Yleistä kasvihuonekaasuinventaariosta

Ilmasto
Ympäristö

Luonnonvarakeskus tuottaa vuosittain maataloussektorin sekä maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous (LULUCF) -sektorin päästö- ja poistumatiedot Suomen kasvihuonekaasuinventaarioon, jonka vastuuyksikkö on Tilastokeskus. Kasvihuonekaasupäästöjen seuranta ja raportointi ovat perusta ilmastopolitiikan arvioinnille, suunnittelulle ja seurannalle. Niiden avulla voidaan varmistaa, onko poliittisesti sovituissa päästörajoissa pysytty. 

Kasvihuonekaasuinventaario kattaa päästö- ja poistumatiedot vuodesta 1990 eteenpäin ja se raportoidaan vuosittain sekä YK:lle ilmastosopimuksen ja Pariisin sopimuksen mukaisesti että EU:lle ilmastopoliittisen lainsäädännön mukaisesti. 

Kasvihuonekaasuinventaarion laskentamenetelmiä ohjaavat ilmastosopimuksen ja Pariisin sopimuksen osapuolikokousten päätökset sekä kansainvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) vuoden 2006 laskentaohjeistus, jota on täydennetty vuosina 2014 kosteikkoliitteellä ja päivitetty 2019. Luonnonvarakeskus kehittää jatkuvasti inventaariolaskentaa, jotta uudet tutkimustulokset voidaan ottaa huomioon ja ilmastotoimien vaikutuksia pystytään seuraamaan mahdollisimman tarkasti.

Inventaariossa raportoivat päästöt ja poistumat sekä niiden kohdentaminen

Kasvihuonekaasuinventaariossa raportoidaan päästöjä ja poistumia vain niiltä alueilta, joiden katsotaan olevan ihmistoiminnan vaikutuspiirissä. Suomessa tähän kuuluvat kaikki metsämaat, viljelysmaat, ruohikkoalueet, rakennetut alueet sekä osa kosteikoista, esimerkiksi turvetuotantoalueet ja tekojärvet. Luonnontilaisten soiden, järvien ja jokien ja muun maan ei katsota olevan ihmistoiminnan vaikutuspiirissä, ellei kyse ole näihin luokkiin muuttuneista alueista. 

Päästöjen ja poistumien kohdentaminen

Kasvihuonekaasujen päästöt ja poistumat kohdennetaan tietylle vuodelle sektoreittain eri kategorioissa ja maankäyttöluokissa. Kun päästöt tai poistumat on kohdennettu tiettyyn kategoriaan, niitä ei enää lasketa muilla sektoreilla tai muissa kategorioissa, jotta vältytään kaksoislaskennalta. Luonnonvarakeskus laskee hiilidioksidin (CO2), metaanin (CH4) ja dityppioksidin (N2O) päästöt ja poistumat maatalous- ja LULUCF-sektoreille.

Kasvihuonekaasuinventaarion päästöjen ja poistumien kohdentaminen

Inventaarion vastuut, inventaariovuosi ja julkistukset

Kukin maa raportoi oman alueensa kasvihuonekaasujen päästöt ja poistumat. Suomessa Tilastokeskus on kokonaisvastuussa Suomen kasvihuonekaasuinventaariosta ja lähettämisestä EU:lle sekä YK:lle. Luonnonvarakeskus on vastuussa inventaarion maataloussektorista sekä maankäytön, maankäytön muutokset ja metsätalous (LULUCF) -sektorista.

Kuvassa kerrotaan, että Tilastokeskus vastaa kasvihuonekaasuinventaariosta ja Luke tuottaa inventaarioon tiedot maatalous-sektorin ja LULUCF-sektorin osalta

Inventaariovuosi ja aikasarjat

Kasvihuonekaasuinventaario laaditaan vuosittain. Joka vuosi raportoidaan koko inventaarioaikasarja vuodesta 1990 viimeisimpään inventaariovuoteen saakka. Mikäli laskentamenetelmät parantuvat tai uusia päästöluokkia otetaan mukaan inventaarioon, aikaisempien vuosien tulokset voivat muuttua, kun koko aikasarja lasketaan uudelleen päivitetyillä tiedoilla uusimpaan inventaarioon. Tehdyt muutokset ja uudelleen laskennat perustellaan uusien tulosten raportoinnin yhteydessä.

Tulosjulkistukset

Suomi julkaisee kasvihuonekaasuinventaarion tuloksia kolmesti vuoden aikana: toukokuussa raportoidaan pikaennakko, joka on arvio edellisvuoden päästöistä ja poistumista, joulukuussa vuoden aikana tarkentuneeseen aineistoon perustuvat ennakkotiedot, ja maaliskuussa lopulliset tulokset, joihin on EU:n tarkastuksen seurauksena mahdollisesti täydennetty tietoja tai tehty muutoksia. Vuoden kaikki kolme raporttia lähetetään EU:lle, mutta vain lopulliset tulokset toimitetaan YK:lle. 

Kasvihuonekaasuinventaarion tulosjulkistukset

Laskennan kehittäminen

Euroopan unioni edellyttää jäsenmaita siirtymään kasvihuonekaasupäästöjen raportoinnissa tarkempiin menetelmiin. Tämä tarkoittaa, että myös Suomen kasvihuonekaasuinventaarion laskentamenetelmiä tarkennetaan ja kohotetaan niiden niin sanottua Tier-tasoluokitusta. Luokitus on Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) ohjeistama laskentamenetelmäportaikko.

Tier 1 -tasolla käytetään päästöjen laskemiseksi yleistetympiä oletuksia, Tier 2 -tasolla laskennassa huomioidaan kansallisia tietoja ja paikallisiin olosuhteisiin perustuvia päästökertoimia ja Tier 3 -tasolla laskentamenetelmät perustuvat yksityiskohtaisempiin kansallisiin tietoihin ja mallinnuksiin. Kun Tier-tasot nousevat, arviot päästöistä ja nielusta tarkentuvat. 

EU asettaa velvoitteet, jolloin jäsenmaiden kunkin päästöluokan laskentamenetelmät tulee olla tasoilla 2 ja 3.

Kuvassa esitetään kasvihuonekaasuinventaarion menetelmäkehityksen vaiheet alkusysäyksestä siihen, miten kehitystä tehdään, mitä tapahtuu Luken toimesta ja mitä kansallisesti ja kansainvälisesti.

Lisätietolinkit

Tarja Tuomainen
Erikoistutkija
+358295322190
Juha Mikola
Tutkimuspäällikkö, erikoistutkija
+358295322633
Tarja Silfver
Erikoistutkija
+358295322555

Lisätietoa LULUCF-sektorin ja maataloussektorin laskennasta

Termejä

LULUCF-sektori on lyhenne maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous -sektorista, joka tulee englanninkielisistä sanoista Land Use, Land-Use Change and Forestry.
Kasvihuonekaasut, jotka sisältyvät maatalous- ja LULUCF-sektoreiden päästöihin ovat hiilidioksidi (CO2), metaani (CH4) ja dityppioksidi (N2O). Päästötietoihin eivät sisälly hiilimonoksidi (CO) ja typen oksidit (NOx), jotka kuitenkin raportoidaan ilmastosopimukselle.
Lähde tarkoittaa prosessia, toimintaa tai mekanismia, joka vapauttaa kasvihuonekaasun, aerosolin tai niiden esiasteen ilmakehään.
Nielu on prosessi, toiminta tai mekanismi, joka sitoo kasvihuonekaasun, aerosolin tai niiden esiasteen ilmakehästä.
Poistuma tarkoittaa nielujen aikaansaamia kasvihuonekaasujen poistumia ilmakehästä.
Päästö tarkoittaa kasvihuonekaasujen lähteistä ilmakehään syntyviä kasvihuonekaasupäästöjä.
Hiilidioksidiekvivalentti on eri kasvihuonekaasujen ilmastoa lämmittävä GWP-kertoimilla yhteismitallistettu vaikutus.
GWP-kerroin (Global Warming Potential) kuvaa kasvihuonekaasun lämmityspotentiaalia. IPCC:n viidennen arviointiraportin mukaiset kertoimet ovat hiilidioksidille yksi, metaanille 28 ja dityppioksidille 265.
Ilmastosopimus on YK:n ilmastonmuutosta koskeva puitesopimus.
Kioton pöytäkirja on YK:n ilmastosopimusta täydentävä, osapuolia sitova päästöjen vähentämistä koskeva sopimus.
IPCC on hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli, Intergovernmental Panel on Climate Change.