Valkohäntäpeurakannan lasku jatkuu

Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan Suomessa oli talvella 2023–2024 noin 117 000 valkohäntäpeuraa. Arvion 95 % todennäköisyysväli on 110 000–124 000 yksilöä.

− Valkohäntäpeurakanta on pienentynyt kolmen vuoden takaisesta 150 000 yksilön huippulukemasta. Kannan pieneneminen on metsästäjien pitkäjänteisen työn tulosta ja riistahallinnon tavoitteiden suuntaista, kertoo erikoistutkija Sami Aikio Lukesta.

Valkohäntäpeurakannan väheneminen näkyy saalismäärien pienenemisenä ja peurakolareiden vähenemisenä. Kannan pienenemisen keskeisenä syynä on tehostettu metsästys, mutta myös peura-alueen runsastuneilla susi- ja ilveskannoilla voi olla vaikutusta. Tähän saadaan lisävalaistusta keväällä alkaneesta tutkimuksesta, jossa selvitetään petojen vaikutuksia pieniin hirvieläimiin.

Kannanarvioinnissa sovelletaan nyt toista kertaa uutta hirvitalousaluekohtaista (HTA) mallia, ja tässä tiedotteessa esitetyt luvut on saatu kyseisellä mallilla (kuva 1).

Kuva 1. Valkohäntäpeuran HTA-mallin ja vanhan mallin perusteella arvioitu talvikannan koko ja saalis metsästyskausina 1980–2023. Arvioiden ympärille on kuvattu 95 % todennäköisyysväli. HTA-malli asettaa aineiston alueelliselle tarkkuudelle vanhaa koko maan mallia suurempia vaatimuksia, minkä vuoksi sen avulla voitiin mallintaa valkohäntäpeurakannan kehitystä vain viimeisen kahdeksan vuoden ajalta. Vuosiluku viittaa kunkin metsästyskauden alkuun, joten viimeisin lukema kuvaa tilannetta metsästyskauden 2023–2024 päätteeksi. Saalistiedot: Suomen riistakeskus. Infogrammi: Luonnonvarakeskus.

Laskua erityisesti tiheän kannan alueella

Valkohäntäpeurakanta keskittyy Lounais-Suomeen (kuva 2). Uuden mallin tuottaman arvion perusteella kanta pieneni 11 % viimevuotisesta, ja laskua oli erityisesti tiheimmän kannan alueella Varsinais-Suomessa, Etelä-Hämeessä ja Uudellamaalla. Kannan koko pieneni tai pysyi liki ennallaan lähes kaikilla hirvitalousalueilla.

Muutokset valkohäntäpeurakannan levinneisyysalueessa ovat hitaita ja peräkkäisten vuosien välisissä eroissa satunnaisvaihtelun merkitys voi olla suuri. Nyt kannan pohjoisraja kulkee Raahen seudulta Oulujärven eteläpuolelle ja Pielisen ympäristöön (kuva 2). Valkohäntäpeuroja voi esiintyä myös tämän alueen ulkopuolella, mutta metsästyksen puuttuessa niistä ei kerry kannanarvioinnin edellyttämiä tietoja.

Kaksi Suomen karttaa, Etelä- ja Keski-Suomi. Kartoilla kuvattu valkohäntäpeuran kannan tiheys ja muutos tiheydessä 2023-2024 HTA-mallilla.

Kuva 2. Valkohäntäpeuran uuden mallin mukainen talvikannan (A) tiheys, (B) tiheyden muutos edeltävään vuoteen verrattuna. Kanta-arvion pohjois- ja itäreunan hirvitalousalueet RP-PO 1, KS-PS, PS 3, ES 1 ja ES-KAS on HTA-malliin perustuvassa kanta-arviossa yhdistetty, jotta arvion perustana olisi riittävästi saalis- ja havaintotietoja. Hirvitalousalueiden rajat: Suomen Riistakeskus. Pohjakartta: Maanmittauslaitos. Kuva: Luonnonvarakeskus.

Kanta-arvio auttaa metsästysverotuksen kohdentamisessa

Uudella mallilla valkohäntäpeurakannan kehitykseen vaikuttavaa alueellista tietoa saadaan hyödynnettyä aiempaa paremmin. Tämä auttaa kohdentamaan metsästystä alueille, joiden peurakannan kokoa on aiemmin aliarvioitu.

Syksyllä 2024 alkavan metsästyskauden alun kannan kooksi arvioitiin HTA-mallin perusteella 154 000 yksilöä (95 % todennäköisyysväli 132 000–171000 yksilöä). Kannan koon pienentäminen nykyisestä edellyttäisi vähintään 40 000 yksilön saalista. Arvio perustuu nykyisen kannan koon ja rakenteen tunnuslukuihin.

Suomen valkohäntäpeurakannan koko on arvioitu vuodesta 2016 alkaen tilastotieteeseen perustuvan populaatiomallin avulla. Malli ottaa huomioon vuotuisen metsästyssaaliin, metsästäjien paikalliset kannan koon arviot, vasatuoton, ikä- ja sukupuolijakauman sekä peurakolareiden ja ilveksen aiheuttaman poistuman.

Luke arvioi valkohäntäpeuran talvikannan koon vuosittain. Riistahallinto käyttää kanta-arviotietoja muun muassa päättäessään valkohäntäpeuran metsästyslupamääristä.