Idänlehtikuoriainen
Tällä sivulla
Agelastica alni
Kuva: Antti Pouttu (Tampere, toukokuu 2014)
Naaras munii munasa tiiviisiin ryhmiin.
Kuva: Antti Pouttu (Tampere, kesäkuu 2015)
Toukat syövät lehdistä yläpintaa ja lehti jää läpikuultavaksi.
Kuva: Antti Pouttu (Tampere, kesäkuu 2013)
Idänlehtikuoriaisen syönti
Nuoret lehdet voivat tulla syödyksi verkkomaisesti lehtiruotien jäädessä jäljelle.
Kuva: Antti Pouttu (Tampere, heinäkuu 2012)
Idänlehtikuoriaisen toukat
Vanhemmiten toukat tummuvat ja voivat elää yksitellen.
Kuva: Antti Pouttu (Tampere, heinäkuu 2013)
Idänlehtikuoriaisen syöntiä
Aikuisia idänlehtikuoriaisia tapaa keväällä ja alkukesällä ja uutta sukupolvea loppukesällä. Aikuiset kuoriaiset talvehtivat.
Kuva: Antti Pouttu (Tampere, elokuu 2013)
Kuvaus
Idänlehtikuoriainen on noin 6-7 mm pitkä, metallinhohtoisen violetti, kupera lehtikuoriainen, jonka tuntosarvet ovat kiinnittyneet lähelle toisiaan. Sen toukilla on piikkimäisiä ulokkeita ja sukasia. Niin aikuiset kuoriaiset kuin toukatkin syövät sekä harmaa- että tervalepän lehtiä. Idänlehtikuoriaiset voivat suurin joukoin esiintyessään syödä lepikoita paljaaksi. Idänlehtikuoriainen on primaarinen tuhonaiheuttaja, eli se pystyy iskeytymään täysin terveisiin puihin. Lajia ei ole tavattu Suomesta 64:nnen leveysasteen pohjoispuolelta. Se on yleisin maamme itäosissa.
Lisääntyminen ja leviäminen
Idänlehtikuoriaisnaaraat munivat alkukesällä lepän lehtien alapinnoille.
Toukat elävät aluksi suurena ryhmänä saman lehden alla, mutta nahanluonnin jälkeen ne hajaantuvat useammille lehdille.
Aikuisia kuoriaisia alkaa kuoriutua keskikesällä. Idänlehtikuoriainen talvehtii aikuisena maassa sammalten tai lehtien alla. Sukupolviaika on yksivuotinen.
Tuhot
Idänlehtikuoriaista on sekä harmaa- että tervalepällä. Poikkeustapauksissa se voi elää myös koivulla. Ulkomailla idänlehtikuoriaista on esiintynyt myös pähkinäpensaalla, haavalla ja eri pajulajeilla.
Idänlehtikuoriasten esiintyessä hyvin runsaana ne voivat syödä kokonaisia lepikoita paljaaksi. Laji syö leppien lehtiä niin, että jäljelle jäävät usein vain suurimmat lehtisuonet.
Torjunta
Idänlehtikuoriaista on joinakin vuosina paikallisesti runsaana etenkin Itä-Suomessa, jossa kuoriaiset ovat syöneet kokonaisia lepikoita paljaaksi. Sen aiheuttamien tuhojen metsätaloudellinen merkitys on kuitenkin vähäinen.
Idänlehtikuoriaisen torjunta ei ole aiheellista.