Riistakolmiolaskenta – metsäkanalintukannat kesällä 2025

Valtakunnallisesti tarkasteltuna metso- ja teerikantojen maltillinen lasku on jatkunut, ja pyykanta pysynyt viime vuoden tasolla. Kantojen laskua edelsi useampi hyvä vuosi (2017–2022), jolloin kannat kasvoivat. Riekkokannan väheneminen on voimakkainta: sekä kokonaismäärien että aikuisten lintujen havaitut tiheydet ovat varsin matalat. Teerellä, metsolla ja pyyllä tiheyden taso on pitkäaikaisen keskiarvon tuntumassa.

Pohjoisessa metsäkanalintukannat ovat selkeästi vähentyneet edellisvuodesta. Lapissa, metsoa lukuun ottamatta, kaikkien lajien kannat ovat taantuneet. Pohjois-Pohjanmaalla väheneminen koskee teertä, metsoa ja riekkoa, kun taas pyyn tiheys on jotakuinkin viime vuoden lukemissa. Kainuussa riekkokanta taantuu, mutta teeren ja pyyn kannat ovat kasvaneet. Levinneisyydeltään pohjoisen riekon kanta on koko maan mittakaavassa vähentynyt liki neljänneksen.

Muualla maassa metsäkanalintujen kannat ovat enimmäkseen edellisvuoden tasolla, tai osoittavat alueellisesti lajikohtaisia muutoksia molempiin suuntiin. Ehkä selkein johdonmukaisuus Kainuun eteläpuolella, on teerikannan väheneminen melko laajalla alueella maan keskiosissa.

Metsäkanalinnuille on ominaista huomattavat hitaasti aaltoilevat sykliset alueelliset kannanvaihtelut. Esimerkiksi teerikanta noudattaa monilla alueilla säännöllistä 6–7 vuoden selkeää sykliä, mutta esimerkiksi säästä johtuva heikko poikastuotanto saattaa vaikuttaa syklien rytmiin. Valtakunnallisesti, useampien lajien viime pohjavuosista (2016–2017) on nyt jo 8–9 vuotta.

Viimeisen kymmenen seurantavuoden aikana kuluvan kesän kanalintujen poikasosuudet ovat metsolla ja riekolla matalimmat havaitut, ja siten myös seurantahistorian matalimpien lukujen joukossa. Teerellä ja pyyllä poikasosuus on pitkäaikaisen keskiarvon tuntumassa. Metson, teeren ja pyyn poikuekoot ovat lähellä viime ja toissavuoden lukemia, eivätkä eroa selvästi normaalista. Riekolla poikuekoko ja poikueellisten naaraiden osuus ovat selvästi pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella.

Heikon poikastuoton taustalla vaikuttaa monia eri tekijöitä

Metsäkanalintujen pienet poikaset tarvitsevat kehittyäkseen hyönteisravintoa, jota on parhaiten tarjolla lämpimissä olosuhteissa. Poikastuotto onnistuu siksi parhaiten, jos loppukevät ja alkukesä on lämmin. Kuluvana vuonna toukokuu oli keskimääräistä kylmempi, kesäkuu taas lämpötilaltaan tavanomainen, mutta hellepäivä oli normaalia vähemmän. Myös heinäkuun ensimmäinen kolmannes oli hieman normaalia viileämpi. Tämän jälkeen alkoi loppukuuhun kestänyt harvinaisen kova helleputki, joka saattoi hyödyttää myöhäisiä ja jo hieman vanhempia poikueita. Lähtökohtaisesti kanalintupoikueiden näkökulmasta, lämpimät kelit tulivat kuitenkin liian myöhään.

Myyrien syklinen kannanvaihtelu vaikuttaa metsäkanalintujen pesintöihin. Monet maapedot käyttävät lähinnä pikkujyrsijöitä ravinnokseen. Kun myyriä on vähän, ne turvautuvat saalistuksessaan enemmän maassa pesivien lintujen muniin ja poikasiin. Tänä vuonna myyriä on ollut erityisen vähän Lapissa, sekä Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa. Kyseisen alueen eteläpuolella, myyräkannat ovat sen sijaan olleet runsaita maan itäosissa.

Metsäkanalintujen poikasten selviytyvyyteen voi vaikuttaa myös loppukesän ja syksyn aikana ravintotilanteen kautta marjasato. Mustikkasato on tänä vuonna tavanomainen ja puolukkasadosta odotetaan keskimääräistä parempaa. Tämä ei kuitenkaan korvaa valmiiksi heikkoa pesimätulosta, eikä vaikutus vielä näkyisi loppukesän riistakolmiolaskennassa.

Lajikohtaiset tulokset

Metso
Metsokannan keskitiheys on valtakunnallisesti nähden vain hieman alempi kuin viime vuonna (muutos: –7 %). Tiheys on pitkäaikaisen keskiarvon tuntumassa.

Alueellisesti muutokset ovat enimmäkseen pieniä viime vuoteen nähden, mutta pääsääntöisesti negatiivisia. Kaakkois-Suomessa ja Rannikko-Pohjanmaalla metsokanta on selvimmin kasvanut. Sen sijaan Pohjois-Karjalassa, Satakunnassa ja Uudellamaalla metsokanta on pienentynyt viime vuodesta.

Metsolla on kuluvana kesänä matala poikasosuus. Poikuekoko on kuitenkin lähellä pitkäaikaista keskiarvoa kuten viime vuonna.

Teeri
Koko Suomen osalta teerikanta on taantunut jo neljättä vuotta peräkkäin huippuvuosta 2021, tosin varsin maltillisella tahdilla (muutos viime vuodesta: –10 %). Kannan keskitiheys on pitkäaikaisen keskiarvon tuntumassa.

Edellisvuoteen verrattuna teeren kanta on selvimmin kasvanut Kainuussa, Rannikko-Pohjanmaalla ja Varsinais-Suomessa. Sen sijaan Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla ja melko laajalla alueella maan keskiosissa (Keski-Suomi, Etelä- ja Pohjois-Häme, Satakunta, Etelä- ja Pohjois-Savo) teerikanta on viime vuodesta vähentynyt.

Kuluvan vuoden poikasosuus on teerellä pitkäaikaisen keskiarvon tuntumassa. Poikuekoko on hieman pitkäaikaisen keskiarvon yläpuolella.

Pyy
Pyyn keskimäärinen kannantiheys on koko maan näkökulmasta pysynyt ennallaan viime vuoteen nähden (muutos: +3 %). Keskitiheys on koko maan tasolla pitkäaikaisen keskiarvon tuntumassa.

Alueellisia muutoksia on nähtävissä molempiin suuntiin. Etelässä, Uudellamaalla ja Etelä-Hämeessä kanta on kasvanut, kuten myös Rannikko-Pohjanmaalla ja Kainuussa. Eniten kanta on taantunut Pohjois-Hämeessä ja Varsinais-Suomessa, paikoin muualla maltillisemmin. 

Koko maan tasolla pyyn poikasosuus on aavistuksen pitkäaikaista keskiarvoa parempi, kuten myös poikuekoko. Poikueellisten naaraiden osuus on sen sijaan tavanomainen.

Riekko
Riekolla metsäpeitteisen Suomen kokonaiskanta ja aikuiskanta ovat taantuneet voimakkaasti jo toista vuotta peräkkäin. Edellisvuoteen verrattuna kannantiheys on vähentynyt noin neljänneksen. Lapissa kannantiheys on pienentynyt 19 %, Pohjois-Pohjanmaalla 68 % ja Kainuussa 23 %. Näillä alueilla kannantiheydet ovat selvästi paikallisten pitkäaikaisten keskiarvojen alapuolella. Pohjois-Pohjanmaalla tiheys on matalin seurantahistorian aikana.

Etelämpänä riekko esiintyy niin harvinaisena, ettei kantaa pysty kunnolla seuraamaan riistakolmiolaskennan avulla, liian pienen otannan takia. Eteläisemmillä alueilla, joilla lajia vielä esiintyy – kuten Pohjanmaalla, Keski-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa – tiheydet ovat olleet erittäin matalia noin vuoden 2010 jälkeen. Kuluvan vuoden laskennassa on mainituista alueista havaintoja ainoastaan Pohjanmaalta. On mahdollista, että laji häviää joiltakin näiltä alueilta ennen pitkää, esimerkiksi ilmastonmuutoksen asettamien haasteiden takia.

Kuten viime vuonna, riekon poikastuotto on kuluvanakin kesänä ollut selvästi tavanomaista heikompi. Poikueellisten naaraiden osuus on seurantahistorian matalin lukema, mutta myös keskimääräinen poikuekoko on heikommasta päästä.

Riistakolmiolaskenta on tärkeä metsäkanalintujen seurantamuoto

Riistakolmiolaskenta on havumetsävyöhykkeelle kehitetty kannanseurantamenetelmä. Lapissa riistakolmioita lasketaan Metsä-Lapissa, kun taas Ylä-Lapin tunturialueilla tehdään erilisiä kanakoira-avusteista riekkojen linjalaskentaa samalla menetelmällä kuin Norjassa ja Ruotsissa, Metsähallituksen koordinoimana. Luonnonvarakeskus tekee Ylä-Lapin riekkolaskennoista analyysit ja erillisen tulosraportin, joka valmistuu myöhemmin elokuussa. Riistakolmioiden kesälaskenta palvelee metsäkanalintujen kannanhoitoa ja kestävää verotusta. Sitä käytetään myös monipuolisesti hyväksi tieteellisessä tutkimuksessa.

Raporttia laadittaessa Suomessa on laskettu ja palautettu tiedot 801 riistakolmiolta, joihin tässä esitetyt tulokset perustuvat. Laskentaa voi tehdä, ja laskentatietoja voi palauttaa vielä tämänkin jälkeen tulevaa käyttöä varten.

Kiitämme kaikkia laskijoita arvokkaasta ponnistuksesta laadukkaan riistatiedon hyväksi.

Tämän raportin teksti perustuu tietoihin, jotka on ladattu 11.8.2025 klo 10.00. Kolmioiden reaaliaikainen laskentatilanne näkyy täältä kartalta: https://oma.riistakolmiot.fi/kartta/kesakolmiot.