Hirvivahingot

Vuosittainen hirvikolareiden lukumäärä on vaihdellut saman suuntaisesti hirvikannan koon vaihteluiden kanssa. Vuonna 2001, kun Suomen hirvikannan koko oli suurimmillaan (metsästyksen jälkeen jäi noin 157 000 hirveä), kirjattiin 3048 hirvikolaria. Silloin kolareissa menehtyi 10 ja loukkaantui 373 henkilöä. Suuren vahinkomäärän (myös maa- ja metsätaloudessa) vuoksi kantaa alettiin pienentämään tehokkaasti. 

Vuonna 2011 hirvikanta oli enää noin 83 000 hirveä ja kolarimäärä 1222. Kolareissa menehtyi 3 ja loukkaantui 114 henkilöä. Vuosina 2021–2023 hirvikanta on ollut lähellä alueellisten riistaneuvostojen asettamia tavoitteita ja vaihdellut noin 79000 ja 84000 hirven välillä. Samaan aikaan hirvikolarien lukumäärä on vaihdellut 1509 ja 1680 välillä. Niissä on menehtynyt vuosittain 1 henkilö ja loukkaantunut 76–99 henkilöä. Hirvikolareista aiheutuneet kustannukset ovat vaihdelleet 44–52 miljoonan euron välillä. Nämä luvut perustuvat tietoon hirvikolareiden omaisuusvahinkojen kustannuksista, jotka ovat keskimäärin 7000 euroa / kolari (lähde Pohjolan Vakuutus Oy).

Tieto hirvikolareiden lukumääristä on saatu poliisin rekisteristä vuoteen 2016 asti ja riistanhoitoyhdistysten suurriistavirka-avun kirjauksista vuodesta 2017 eteenpäin. Tieto kolareissa loukkaantuneista ja menehtyneistä sekä henkilövahinkojen yksikkökustannuksista on saatu Väylävirastosta.

Katso myös tietoa hirvikolaririskistä ja toiminnasta kolaritilanteessa (Liikenneturva).

Hirven ravinnonkäyttö kuluttaa ja vahingoittaa erityisesti taimivaiheen metsiä. Kun vauriot taimissa ovat riittävän vakavia ja laaja-alaisia, voidaan ihmisen näkökulmasta puhua metsätuhoista. 

Luonnonvarakeskus seuraa hirvituhoja osana valtakunnan metsien inventointia. VMI:n tuloksia voidaan laskea suuraluetasolle, joten se ei sovellu paikallisen hirvituhotilanteen tai hirvituhoriskin arviointiin. Hirven aiheuttamille metsätuhoille on tyypillistä, että niitä ilmenee vuodesta toiseen samoilla alueille. Tämän vuoksi metsänomistajille korvattujen hirvivahinkojen aineistosta voi tarkastella, mihin vahinkoja on eniten keskittynyt ja näin arvioida paikallista hirvituhoriskiä.

VMI-aineistoista on analysoitu aluetason hirvituhojen määrää suhteessa hirvien määrään ja alueen metsien rakennepiirteisiin. Tämän tutkimuksen tuloksena on tuotettu hirvitalousaluekohtaisia hirvituhoennusteita, joiden tarkoituksena on toimia taustatietona hirvikantatavoitteiden asettamisessa. Hirvimääriin suhteutetut tuhoennusteet ja samoille alueille tuoreimman VMI:n mukaan toteutuneet tuhopinta-alat löytyvät alla olevan linkin kautta.

Hirvien aiheuttamat maatalousvahingot ovat kokonaistarkastelussa taloudellisesti vähäisempiä kuin liikennevahingot tai metsätuhot. Hirvi kuitenkin vahingoittaa peltoviljelyksiä käyttämällä viljelykasveja ravinnoksi ja tallaamalla kasvustoja. Korvatut maatalousvahingot keskittyvät Riistavahinkorekisterin mukaan etenkin Etelä- ja Lounais-Suomeen sekä Pohjanmaan alueille. 

Hirvi aiheuttaa satovahinkoja viljelykasvien kypsyessä syksyllä. Maksetuista korvauksista valtaosa on maksettu kauraviljelyksille tapahtuneista vahingoista. Muita vahinkoalttiita kasveja ovat vehnä, ruis ja valkokaali. Korvattujen maatalousvahinkojen sijainteja voi tarkastella alla olevan linkin kautta.

Kattava kooste hirven ja muiden hirvieläinten vaikutuksista on saatavilla vuonna 2021 julkaistusta Luken Synteesiraportista ’Hirvieläinten vaikutuksia yhteiskuntaan, elinkeinoihin ja ekosysteemiin’.