Vesilintuseurannan menetelmäkuvaus

Vesilintulaskenta on vuonna 1986 alkanut kansallinen seuranta, joka tuottaa tietoja vesilintujen vuosittaisista pari-, poikue- ja poikasmääristä. Tavoitteena on seurata pesimäkantojen ja poikastuoton muutoksia vuodesta toiseen erityyppisillä vesillä. 

Seurantojen tuloksia käytetään esimerkiksi lajien uhanalaisarvioinneissa, riistalintujen metsästyksen säätelyssä ja yleisesti vesiympäristöjen tilan indikaattorina.

Laskennat toteutetaan pääosin vapaaehtoisten metsästäjien ja lintuharrastajien tekemien pistelaskentojen avulla. Laskentoja koordinoivat yhdessä Luonnonvarakeskus (Luke) ja Luonnontieteellinen keskusmuseo (Luomus). Luke koordinoi metsästäjien laskentoja ja Luomus lintuharrastajien laskentoja. Laskentakohteita (eli pisteitä) on koko Suomen alueella, ja 2020-luvulla on vuosittain laskettu yli 2000 pistettä.

Vesilintulaskennassa pyritään tekemään kolme laskentaa kussakin kohteessa vuosittain, ja laskenta-aika pyritään ajoittamaan suhteessa kevään edistymiseen:

• Ensimmäinen parilaskenta (20.4.–3.5. [Lapissa 29.5. asti])
• Toinen parilaskenta (4.5.–17.5. [Lapissa 12.6. asti])
• Poikuelaskenta (1.7.–20.7.)

Parilaskennoissa laskijat kirjaavat parvi- ja lajikohtaisesti ylös vesilintujen määrät sukupuolittain eriteltyinä. Poikuelaskennat tehdään samoilla paikoilla kuin parilaskennat, ja niissä kirjataan ylös poikueet ja emot, poikueettomat naaraat, koiraat sekä muut iältään tunnistamattomat yksilöt.

Havainnot tallennetaan Laji.fi-järjestelmän kautta, kun laskennat on tehty. Metsästäjät kirjautuvat palveluun Omariista-tunnuksillaan.

Aineiston käsittely:

• Lukessa tulkitaan parilaskennan havaintojen perusteella kohdekohtaiset parimäärät ja poikuelaskennoista puolestaan poikue- ja poikasmäärät.
• Kohdekohtaisista pari- ja poikasmäärätulkinnoista lasketaan parimäärän ja poikasten kokonaismäärän kehitystä kuvaavat indeksit. Indeksit lasketaan käyttäen log-lineaarista Poisson-mallia, jossa on vuosittaiset ja paikkakohtaiset päävaikutukset.
• Vuosikohtaiset indeksit on skaalattu molempien aineistojen osalta siten, että 100 % kuvaa vuoden 1989 ja viimeisimmän laskentavuoden välisen jakson keskiarvoa.
• Indeksien ympärillä oleva värillinen alue on 95 % luottamusväli, joka kuvaa aineistossa esiintyvästä hajonnasta aiheutuvaa epävarmuutta indeksien arvossa.
• Parimäärien indeksit lasketaan 16 vesilintulajille (laulujoutsen, sinisorsa, jouhisorsa, tavi, haapana, lapasorsa, telkkä, tukkasotka, punasotka, isokoskelo, tukkakoskelo, mustakurkku-uikku, silkkiuikku, härkälintu, kuikka ja nokikana).
• Poikasten kokonaismäärän indeksit lasketaan neljälle tärkeimmälle riistasorsalle (sinisorsa, haapana, tavi ja telkkä).
• Pesimäkantojen kehitystä tarkastellaan sekä valtakunnallisesti että alueittain niin, että Suomi on jaettu etelä-, keski- ja pohjoisosiin (kuva 1).

Pistelaskentojen päätavoitteena on seurata pesimäkantojen ja poikastuoton muutoksia vuodesta toiseen erityyppisillä vesillä ja eri osissa Suomea sekä tutkia niiden syitä. Vesilintujen laskenta palvelee kantojen verotussuunnittelua, riistanhoitoa sekä linnuston ja ympäristön seurantaa.

Luke analysoi aineiston ja koostaa tulokset laskentojen suorittamisen jälkeen vuosittain elokuussa. Tilastollisia menetelmiä ja raportointia kehitetään tarpeen ja resurssien mukaan.