Siirry pääsisältöön

Havununnaseurannan tulokset 2025

Julkaistu 30.3.2026

Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan havununnan määrissä tai levinneisyyksissä ei havaittu muutoksia aiempiin vuosiin verrattuna. Kausi 2025 noudatteli pääosin aiempia vuosia: suurimmat saaliit saatiin etelässä, lajimäärä putosi kohti pohjoista ja läheni nollaa Kainuun korkeudella. 

Viime vuosien perusteella havununnan saalismäärät antavat viitteitä siitä, että lajilla olisi paikallisia vakiintuneita populaatioita noin Joensuun korkeudelle saakka. Esiintymisen pohjoisrajoilla saaduista yksittäisissä havainnoissa kyse lienee pikemminkin satunnaisista, parveilun jälkeen tuulen mukaan heittäytyneistä urosyksilöistä.

Suurimmat saalit seurantahistoriassa ovat lähes 1000 havununnaa yhdessä pyydyksessä, joten vuoden 2025 saalismäärät olivat seurantahistoriaan nähden alhaiset. Tähän lienee vaikuttanut vuoden 2024 kylmä tammikuu, jonka epäillään tuhonneen havununnan talvehtineita munia. Tulokset vuoden 2025 seurannasta on tiivistetty alla olevaan karttaan.

Kuva 1. Havununnan feromoniseurannan tulokset kaudelta 2025. Jokainen kartan pallo kuvaa pistettä, jossa feromoniansaa pidettiin. Saalismäärä kuvaa koko pyyntikauden yhteissaalismäärää. Kuva: Markus Melin. Taustakartta: Maanmittauslaitos, avoin aineisto.

Havununna vakiintunut eteläiseen Suomeen

Suomessa 2010-luvulla levinneisyyttään laajentanut yöperhonen havununna (Kuva 2) näyttää paitsi vakiinnuttaneen levinneisyytensä Suomessa niin osin myös hivuttautuneen pohjoisemmaksi. 

Lajin pitkän ja vaikuttavan tuhohistorian vuoksi se päätyi Luken feromoniseurannan kohteeksi vuodesta 2019 alkaen. Seurannalla on haluttu paitsi selvittää lajin levinneisyyttä ja populaatioiden runsautta, niin myös sitä, voiko lajista vielä tulla meille uusi tuhonaiheuttaja. Toistaiseksi havununnan aiheuttamia tuhoja ei ole juurikaan havaittu, eikä seurantavuosi 2025 antanut viitteitä tilanteen muuttumisesta.

Kuva 2. Havununnakoiraita. Peitinsiipien väri vaihtelee ja väri myös kuluu helposti, joten pelkkä väri yksin ei ole luotettava tuntomerkki. Kuvat: Markus Melin.

Lähteet

Fält-Nardmann, J. J. J., Tikkanen, O.-P., Ruohomäki, K., Otto, L.-F., Leinonen, R., Pöyry, J., Saikkonen, K., & Neuvonen, S. 2018a. The recent northward expansion of Lymantria monacha in relation to realised changes in temperatures of different seasons. Forest Ecology and Management 427: 96–105. https://doi.org/10.1016/j.foreco.2018.05.053

Fält-Nardmann, J.J.J, Klemola, T., Ruohomäki, K., Niemelä, P., Roth, M., & Saikkonen, K. 2018b. Local adaptations and phenotypic plasticity may render gypsy moth and nun moth future pests in northern European boreal forests. Canadian Journal of Forest Research 48(3): 265-276. https://doi.org/10.1139/cjfr-2016-0481

Heino, E., Pouttu, A. 2014. Metsätuhot vuonna 2013. Metlan työraportteja 295: 24. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-40-2474-0

Lehti, P. 2021.Lehtinunnan (Lymantria dispar) ja havununnan (Lymantria monacha) esiintyminen Etelä-Suomessa. Itä-Suomen yliopisto, Pro gradu -tutkielma. Saatavilla: http://urn.fi/urn:nbn:fi:uef-20210863

Melin M., Viiri H., Tikkanen O.-P., Elfving R., Neuvonen S. 2020. From a rare inhabitant into a potential pest – status of the nun moth in Finland based on pheromone trapping. Silva Fennica 54(1): 10262. https://doi.org/10.14214/sf.10262

Nakládal, O. & Brinkeová, H. 2015. Review of historical outbreaks of the nun moth (Lymantria monacha) with respect to host tree species. Journal of Forest Science 61(1): 18-26. DOI: 10.17221/94/2014-JFS