Maataloussektori

Maataloussektorilla päästöjä raportoidaan vuosittain viidestä pääluokasta eli tuotantoeläinten ruoansulatuksesta (CH₄), lannankäsittelystä (CH₄, N₂O), maatalousmaista (N₂O), kalkituksesta ja urean käytöstä (CO₂) sekä kasvintähteiden poltosta (CH₄, N₂O). Maatalousmaat–luokka sisältää keinolannoitteista, orgaanisista lannoitteista (lanta, puhdistamoliete), niittojäännöksestä, orgaanisista viljelymaista ja ruohikkoalueista sekä kivennäismaapeltojen orgaanisen aineksen hajotuksesta syntyvät N₂O-päästöt. 

Ruoansulatuksen (CH₄) ja lannankäsittelyn (CH₄, N₂O) päästöjä arvioidaan nautakarjasta, hevosista (myös ponit), sioista, lampaista, vuohista, poroista ja turkiseläimistä. Siipikarjalle arvioidaan ainoastaan lannankäsittelyn päästöt. Strutsit, laamat, biisonit ja muut harvinaisemmat tuotantoeläimet eivät ole laskennassa mukana niiden vähäisen lukumäärän ja merkityksensä vuoksi. Lemmikkieläimistä ei raportoida päästöjä. 

Maatalouteen liittyviä kasvihuonekaasupäästöjä raportoidaan myös muilla sektoreilla. Viljelysmaan maaperästä ilmakehään vapautuva hiilidioksidi raportoidaan maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous (LULUCF) -sektorilla, ja maatalouden energian käytöstä aiheutuvat päästöt (esim. maatalouskoneiden polttoaineet, maatalousrakennusten lämmitys jne.) puolestaan raportoidaan energiasektorilla, eivätkä ne sisälly maataloussektorilla raportoituihin päästöihin. 

Taustatietoja

• Kasvihuonekaasuinventaarion päästöt ja poistumat -kuvaajat löytyvät linkistä: Kasvihuonekaasuinventaariokuvaajat
• Maatalousmaan pinta-alat saadaan Peltolohkorekisteristä ja Valtakunnan metsien inventoinnin (VMI) kartoituksista. Pinta-alatiedot ovat samat kuin LULUCF-sektorilla (viljelysmaa ja ruohikkoalueet). Maatalousmaiden jako orgaanisiin ja kivennäismaihin perustuu Suomen maannostietokantaan (Maannostietokanta ja Maannostietokannan käyttöopas) sekä Maatalousmaiden turvetieto (MaaTu) -hankkeen paikkatietoaineistoon.
• Päästöjen ja poistumien luvut ilmoitetaan hiilidioksidiekvivalentteina, joissa CH₄:n ja N₂O:n ilmakehän lämmityspotentiaali on muunnettu vastaamaan hiilidioksidin lämmityspotentiaalia 100 vuoden aikaikkunassa. Metaanille käytetään kerrointa 28 ja dityppioksidille kerrointa 265. Kertoimet perustuvat IPCC:n viidenteen arviointiraporttiin.

Nautakarja: Päästöt arvioidaan erikseen emo- ja lypsylehmiltä, hiehoilta, sonneilta ja vasikoilta. Laskenta perustuu eläinten bruttoenergian (GE) saantiin ja IPCC-ohjeen metaanimuuntokertoimeen (Ym). Bruttoenergiansaanti arvioidaan eläinten keskimääräisen koon, rehunkulutuksen, kasvun ja maitotuotoksen perusteella. Kasvunlaskenta pohjautuu Ruokaviraston teurastilastoihin, rehunkoostumus ja energian tarve puolestaan rehutaulukoihin, ruokintasuosituksiin, asiantuntija-arvioihin ja ProAgrian tuotosseurantakarjan ruokintatietoihin. Eläinten määrät saadaan Luonnonvarakeskuksen tilastoista.

Siat: Päästöt arvioidaan erikseen emakoille, karjuille, porsaille, vieroitetuille sioille ja lihasioille. Laskenta perustuu eläinten ravitsemukseen ja energiankulutukseen. Eläinten määrät saadaan Luonnonvarakeskuksen tilastoista.

Siipikarja: Metaanipäästöjä ei arvioida siipikarjalta, sillä vähäisen tutkimustiedon vuoksi sopivaa laskentamenetelmää ei ole kehitetty. 

Lampaat: Laskenta perustuu eläinten bruttoenergian saantiin ja IPCC-ohjeen metaanimuuntokertoimeen. Bruttoenergiansaanti arvioidaan eläinten keskimääräisen koon, rehunkulutuksen, ja kasvun perusteella. Laskennassa hyödynnetään Ruokaviraston teurastilastoja, ProAgrian ruokintatietoja, rehutaulukoita sekä ruokintasuosituksia.

Hevoset ja ponit: Laskenta perustuu Suomalaisen raviurheilun ja hevoskasvatuksen keskusjärjestön (Suomen Hippos ry) tilastoimiin hevosten ja ponien määriin sekä IPCC-ohjeen mukaiseen oletuspäästökertoimeen

Vuohet: laskenta perustuu Luonnonvarakeskuksen tilastoimiin vuohien lukumääriin ja IPCC-ohjeen oletuspäästökertoimeen. 

Turkiseläimet: Laskenta perustuu Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liiton (FIFUR) tilastoimiin turkiseläinten pentutuotosmääriin ja maakohtaiseen päästökertoimeen, joka pohjautuu kansallisiin tietolähteisiin ja asiantuntijanarvioihin. 

Porot: Laskenta perustuu Luonnonvarakeskuksen tilastoimiin porojen lukumääriin ja maakohtaiseen päästökertoimeen, joka pohjautuu kansallisiin tietolähteisiin ja asiantuntijanarvioihin. 

Nautakarja: laskenta perustuu lannan haihtuvien kiinteiden aineiden (Vs) määrään, joka lasketaan ravinnonkoostumus ja –kulutustietojen avulla emo- ja lypsylehmille, hiehoille, sonneille ja vasikoille erikseen, sekä eläinluokkakohtaiseen lannan metaanintuottopotentiaaliin (Bo). Laskennassa huomioidaan lantakyselyistä ja asiantuntijoilta saatuja tietoja päästöjä vähentävien tekniikoiden käytöstä ja lantojen jakautumisesta erilaisiin lannankäsittelyjärjestelmiin (lietelanta, kuivikelanta, kuivikepohjalanta sekä kuivalanta ja virtsa). Eläinmäärät ovat samat kuin ruuansulatuksen ja lannankäsittelyn N₂O päästöjen laskennassa.

Siat: päästöt arvioidaan erikseen emakoille, karjuille, porsaille, vieroitetuille sioille ja lihasioille. Laskenta muuten samankaltainen kuin naudoilla, mutta lannan haihtuvien kiinteiden aineiden määrien laskenta perustuu osin kansallisiin tietolähteisiin ja asiantuntija-arvioihin, osin IPCC-ohjeen oletusarvoihin.     

Siipikarja: päästöt arvioidaan erikseen broilereille, broilerikanoille, kanoille, muniville kanoille, kukoille, kalkkunoille ja muulle siipikarjalle. Laskenta muuten samankaltainen kuin naudoilla, mutta lannan haihtuvien kiinteiden aineiden määrien laskenta perustuu osin kansallisiin tietolähteisiin ja asiantuntija-arvioihin, osin IPCC-ohjeen oletusarvoihin.   

Lampaiden, vuohien, hevosten ja ponien sekä turkiseläinten laskenta muuten samankaltainen kuin naudoilla, mutta lannan haihtuvien kiinteiden aineiden määrien laskenta perustuu IPCC-ohjeen oletusarvoihin. 

Porot: lannan haihtuvien kiinteiden aineiden määrien laskenta perustuu IPCC-ohjeen oletusarvoihin eikä lannankäsittelyjärjestelmien tai päästövähennystekniikoiden vaikutuksia huomioida, sillä kaikki lanta päätyy luonnonlaitumille.

Nautakarja: laskenta perustuu nautojen lantaan erittämän kokonaistypen määrään, joka lasketaan ravinnonkoostumus ja –kulutustietojen avulla emo- ja lypsylehmille, hiehoille, sonneille ja vasikoille erikseen. Laskennassa hyödynnetään kaasumaisten typpipäästöjen (mm. ammoniakin) laskentaa varten kehitettyä typpimallia, jonka avulla voidaan huomioida erilaisten typen haihtumista vähentävien tekniikoiden vaikutukset typen hävikkeihin sekä lantajärjestelmien (lietelanta, kuivikelanta, kuivikepohjalanta sekä kuivalanta ja virtsa) vaikutukset N₂O-päästöjen muodostumiseen lannan käsittelyn aikana. Eläinmäärät ovat samat kuin ruuansulatuksen ja lannan metaanipäästöjen laskennassa.

Muiden eläinryhmien (siat, siipikarja, lampaat, vuohet, hevoset ja ponit sekä turkiseläimet) laskenta samankaltainen kuin naudoilla. Eläinmäärät ovat samat kuin ruuansulatuksen ja lannankäsittelyn metaanipäästöjen laskennassa. 

Porojen päästöt sisältyvät kokonaisuudessaan maatalousmaiden N₂O päästöihin, sillä kaikki lanta päätyy luonnonlaitumille.

Epäsuorat N₂O-päästöt: Koskee sekä typen laskeuman että vesistöihin huuhtoutuvan typen kautta syntyviä dityppioksidipäästöjä. Laskeuman laskenta perustuu typpimalliin, joka huomioi erilaisten lannankäsittelyjärjestelmien ja päästövähennystekniikoiden vaikutukset typen haihduntaan lannankäsittelyn aikana. Huuhtoutumisen laskenta perustuu puolestaan tarha-alueille jäävän lannan määrään sekä kansalliseen huuhtoutumaosuusarvioon.

Epäsuorat N₂O päästöt: Koskee sekä typen laskeuman että vesistöihin huuhtoutuvan typen kautta syntyviä dityppioksidipäästöjä. Laskeuman laskenta perustuu typpimalliin, joka ottaa huomioon mm. erilaisten lannanlevitys- ja multaustapojen vaikutukset typen haihduntaan. Huuhtoutuman laskenta perustuu puolestaan maatalousmaille levitetyn typen määrään sekä kansallisesti arvioituun huuhtoutuvan typen osuuteen. Laidunlannan typen huuhtouma on laskelmissa mukana.

Väkilannoitteiden käyttö: Laskenta perustuu Ruokaviraston vuosittain tilastoimiin myytyjen väkilannoitteiden kokonaistypen määriin. 

Lannan, jätevesilietteen ja muiden orgaanisten lannoitteiden käyttö: Laskenta perustuu lannan, jätevesilietteen ja muiden orgaanisten lannoitteiden peltolevitysmääriin. Lannan levitysmäärät arvioidaan eläinten määrien ja niiden eritystietojen perusteella, laskennassa otetaan huomioon laitumelle päätyvä lanta. Puhdistamolietteiden käyttö arvioidaan YLVA-tietojärjestelmän tiedoista, muiden orgaanisten lannoitteiden käyttö puolestaan Ruokaviraston yrityksiltä keräämien valmistustietojen perusteella.

Laiduntavien eläinten aikaansaama lannoitus: Laskenta pohjautuu kyselytietoihin perustuviin eläinten laidunnustietoihin ja laidunlannan kokonaistypen määrään.

Päästöt kasvintähteistä: Laskenta perustuu Luonnonvarakeskuksen satotilastoihin ja kasvilajikohtaisiin viljelysmaille jääviin maanpäällisten ja maanalaisten kasvinosien kokonaistypen määrän arvioihin. Kasvintähteiden päästöissä esiintyy runsaasti vaihtelua, sillä viljelypinta-alat ja sadot vaihtelevat vuosittain. 

N₂O päästöt orgaanisen aineen hajoamisesta kivennäismailla: Laskenta perustuu maahiilimallinnukseen (Yasso), jossa käytetään lähtötietoina Luonnonvarakeskuksen satotilastoja ja lannanlevitystietoja sekä Ilmatieteen laitoksen lämpötila- ja sadanta-aineistoja. Alle 20 vuotta sitten raivatun kivennäismaapellon orgaanisen aineksen hajoamisen päästöt raportoidaan LULUCF-sektorilla.

Orgaanisten viljelysmaiden ja ruohikkoalueiden N₂O päästöt: Laskenta perustuu orgaanisilla mailla viljeltyjen yksi- ja monivuotisten viljelykasvien sekä hakamaiden, kesantojen ja hylättyjen peltojen pinta-alatietoihin, jotka saadaan yhdistämällä Ruokaviraston peltolohkorekisterin, VMI:n, Suomen maannostietokannan tietoja ja Maatalousmaiden turvetieto (MaaTu) -hankkeen paikkatietoaineistoja.

Vuoden 2021 alusta lähtien viljelykasvien sängen polttaminen pellolla ei ole viljelijätukien täydentävien ehtojen mukaan sallittua, mikäli viljelijä haluaa täysimääräisenä. Tämän vuoksi kasvintähteiden poltosta ei oleta enää syntyvän päästöjä, aiempinakin vuosina päästöt ovat olleet merkitykseltään vähäiset.

Kaikki kalkitusaineiden käytöstä muodostuneet hiilidioksidipäästöt (CO₂) ilmoitetaan maataloussektorilla, koska suurin osa kalkituksesta tehdään viljelymaille. Metsämaita ei kalkita Suomessa. Laskenta perustuu kalkitusaineiden valmistus- ja tuontitilastoihin.

Koskee urean levittämisestä aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä (CO₂) maatalous- ja metsämailla. Laskenta perustuu Ruokaviraston keräämiin lannoitteiden valmistus- ja tuontitilastoihin.