Tummuvat vedet, lisääntyvä valunta ja kohoavat lämpötilat – ilmastonmuutos vaikuttaa kaloihin elinympäristöjen kautta

Ilmastonmuutos ja sään ääri-ilmiöt vaikuttavat kaloihin sekä suoraan että epäsuorasti. Riskejä voidaan lieventää esimerkiksi kunnostamalla kalojen elinympäristöjä, poistamalla vaellusesteitä ja vähentämällä valuma-alueilta tulevaa kuormitusta.

Kalat ovat vaihtolämpöisiä, joten lämpötila on määräävä tekijä niiden kehityksen, kasvun ja elintoimintojen säätelyssä. Kalalajistomme voidaan jakaa karkeasti viileän ja lämpimän veden suosijoihin. Viileän veden lajeja ovat esimerkiksi lohikalat, joiden elintoiminnot kärsivät yli 20 asteen lämpötilassa. Kohoavat lämpötilat aiheuttavat tästä syystä ongelmia erityisesti lohikaloille. Lämpimän veden lajit, kuten ahven ja kuha, puolestaan ovat aktiivisimmillaan ja kasvavat nopeimmin yli 20 asteen lämpötilassa.

Kalojen kannalta suuren riskin aiheuttavat hellejaksot, etenkin vesistöissä, joissa esimerkiksi järvisyvänteiden viileämpää vettä ei ole tarjolla. Vesien lämpötilannousu yhdistettynä muuhun ympäristöpaineeseen, kuten rehevöitymisen aiheuttamaan hapen vähyyteen, aiheuttaa jo tällä hetkellä kalakuolemia luonnonvesissä.

”Kalat eivät voi välttyä lämpenemisen vaikutuksilta, sillä niiden aineenvaihdunta kiihtyy lämpötilan noustessa. Jos ravinnon saatavuus ei samanaikaisesti nouse, kalojen kasvu hidastuu vääjäämättä”, kertoo akatemiatutkija Jenni Prokkola.

Hellejaksot tulevat sekä kuumenemaan että tihentymään ilmastonmuutoksen myötä. Monien Suomen kalalajien sietokyky voi olla äärirajoilla tämän tapahtuessa.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset vesistöissä kertautuvat ja ovat hankalia ennustaa. Ilmastonmuutos lisää muita ympäristöpaineita, kuten vesien tummumista ja ravinnepäästöjä.

Voimakkaammat syys- ja talviaikaiset sateet lisäävät tulvariskiä, ja lisääntyvä valunta yhdessä pidemmän sulan maan ajan kanssa lisäävät huuhtoutuvan kiintoaineen määrää. Kiintoaine pilaa puroissa ja joissa kalojen kutusoraikot. Hiekkalaatikoiksi tai humusvelliksi muuttuneet soraikot eivät kelpaa kutuun eivätkä poikaset selviydy niissä. 

Turvepitoisilla valuma-alueilla lisääntyvä humuksen huuhtoutuminen aiheuttaa vesistöjen tummumista. Vesien tummuminen puolestaan muuttaa vesien eliöyhteisöjen rakennetta ja heikentää erityisesti visuaalisten saalistajien, kuten ahvenen, elinoloja.

Ilmastonmuutoksen myötä myös pitkät hellejaksot tulevat lisääntymään. Helteisiin liittyvät korkeat lämpötilat ja kuivuusjaksot sekä talvinen kuivuus uhkaavat kutu- ja poikasalueita etenkin pienissä virtavesissä, jotka ovat tärkeitä mm. taimenen lisääntymiselle.

Tehokkain tapa edistää luonnon kalakantojen kykyä selviytyä ilmastohaasteista on tukea niiden luontaista lisääntymispotentiaalia. Perinnöllisen monimuotoisuuden turvaaminen on oleellista lajien selviytymiselle, koska se mahdollistaa sopeutumisen muuttuvaan ympäristöön.

Ilmastonmuutoksen mukanaan tuomia riskejä voidaan lieventää esimerkiksi kunnostamalla kalojen elinympäristöjä, poistamalla vaellusesteitä ja vähentämällä valuma-alueilta tulevaa kuormitusta. 

Kalastuksen kohteena oleville lajeille myös kalastuksen säätely on tehokas keino tukea kalakantojen selviytymistä. Herkkien lajien, kuten lohikalojen, vapakalastusta tulisi välttää esimerkiksi hellejaksojen aikana , koska ne heikentävät vapautettavien kalojen selviytymistä. Toisaalta  uusille alueille levittäytyvien lajien kalastus tulee mahdolliseksi.

"Ilmastonmuutoksen tuoma vaihtelu luonnonoloissa haastaa kalastajia jo nyt esimerkiksi talvisin jääpeitteisen ajan lyhentymisenä ja vaikeina kulkuolosuhteina. Tulevaisuudessa tulee varautua kalalajien runsaussuhteiden ja elinalueiden muutoksiin sekä uusien pyyntitapojen käyttöönottoon," toteaa erikoistutkija Timo Ruokonen.