Menetelmäkuvaus: metsäkanalintulaskennat riistakolmiolla

Luonnonvarakeskus (Luke) seuraa metsäkanalintujen kantojen muutoksia metsämaastossa heinä–elokuun vaihteessa tehtävillä riistakolmiolaskennoilla ympäri maata. Laskennoissa arvioidaan myös metsäkanalintujen poikastuottoa. Seuranta perustuu vapaaehtoisten, pääsääntöisesti metsästysseurojen, tekemään työhön. Metsäkanalintuja on laskettu riistakolmioilla vuodesta 1988 alkaen.

Vuotuiset laskentatulokset vaikuttavat muun muassa metsäkanalintujen metsästys- ja rauhoituspäätöksiin. Myös metsästysseurojen tai riistanhoitoyhdistysten saaliskiintiöt voidaan määrittää riistakolmioilta saadun tiedon perusteella.

Riistalajien levinneisyys- ja runsaustiedosta hyötyvät myös metsästäjät, riista-alan toimijat, tutkimuslaitokset sekä kaikki ne, joita ajankohtainen riistatieto kiinnostaa. Tietoja käytetään myös esimerkiksi viranomaistyössä, uhanalaisuustarkastelussa, EU:n luontodirektiivin raportoinnissa ja maankäytön suunnittelussa. Tieteellisessä tutkimuksessa maailmanlaajuisesti arvostettua riistakolmioaineistoa on jo pitkään käytetty aktiivisesti, niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin.

Vapaaehtoiset laskevat metsäkanalintuja riistakolmioilla heinä–elokuun vaihteen molemmin puolin. Laskenta painottuu elokuuhun. Nykyään asetetaan vuosikohtainen, runsaan kahden viikon mittainen suositeltu laskenta-aika siten, että aika sisältää kolme viikonloppua. Tyypillisesti, suositeltu laskenta-aika alkaa heinäkuun ensimmäisenä lauantaina ja loppuu elokuun toisena sunnuntaina, esimerkiksi vuonna 2025 laskenta-ajankohta oli 26.7.–10.8. Tämä järjestely auttaa tulosten ajantasaista raportointia ja aineiston käyttöä. 

Riistakolmio on tasasivuinen kolmio, jonka sivu on 4 kilometriä, ja siten laskentalinjan kokonaispituus on 12 kilometriä. Laskettavia lajeja ovat ensisijaisesti metsäkanalinnut, eli metso, teeri, pyy ja riekko. Lisäksi lasketaan lehtokurppa, metsäjänis ja karhu. Kesällä laskettavien riistakolmioiden tuloksena saadaan tietoa metsäkanalintujen alueellisista tiheyksistä ja kesän poikastuoton onnistumisesta.

Laskennassa edetään kolmen henkilön ryhmässä tasaisena rintamana siten, että keskimmäinen henkilö suunnistaa ja kulkee tarkalleen maastoon merkittyä kolmion sivua. Laskijoiden ketju laskee linnut yhteensä 60 metriä leveältä pääkaistalta. Myös kaistan ulkopuoliset havainnot kirjataan. Kaikkien havaintojen sijaintitiedot kirjataan maastossa kartalle. Aikuisista linnuista käytetään vakiintuneita tunnuksia: N = naaras, K = koiras, O = sukupuoli tuntematon. Poikaslintu merkitään tunnuksella p. Mahdolliset laskematta jääneet kolmionosat merkitään karttaan.

Mahdollisimman pian laskennan jälkeen kolmiokohtaiset laskentatulokset syötetään oma.riistakolmiot.fi palveluun. Palveluun syötetään tiedot myös laskenta-ajankohdasta, sääolosuhteista, laskijoiden lukumäärästä sekä tiedot mahdollisista laskematta jääneistä linjan osuuksista.

Metsäkanalintujen tiheys

Ainestoa lasketuista metsäkanalinnuista tarkastellaan tavallisesti arvioituna tiheytenä (yksilöä / km²). Poikastuottoa tarkastellaan poikasosuuden, poikueellisten naaraiden osuuden sekä poikuekoon avulla. Suuremmassa mittakaavassa tiheydet kuvaavat tarkasteltavan lajin pitkän ajan kannanmuutoksia ja levinneisyyksiä.

Tiheyden arviointi saadaan jakamalla 60 m leveällä pääkaistalla havaittu yksilömäärä laskennassa katetulla pinta-alalla. Katettu pinta-ala 12 km riistakolmioreitillä on 12 km × 0,06 km = 0,72 km². Pinta-ala vaihtelee kussakin laskennassa hieman, riippuen kyseisen kolmion linjan pituudesta ja mahdollisista ohitetuista osuuksista.

Esimerkki tiheyden määrittämisestä: yksi kolmiolla havaittu metsopoikue, jossa on aikuinen naaras ja 6 poikasta, saa aikaan melko korkealta kuulostavan kolmiokohtaisen kokonaistiheyden (1 + 6) yksilöä / 0,72 km² = 9,72 yksilöä / km². Samassa tilanteessa arvioitu aikuiskannan tiheys on 1 yksilöä / 0,72 km² = 1,39 yksilöä / km². Kaikissa esitettävissä tuloksissa vastaavia laskutoimituksia tehdään suuremmalle määrälle kolmioita kerrallaan, joko suoraan keskiarvona, painotettuna keskiarvona, tai osana tilastollista mallinnusta.

Otannan koko ja pienten alueiden tunnusluvut

Kolmiolaskenta on otantamenetelmä, jossa laskentalinja edustaa suuremman alueen metsämaastoa. Linjalle sijoittuvat lajihavainnot käsitellään satunnaistapahtumina, joiden yleisyyttä tarkastellaan. Sattumanvaraisen vaihtelun hallitseminen edellyttää tarpeeksi suuren otoskoon, joka riippuu osin lajin runsaudesta ja alueellisesta vaihtelusta.

Riistanhoitoyhdistysten alueilla on usein vain muutamia kolmioita. Luotettava vuosikohtainen runsauden arviointi edellyttää, että tietoa käytetään myös ympäröivien yhdistysten alueilta.

Vuosittaiset runsaudet ja muut tunnusluvut lasketaan riistanhoitoyhdistyksille painotettuna keskiarvona kaikilta lasketuilta kolmioilta 50 km:n säteellä alueen keskipisteestä. Kohdealueen kattavan ympyrän alalta kolmiokohtaisille tuloksille annetaan painoarvo yksi, kun taas kauempana sijaitsevien kolmioiden painoarvoa pienennetään suoraviivaisesti etäisyyden funktiona aina 50 km saakka, jolloin paino on nolla.

Mallinnettu kanalintutiheys

Seuranta- ja tutkimustyössä kanalintulaskentojen aineistoille tehdään tilastollisia analyysejä alueellisten runsauksien, niiden vuosittaisen vaihtelun tai pitkäaikaisten muutosten mallintamiseksi. Näissä analyyseissä on käytetty log-lineaarisia yleistettyjä lineaarisia sekamalleja (GLMM) ja yleistettyjä additiivisia sekamalleja (GAMM), joissa havaittujen yksilöiden lukumääriä on mallinnettu negatiivibinomijakaumalla. Laskenta on huomioitu siten, että tulokset vastaavat tiheyksiä (yksilöä / km²). Mallissa huomioidaan tilastollisesti laskennan päivämäärä, sekä kolmion ID:n satunnaisvaikutus.

Metsolle, teerelle, pyylle ja riekolle lasketaan mallinnettuja vuosittaisia tiheyksiä, sekä aikuiskannalle että kokonaiskannalle (jossa vuoden poikaset on laskettu mukaan). Tulosten tilastollinen epävarmuus esitetään 95 % luottamusväleinä. Riistakeskusaluekohtaisissa tuloksissa esitetään vain niiden vuosien tulokset, joissa on ainestoa vähintään kymmeneltä kolmiolta. Riekkokannan tiheys on esitetty vain niille riistakeskusalueille, joilla lajia esiintyy laajemmin. Koko Suomen mallinnetut keskitiheydet on laskettu painottamalla aluekohtaiset tiheydet metsämaan pinta-alan mukaan.

Uudet tulokset julkaistaan vuosittain laskennan päätyttyä, elokuun puoliväliin mennessä.