Hyönteishavaintoja vuodelta 2025

Luonnonvarakeskus (Luke) seuraa vuosittain keskeisimpiä metsätaloudelle mahdollisesti tuhoa aiheuttavia hyönteisiä. Vuosittain seurattavia lajeja ovat kirjanpainaja ja havununna. Muista hyönteisistä saadaan tietoa muun muassa Luken maastotyöskentelyn ja kansalaisten ilmoitusten avulla. 

Kirjanpainaja- ja havununnaseurantojen tulokset vuodelta 2025 on raportoitu omina verkkosivuinaan. Tälle sivulle on koottu muita hyönteishavaintoja ja -tuhoja vuodelta 2025.

Vuonna 2025 alkukesän sääolot rajoittivat okakaarnakuoriaisten parveilua. Todennäköisesti myös mäntyjen vedensaanti oli turvattua, mikä saattoi parantaa puiden puolustuskykyä okakaarnakuoriaista vastaan. Männyissä ei havaittu myöskään selviä etelänversosurma-taudin oireita eli kuivuvia ja kuolevia versoja ja oksia. Etelänversosurmaa ja okakaarnakuoriaisia on aiemmin havaittu samoilta paikoilta mäntykuolemien yhteydessä lounais-saaristossa ja lounais-rannikolla. 

Okakaarnakuoriainen aloitti parveiluaan aurinkoisilla paikoilla jo huhtikuussa aikaisen lämpimän jakson myötä. Feromonipyydyksiä ei ollut tuolloin vielä maastossa, joten ensi parveilun laajuutta ja kestoa ei mitattu. Tämän jälkeen kevät viileni ja muuttui sateiseksi. Toukokuussa alkaneen parveilun seurannan mukaan viileä jakso vähensi odotetusti parveilua. Edellisvuoden esiintymien tuntumassa okakaarnakuoriaiset iskeytyivät kuitenkin runsaina pyyntipuihin (Kuva 1). Muutamia esiintymiä havaittiin puutavarapinojen tuntumasta. 

Okakaarnakuoriaisesiintymät runsastuivat ennätyslämpimän ja kuivan vuoden 2018 jälkeen. Okakaarnakuoriainen on yleistynyt viime vuosina erityisesti Lounais-Suomessa. Kesällä 2025 okakaarnakuoriaisten parveilua ja niiden määrää kartoitettiin ja tarkastettiin Lounais-Suomessa metsänhoitoyhdistysten ja puunhankinta organisaatioiden avustuksella. 

Eniten ilmoituksia saatiin männyn ja kuusen kaarnakuoriaisista: kuusella kirjanpainajasta ja männyllä okakaarnakuoriaisesta. Kirjanpainajan lisäksi etenkin aitomonikirjaaja ja kuusentähtikirjaaja aiheuttavat kuusien kuolemista. Molemmat hyödyntävät pienempiä kuusia kuin kirjanpainaja tai esiintyvät yhdessä sen kanssa. Metsäkeskuksen asiantuntijan mukaan ne voivat olla paikoin, kuten Kaakkois-Suomessa, erittäin yleisiä.  

Lehtipuilla tuhoa aiheuttavista saarnipistiäisistä (Tomostethus nigritus) saatiin kuusi ilmoitusta piha- ja puistopuista Uudeltamaalta, Varsinais-Suomesta ja Kanta-Hämeestä. Järvenpäässä tehtyjen tutkijahavaintojen perusteella toukkien syönnöksiä olisi ollut edellisvuotta vähemmän alueilla, joissa lehtien vioitus on ollut aiemmin runsasta. Viileän loppukevään myötä saarnien lehdet puhkesivat verrattain myöhään ja on mahdollista, että aikaisin liikkeellä olleiden saarnipistiäisten muninnan ajoitus epäonnistui.   

Havupuiden taimikoiden versoja ja neulasia vioittavaa lajistoa havaittiin vain yksittäisissä paikoissa. Kuusenneulaspistiäinen vioittaa toisinaan kuusentaimikoita tai kuusensiemenviljelyksiä, mutta vähäisten ilmoitusten perusteella ei esiintynyt runsaana vuonna 2025.

Ruskomäntypistiäinen on aiempina vuosina ollut runsas Etelä-Savossa, ja sitä havaittiin edelleen Etelä-Savossa ja Pohjanmaan suunnalla (Kuva 3, alla). Tutkijahavainnot vahvistavat, että Etelä-Savon ruskomäntypistiäisesiintymät ovat kuitenkin päättymässä ja paikoin päättyneet. Ruskomäntypistiäistä harvinaisempi pilkkumäntypistiäinen havaittiin yksittäisillä VMI14 koealoilla.

Tutkijahavaintojen mukaan lehtikuoriaiset ja niiden toukat esiintyivät runsaina lehtipuilla, kuten lepällä, laajalla alueella aina Oulun korkeutta myöten. Tämän seurauksena sekä harmaa- että tervalepät ruskettuivat heinä-elokuusta alkaen. Idänlehtikuoriaiset olivat, kuten tyypillistä, runsaampia kuin lepänlehtikuoriaiset. Lepän lehtien loppuessa lehtikuoriaiset söivät myös koivunlehtiä. Kesällä kehittyneet toukat aikuistuivat ja ehtivät järsiä lehtiä ennen maassa talvehtimistaan.  

Sekä saarnipistiäisten että lehtikuoriaisten syömät lehdet voivat näyttää huolestuttavilta, mutta lehtipuut kasvattavat uudet lehdet. Vaikka syönti toistuisi useinkin, se johtaa harvoin puiden kuolemaan. Myös männyt sietävät hyvin mäntypistiäisten toukkien neulasten syöntiä.