Valtakunnan metsien inventointi (VMI) - kuvaus

Luonnonvarakeskus (Luke) tuottaa vuosittain tietoa Suomen metsävaroista, maankäytöstä ja metsien omistussuhteista, metsien terveydentilasta ja monimuotoisuudesta sekä hiilivaroista ja niiden muutoksista. Tietoa käytetään metsien käytön kestävyyden, hiilinielujen ja monimuotoisuuden seurantaan. 

VMI on tilastolliseen otantaan pohjautuva inventointi. Eri puolilla Suomea sijaitsevilta koealoilta mitataan kultakin yli sata erilaista tunnusta, joiden pohjalta vuosittain tuotetaan uudet metsävaratiedot. Metsävaratiedot tuotetaan koko Suomen tasolla ja alueittain.

Metsävaroja on inventoitu vuodesta 1921 alkaen. 

Suomen metsiin sitoutuu mittava hiilivarasto, ja tämän hiilivaraston ja sen muutosten seuranta pohjautuu metsävaratietoihin. Metsävaratiedot ovat myös kestävän metsätalouden suunnittelun perusta. Pitkästä aikasarjasta nähdään, miten esimerkiksi valitut metsänhoitolinjaukset näkyvät puuvarannossa ja luonnon monimuotoisuudessa.

Suomessa julkinen hallinto käyttää metsävaratietoja metsä-, ympäristö-, energia- ja ilmastopolitiikan suunnitteluun ja seurantaan. Metsätalouden ja -teollisuuden toimijat käyttävät metsävaratietoa muun muassa investointien suunnittelussa.

Suomi on myös sitoutunut tuottamaan tilastotietoja metsien ja maankäytön kehityksestä esimerkiksi YK:n keräämiin tilastoihin ja ilmastosopimukseen. Euroopan komissio on muun muassa biodiversiteetti- ja metsästrategiassa korostanut eurooppalaisen metsien seurannan tärkeyttä, ja jäsenmaiden kansalliset inventoinnit ovat siihen erinomainen pohja.

Metsänomistajia ja kansalaisia palvelee VMI:n tuottama tieto esimerkiksi siitä, miten metsien hoidon muutokset ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat metsiin, mitkä ovat metsien hoitotarpeet ja millaisia tuhoja metsissä esiintyy eri puolilla Suomea.

VMI:n 100 vuoden historian aikana puuston määrä, ja puustoon sitoutunut hiilivarasto, on lisääntynyt noin 70 % ja puuston vuotuinen kasvu on yli kaksinkertaistunut. Vanhat metsät ovat 100 vuoden aikana Etelä-Suomessa lisääntyneet ja Pohjois-Suomessa vähentyneet. Vakavia metsätuhoja esiintyy vain 2 %:lla metsämaata. Metsien monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden, kuten lahopuuston, lehtipuuston, järeiden haapojen ja hakkuualojen säästöpuiden määrä, kehitys on ollut monimuotoisuuden kannalta myönteistä sen jälkeen, kun luonnonhoito tuli osaksi metsänhoitoa 1990-luvulla.

VMI:n maastoaineiston ja satelliittikuvainformaation yhdistelmänä tuotetaan myös kuntakohtaiset metsävaratiedot ja ajantasaiset metsävarakartat. Nämä tiedot tuotetaan kahden vuoden välein. Tuloksia voi tarkastella Paikkatietoikkunassa, Luken karttapalvelussa ja myös ns. Atom-syötteenä.

Luke tuottaa valtakunnanmetsien inventoinnin perusteella metsien tuotanto- ja käyttömahdollisuusarvioita metsätalouden toimijoiden käyttöön.