Havuparikas
Diplodia sapinea
Tauti: Etelänversosurma
Kuvaus
Havuparikas tappaa männyn vuosikasvaimia. Tauti alkaa kasvaimen kärjestä, jolloin neulaset ruskettuvat tyveltä. Kasvukauden aikana neulaset ja oksa ruskettuvat nopeasti, ja neulaset pysyvät kasvaimissa kiinni.
Lisääntyminen ja leviäminen
Sieni talvehtii kuolleessa puuaineksessa, kävyissä, kasvaimissa ja neulasissa, joihin muodostuu itiöpesäkkeitä. Suvuttomat itiöt (konidiat) vapautuvat keväällä kostealla säällä ja leviävät sateen roiskeiden sekä tuulen mukana.
Itiöt itävät uuden kasvaimen pinnalla ennen sen puutumista. Vaihtoehtoisesti itiö tunkeutuu neulaseen ilmarakojen kautta, josta sieni voi edetä myös kasvaimeen. Sieni pystyy tuottamaan itiöitä jatkuvasti kostean kasvukauden aikana. Sienen on todettu tuottavan itiöitä myös talvella Keski-Euroopassa. Havuparikkaalla on useita isäntäkasveja. Suomessa se on löydetty myös katajalta.
Uudelle alueelle patogeeni liikkuu pääsääntöisesti sairastuneiden taimien mukana.
Tuhot
Nuoret taimet ovat alttiita tuhoille: jos kaikki vuosikasvaimet kuolevat, myös taimi kuolee. Vanhemmat männyt puolestaan altistuvat taudin myötä herkemmin ääriolosuhteille ja seuralaislajeille, mikä voi johtaa nopeasti männyn kuolemaan.
Sieni esiintyy piilevänä eli endofyyttinä sen isäntäkasvissa. Taudin puhkeamisen on todettu seuraavan kuumia ja kuivia ajanjaksoja, jotka lisäävät isäntäkasvin stressiä.
Suomessa etelänversosurma havaittiin ensimmäisen kerran metsämännyllä vuonna 2021.
Torjunta
Torjunnassa korostuu leviämisen ennaltaehkäisy, eli terveiden männyntaimien käyttö istutuksissa sekä oikean alkuperän valinta.
Samankaltaiset tuhot
Tauti on hankala erottaa surmakasta, joka aiheuttaa versosurmaa sekä männynversoruosteesta.