudeksi havainnoksi. Tulosten tulkinta perustuu tiukasti tähän periaatteeseen.

Kolmiokohtaiset laskentatulokset syötetään oma.riistakolmiot.fi palveluun. Palveluun syötetään tiedot myös laskenta-ajankohdasta, sääolosuhteista, laskijoiden lukumäärästä sekä tiedot mahdollisista ohitetuista (laskematta jääneistä) linjan osuuksista.

Lumijälki-indeksi

Laskentojen tuottama lumijälki-indeksi mittaa eläinten jälkitiheyttä maastossa ja se kuvaa tietyin varauksin lajin suhteellista runsautta. Jälki-indeksi on laskentalinjan ylittävien jälkien lukumäärä kymmentä kolmiolinjan kilometriä ja kertymävuorokautta kohti (yksikkö: jälkiä / 10 km / kertymävuorokausi). Kertymävuorokausien lukumäärä kuvaa kulunutta aikaa laskennan ja sitä edeltäneen lumisateen välillä tai vaihtoehtoisesti laskennan ja esikierron välillä. Laskennan avulla arvioidaan eri riistalajien kannan vaihtelut vuosittain koko seuranta-aikasarjan pituudelta.

On hyvä pitää mielessä, että lumitilanne, muut sääolot ja ravintotilanne vaikuttavat monen lajin liikkuvuuteen ja siten myös niiden jättämien lumijälkien määrään ja saatuun lumijälki-indeksiin. Myös vuodenaika vaikuttaa lumijälki-indeksiin. Siksi tulkinnassa on varovaisuus paikallaan, tai analysoitaessa voi olla paikallaan huomioida jotakin näitä tekijäitä. Lumijälki-indeksit eivät lähtökohtaisesti ole vertailukelpoisia lajien välillä.

Otannan koko ja pienten alueiden tunnusluvut

Kolmiolaskenta on otantamenetelmä, jossa laskentalinja edustaa suuremman alueen metsämaastoa. Linjalle sijoittuvat lajihavainnot käsitellään satunnaistapahtumina, joiden yleisyyttä tarkastellaan. Sattumanvaraisen vaihtelun hallitseminen edellyttää tarpeeksi suuren otoskoon, joka riippuu osin lajin runsaudesta ja alueellisesta vaihtelusta.

Riistanhoitoyhdistysten alueilla on usein vain muutamia kolmioita. Luotettava vuosikohtainen runsauden arviointi edellyttää, että tietoa käytetään myös ympäröivien yhdistysten alueilta. 

Vuosittaiset runsaudet ja muut tunnusluvut lasketaan riistanhoitoyhdistyksille painotettuna keskiarvona kaikilta lasketuilta kolmioilta 50 km:n säteellä alueen keskipisteestä. Kohdealueen kattavan ympyrän alalta kolmiokohtaisille tuloksille annetaan painoarvo yksi, kun taas kauempana sijaitsevien kolmioiden painoarvoa pienennetään suoraviivaisesti etäisyyden funktiona aina 50 km saakka, jolloin paino on nolla.

Tilastolliset analyysimenetelmät

Seuranta- ja tutkimustyössä lumijälkilaskentojen aineistoille tehdään tilastollisia analyysejä, alueellisten lumijälki-indeksien, niiden vuosittaisen vaihtelun tai pitkäaikaisten muutosten mallintamiseksi. Yleisesti ottaen näissä analyyseissä on käytetty log-lineaarisia yleistettyjä lineaarisia sekamalleja (GLMM) tai yleistettyjä additiivisia sekamalleja (GAMM), joissa lumijälkien määrä on mallinnettu negatiivibinomijakaumalla, ja laskentapanostus on huomioitu siten, että tulokset vastaavat lumijälki-indeksin muutoksia. Mallissa huomioidaan tilastollisesti laskennan päivämäärä, sekä kolmion ID:n satunnaisvaikutus. 

Vuosittaisessa seurantatyössä, jokaiselle lajin ja riistakeskusalueen yhdistelmälle sovitetaan erillinen malli, jonka ensisijaisena tarkoituksena on muodostaa arvioidut lumijälki-indeksit kaikille vuosille. Minimivaatimuksena tietyn kolmion sisällyttämiselle tarkasteltavan lajin analyysiin on se, että kyseinen kolmio on laskettu vähintään kahtena eri vuonna, ja se, että tarkasteltavan lajin jälkiä oli havaittu kolmiolla ainakin kerran kautta laskentahistorian. Tässä mallissa laskennan ajankohdan (päivämäärän) vaikutus lumijälki-indeksiin on huomioitu tilastollisesti, jotta tulosten tulkinta olisi laskennan ajoituksesta riippumaton.

Ajallisia muutoksia, eli trendejä tarkastellaan Suomi jaettuna kolmeen osaan (etelä, keskiosa ja pohjoinen), sekä koko maalle. Näissä analyyseissä käytetään yllä kuvattuja mallinnettuja vuosittaisia lumijälki-indeksejä riistakeskusalueittain, mutta kelpuutetaan vain niiden alueiden ja vuosien arvioituja lukuja, jotka perustuvat vähintään 10 laskettuun kolmioon. Eri alueiden luvut painotetaan näissä analyysissä osin koko riistakeskusalueen metsämaan pinta-alan mukaan, ja osin sen mukaan, miten suuressa osassa kolmioita tarkasteltavaa lajia on havaittu ainakin kerran. Näiden tilastollisten analyysien tarkempi menetelmäkuvaus löytyy julkaisusta: https://jukuri.luke.fi/handle/10024/554973.

Uudet tulokset julkaistaan vuosittain laskennan päätyttyä.